SEURAKUNTASANOMAT

2 1/2020 U uden vuosikymmenen koittaessa on tapana tehdä tiliä menneestä ja pohtia tulevaa vuosikymmentä, hahmo- tella tulevaisuuden visioita ja valmistautua ennakoi- tuihin muutoksiin. Seurakunnassa on jälleen aloitettu uuden kolmivuotiskauden strategian toteuttaminen. Kolme vuot- ta on lyhyt aika, siksi tällaisten strategioiden on syytä ohjata toi- mintaa paljon pitemmälle ulottuvien visioiden mukaisesti. Seurakunnan elämässä vuosikymmenkin on verraten lyhyt ajanjakso. Jossakin taustalla on siksi hyvä olla näkemyksiä, jotka ulottuvat ehkä puolenkin vuosisadan päähän. Kuluneen sanon- nan mukaisesti ennustaminen on aina vaikeaa, erityisesti tulevai- suuden. Tulevaisuuteen varautuminen ei kuitenkaan ole kristalli- palloon katsomista, vaan päätöksenteko pohjautuu menneeseen kehitykseen, väestöennusteisiin ja kaikkeen siihen tietämykseen, jonka varaan tulevaisuuden näkymät voidaan rakentaa. Niin Salon kaupungissa kuin seurakunnassa on tarpeen taistella ennusteita vastaan. Tähän on varmasti aivan realistisia perustei- ta. Tulevaan varautumisen on kuitenkin perustuttava tämänhet- kisten skenaarioiden varaan. Tässä lehdessä on esillä joitakin tilastotietoja menneeltä vuo- delta. Seurakunnan kannalta kehityksen suunta on kohtalaisen selvä. Kaikkeen siihen, mihin voidaan vaikuttaa, pitää yrittää vai- kuttaa – mikä taas ei ole omissa käsissä, siihen on osattava so- peutua. Joiltakin osin kehitystä voidaan ehkä hidastaa, mutta suunta on silti sama, nopeus vain vaihtelee. Jos strategiasta nostaa esille joitakin kehityssuuntia, liittyvät ne ennen kaikkea toiminnan kohdistamiseen seurakuntalaisten vaihtuviin tarpeisiin, henkilöstön käytön laaja-alaistamiseen ja re- sursointiin seurakunnan ikärakenteen muuttuessa sekä kiinteis- tökannan ajanmukaistamiseen ja pienentämiseen käyttötarpeen muuttuessa tai vähentyessä. Entistäkin ajankohtaisempana kiin- nitetään erityistä huomiota ympäristönsuojeluun ja ilmaston- muutosta rajoittaviin toimenpiteisiin. Aivan oma haasteensa on edelleen tukea kulttuurista muutosta seurakuntalaisvastuun jakamisessa ja jäsenyyteen sitoutumises- sa. Seurakunnan toiminnan moninaisuudesta huolimatta strate- gia painottaa yhteistä perustaa: sanomaa armollisesta Jumalasta, elämän kestävästä perustasta sekä niin lähimmäisistä kuin ympä- ristöstäkin huolehtimisesta. Tämän lehden sisällöstä voisi nostaa esille erityisesti alkamas- sa olevan Yhteisvastuukeräyksen, joka on saavuttanut seitsemän- kymmenen vuoden iän. Keräys ilmentää hyvin seurakunnallista yhteisvastuuta ja toimivaa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen vä- lillä. Keräyksen aiheet ovat aina olleet hyvin ajankohtaisia, niin tänäkin vuonna. Yhteisvastuun yhteistyökumppaneina kotimaan kohtees- sa ovat Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Pelastakaa lapset ry. Keräysvaroilla pyritään vaikuttamaan perheiden hyvinvoin- tiin nimenomaan vanhemmuutta tukemalla. Lasten ja nuorten syrjäytymisvaara ei ole ainoastaan taloudellinen kysymys, vaik- ka tietysti sitäkin. Yhtä lail- la on kyse perheyhteydestä ja vanhemmuudesta. Aihe ei ole seurakunnalle vieras. Onhan moninainen perhetyö yksi seu- rakunnankin jatkuvista kehitys- kohteista, myös uudessa stra- tegiassa, jossa kasvatustyö on nostettu keskiöön. Timo Hukka kirkkoherra Vaikuttamisen ja sopeutumisen tiellä N ivalassa 23.11.1942 syntynyt Jouko Pukari tiesi jo kouluvuo- sinaan tähtäävänsä papin ural- le. Teologiset opinnot suoritet- tuaan hän sai pappivihkimyksen 1968, ja ensimmäinen papinpaikka oli kotipitäjäs- sä. Vuosiksi 1969–76 Pukari siirtyi Piek- sämäelle Sisälähetysseuran oppilaitoksen opettajaksi ja sittemmin johtajaksi. Savo ja opetustyö jäivät välivaiheeksi. Vuonna 1977 alkoi vuosikymmenten työ kirkkoherrana Varsinais-Suomessa: Särki- salossa 1977–90, Salo-Uskelassa 1990– 2008 ja lopulta yhdistyneessä Salon seu- rakunnassa sen tuulisina alkuvuosina 2009–2011. Puolisonsa Helenan Jouko Pukari oli ta- vannut opiskeluvuosina Helsingissä. Häitä vietettiin helluntaina 1966. Perhe kasvoi Pieksämäen vuosina kuusi- henkiseksi. Kun nuorin tytär sitten syntyi vain muutama päivä Särkisaloon muuton jälkeen, perheessä