SEURAKUNTASANOMAT

16 1/2020 ULLA-MAIJA KYTÖLÄ V iimeisetkin kokoukset on istut- tu, työhuoneen kaapit ja laati- kot tyhjennetty. Talousjohtaja Marjut Eriksson lähtee kevein askelin vapaalle. Yli neljänkymmenen vuoden työura talous- hallinnon tehtävissä ei ollut aivan alkuperäi- nen aikomus: – Lapsena haaveilin sisustusalasta, mutta sitten luvut veivät mennessään. Eikä nyt puhuta läksyjenluvusta, joka ei kuulemma kovin kiinnostanut, vaan nume- roista: matematiikasta koulussa ja laskenta- toimesta kauppaoppilaitoksessa. – Luvut eivät ole vain numeroita, vaan joh- tavat johonkin tulokseen, kuten kustannuslas- kennassa tai kirjanpidossa. Se niissä kiehtoo. Paluumuuttajina Salon seudulle Toistakymmentä vuotta Marjut Eriksson piti numeroita ojennuksessa yksityisellä sektorilla pitkin Etelä-Suomea, kunnes kotiseutu kutsui: – Miehelleni tarjottiin töitä Salosta, ja sa- maan aikaan oli Särkisalossa haettavana kun- nan kirjanpitäjän paikka, johon minut valittiin. Kesällä 1988 muutettiin Särkisaloon. Jo aiemmin hankitusta vapaa-ajan asunnosta alettiin remontoida vakituista kotia huone kerrallaan. Pesutilojen valmistumista odotel- lessa käytiin pitkälle syksyyn iltapesulla Meri- pirtin rannassa. Lapsia oli siinä vaiheessa kaksi. Kahdeksan- vuotias Kaisa keksi asettaa maallemuuton eh- doksi ponin hankkimisen, ja siihen suostuttiin. Pikkusisko Kerttu aloitti syksyllä ekaluokan. Kohti suurempia saappaita Särkisalon kunnan kirjanpito oli Marjut Erikssonin hoidossa kuusitoista vuotta. Ko- kopäivätyön rinnalla hän toimitti Särkisalon kuulutuslehteä ja hoiteli kotoa käsin omaa tilitoimistoa. Perheen kolmannen tyttären Venlan syn- tymä laajensi äidin toimenkuvaa entises- tään. Tytön ristiäisissä Marjut Erikssonia pyydettiin ottamaan sivutoimekseen seu- rakunnan taloudenhoitajan tehtävät. Hän hoiti niitä viisi vuotta, kunnes siirtyi Särki- salosta kokoaikaisesti seurakunnan palve- lukseen vuonna 2004, ensin Salo-Uskelaan ja sittemmin Salon seurakuntaan. Samaan aikaan perhe muutti Saloon. Talousjohtajan virkaan Marjut Eriksson nimitettiin 1.1.2012 lukien, kirkkovaltuus- ton tiukan äänestystuloksen jälkeen. Osa luottamushenkilöistä olisi halunnut viran ulkoiseen hakuun. Edellisen talousjohtajan varahenkilönä jo toimittuaan Marjut Erikssonilla ei ollut har- haluuloja tulevasta tehtävästään: – Tiesin kyllä mihin pääni pistän. Oli myös sopivasti kunnianhimoa näyt- tää, että selviää. Kuraa ja kiitosta Rankimmat ajat talousjohtajan uralta on helppo nimetä: – Ehdottomasti vuoden 2015 talouden tasapainotussuunnitelman myötä tulleet henkilöstövähennykset, Marjut Eriksson sanoo. Mukavaa taas on ollut silloin, kun on saanut jonkin haasteellisen asian ratkais- tua. – Joskus on sentään saanut kiitostakin jo- ko sivusta tai asianosaiselta. Muutamia kiinteistöjä – joita Salon seu- rakunnalla totisesti riittää – on saatu myy- dyksi kohtalaisen hyvällä korvauksella. Sii- täkin voi olla tyytyväinen. – Mutta kyllä henkilöstöön liittyvät asiat ovat ykkössijalla niin ilon kuin murheen ai- heina. – Jos minulle ennen olivat luvut mielui- sia, niin nykyään olen pitänyt eniten vuo- rovaikutuksesta henkilöstön kanssa. Rohkeita ratkaisuja tarvitaan Jonkinlaista yhteenvetoa kai sopii talousjoh- tajalta odottaa siitä, miten Salon seurakun- nalla on mennyt ja miltä nyt näyttää. – Onhan sillä mennyt tosi hyvin, mutta seurakunnan päättäjien pitäisi nykyistä voi- makkaammin reagoida verotulojen vähene- miseen, Marjut Eriksson toivoo. Taloutta lähdettiin tasapainottamaan viisi vuotta sitten, kun yhteisöverotulot romah- tivat ja sittemmin poistuivat kokonaan. Sa- maan aikaan alkoi kirkollisverotulojen lasku. Tarve on ollut tiedossa, mutta toimenpiteet sen johdosta liian varovaisia. – Seuraavan kymmenen vuoden aikana ei ole mahdollista pitää tätä henkilöstöä ja näi- tä tiloja. Mummille riittää töitä Marjut Eriksson lähtee eläkkeelle ensimmäi- senä lain sallimana päivänä. Näin hän oli päättänyt jo kauan sitten, mutta aikomus vahvistui, kun työuran loppuvuosiin osui sel- lainenkin haaste kuin rintasyöpä. Nyt kaikki on kunnossa, mutta terveys on luonnollises- ti ykkössijalla eläkevuosien toivelistalla. On myös mukava viettää enemmän aikaa nel- jän lapsenlapsen kanssa. Tämän lehden il- mestyessä Marjut Eriksson on lapsenlikkana Kertun perheen lomamatkalla. Kun mukana on sylivauva ja kaksi leikki-ikäistä, on hyvä olla monta aikuistakin heistä huolehtimassa. – Ja mieheni kanssa olen luvannut mennä kalaan Särkisalon vesille. Neljä vuosikymmentä lukujen lumoissa – Mitäkö jään kaipaamaan? Ehkä lounaita työkaverien kanssa! Marjut Eriksson sanoi viimeisen työpäivänsä lounastauolla. Tiesin kyllä mihin pääni pistän. Marjut Eriksson

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=