oli ”neljä lasta ja poika”, kuten Jouko Pukari sanaili meitä toimiston naisväkeä närkästyttääkseen. Muuten pu- heista kävi kyllä ilmi, että kaikki viisi oli- vat isälle yhtä tärkeitä. Lapsenlapsia on 12, kaksi tyttöä ja kymmenen poikaa. Jouko ja Helena Pukaria yhdistivät he- rännäishenkinen elämänkatsomus ja sama syntymävuosi. Lukeminen ja maailmanme- non seuraaminen kuului kummankin har- rastuksiin, pariskunta kertoi 40-vuotishää- päivän tienoilla tehdyssä haastattelussa. Työtoverien oli helppo havaita Jouko Pukarin kiinnostus niin maailmanmenoon, Suomen politiikkaan, yhdistystoimintaan kuin kirjoihin. Sihteerinsä hän antoi ym- märtää, että Suomen Kuvalehteä tilaamat- ta ei käy sivistyneestä ihmisestä. Vakava suhtautuminen papin työhön ei tehnyt Jouko Pukarista tosikkoa. Hänellä riitti loputtomasti tarinoita ja kaskuja, jois- ta parhaat ehdittiin vuosien mittaan kuulla useaankin kertaan. Viimeinen työrupeama suuren Salon seurakunnan johdossa ei ollut keveä paik- ka. ”Salon kokoisessa seurakunnassa kirk- koherra tasapainottelee hengellisen ja maallisen johtajuuden sekä yhteisten ja alueellisten tarpeiden kiikkulaudalla”, Jou- ko Pukari sanoi eläkkeelle lähdön kynnyk- sellä. Kiikkulaudalta poistuneelle oli luvas- sa mieluista tekemistä eläkekotia remon- toidessa, mutta huolettomat eläkevuodet päättyivät ennen aikojaan. Ensin sairastui Helena-puoliso, joka menehtyi v. 2017, ja myös Jouko Pukarin terveys oli pettänyt. Hänet saatettiin haudan lepoon Uskelan kirkossa 23.11.2019, päivänä jona hän olisi täyttänyt 77 vuotta. Ulla-Maija Kytölä kirkkoherran sihteeri 1997–2010 Väsymätön keskustelija Pääkirjoitus Nekrologi Ristiin rastiin Jouko Pukari 1942–2019 Jouko Pukarin MUISTOSEURAT Su 9.2. Särkisalossa. Messu kirkossa klo 10, kirkkokahvit ja seurat seurakuntakodissa. Tervetuloa! Miksei messua kuulu? Jumalanpalvelus Uskelan kirkosta radioi- tiin sunnuntaina 29.12. viimeistä kertaa taajuudella 88,2. Vuosia jatkuneen ja hyvin monien kuunteleman lähetyksen päättyminen johtui muutoksista paikal- lisradion toiminnassa. Radiointiin tarvit- tavaa taajuutta ei ollut enää käytettä- vissä. Seurakunta selvittää parhaillaan vaih- toehtoja, joilla radiointia voitaisiin jat- kaa – parhaassa tapauksessa muualta- kin kuin vain Uskelan kirkosta. Ratkaisun toivotaan löytyvän kevään aikana. Vaikka suorat radiolähetykset ovat tauolla, useimpia Uskelan jumalanpal- veluksia voi nytkin kuunnella jälkikäteen. Tallenteet löytyvät seurakunnan verkko- sivuilta. Seurakuntasanomat Seurakuntasanomissa on tämän vuoden alusta tapahtunut muutama muutos. Lehden ulkoasua on jonkin verran uusit- tu, ja lehti jaetaan koteihin sanomaleh- tien varhaisjakelun mukana. Jakopäivät ovat lauantai ja sunnuntai. Mainoskielto- talouksiin lehteä ei tälläkään jakelumuo- dolla ole lupa toimittaa. Varhaisjakelun ulkopuolelle jääville katvealueille Seura- kuntasanomat lähetetään osoitteellise- na. Lehteä toimitetaan saataville myös kirjastoihin ja seurakunnan toimitiloihin. Seurakuntaa numeroina Salon seurakunnassa oli viime vuoden päättyessä 38 895 jäsentä; vuosi sitten jäseniä oli 39 697. Kirkkoon kuuluu nyt 75 % salolaisista. Koko Suomessa vastaa- va luku jää alle 70 prosentin. Jäsenmäärää vähensi eniten se, että kuolleita (542) oli 339 enemmän kuin kastettuja. Kirkosta erosi 424 henkilöä ja kirkkoon liittyi 137, joten tästä kertyi miinusta 287 henkilön verran. Seurakuntaan muutti toistatuhatta henkilöä, mutta pois vielä enemmän, vä- hennystä 172. Vuosi sitten muuttotap- pio oli jäsenmäärän suurin vähentäjä, täl- lä kertaa siis pienin. Seurakuntalaiset solmivat avioliittoja kirkollisesti 82 ja siviilisti 65. Avioliiton kirkollisia siunaamisia toimitettiin yhdek- sän. Eroon päättyi 107 avioliittoa. Kirkollisten vihkimisten sesonkia olivat jälleen kesäkuukaudet. Yli 80 % vihkimi- sistä ajoittui kesä-syyskuulle. Suosituin oli elokuu (27). Maaliskuussa kukaan ei halunnut mennä naimisiin. Seurakunnan jäsenistä oli vuoden 2020 alkaessa ruotsinkielisiä 458 ja venäjän- kielisiä 172. Muu kuin suomi, ruotsi tai venäjä oli äidinkielenä 123:lla. Viimeksi mainittuun joukkoon sisältyy lähes parin- kymmenen kielen edustajia.