SEURAKUNTASANOMAT

2 3/2020 J oku kuvasi kolumnissaan ihmisten kanssakäy- mistä ennen koronaviruksen aiheuttamaa tilan- netta ja nyt. Siinä hän totesi, että ennen koro- navirusta elettiin yhdessä erillään, nyt erillään yhdessä. Varsin kuvaava oli jokin aika sitten lounaalla ravintolassa seuraamani tilanne, jossa äiti ja pieni poika olivat yhdessä aterioimassa. Toisiaan vastapäätä istuen kumpikin selasi omaa kännykkäänsä. Koko tapaamisen ai- kana he eivät näyttäneet vaihtaneen ainuttakaan sanaa keskenään. Poikkeusolot ovat nostaneet teknologian entistäkin merkittävämpään asemaan. Toisistaan huolehtiminen näyttäisi lisääntyneen korostuneena yhteisvastuullisuute- na, ja teknologian suomat mahdollisuudet ovat tulleet te- hokkaasti ja laajasti käyttöön. Tietysti samalla on noussut esille huoli niistä, joilla ei ole joko taitoa tai taloudellisia mahdollisuuksia osallistua maailmanlaajuiseen verkkoon. Myös teknologian haavoittuvuus on herättänyt huolta. Jo ennen poikkeusolojakin on jouduttu huomaamaan, että suuri osa työssäkäyvistä ei yksinkertaisesti pysty teke- mään työtään, jos tekniikka reistailee. Sama koskee yh- distystoimintaa ja monia harrastuksia. Tästä antoi pienen muistutuksen sekin, kun kaatuneitten muistopäivänä ju- malanpalveluksen radiointimme ei kuulunut, koska ukko- nen oli yöllä katkaissut yhteydet. Haavoittuvuudestaan huolimatta teknisten välineitten käyttö ja sähköinen yhteydenpito on osoittanut tärkey- tensä poikkeusolojen aikana. On puhuttu nopeasti otetus- ta digiloikasta. Pitkittyessään poikkeavat tavat toimia ja kommunikoida muuttuvat ”uudeksi normaaliksi”, ja mo- ni nyt käyttöön otettu toimintatapa kannattaa säilyttää poikkeusolojen loputtuakin. Mielenkiintoinen ilmaisu tuo ”uusi normaali.” Poliitikot eri puolilla maailmaa ovat viljelleet ilmaisua ensimmäi- sen maailmansodan päättymisestä lähtien. Kun jokin oma agenda ja siihen liittyvä muutos on haluttu tehdä pysy- väksi, on alettu puhua ”uudesta normaalista”, ikään kuin uusi tilanne olisi syntynyt luonnonlain välttämättömyy- dellä ja on siksi väistämätön. Ei se silti aivan huono ilmaus ole. Maailma muuttuu, tekniikka kehittyy, vähitellen muu- tos koetaan normaaliksi. Siksi varmasti monet nyt olosuh- teiden nopeuttamana käyttöön otetut uudet tavat muut- tuvat ”uudeksi normaaliksi” myös seurakunnassa. Tässä lehdessä on monta juttua, jotka kertovat yhteis- vastuullisuuden korostuneen näinä aikoina. Seurakunta on ollut monessa mukana ja pyrkinyt resurssiensa rajoissa tarjoamaan apua ja helpotusta poikkeustilanteen kuor- mittamille. Kokemuksesta voi todeta, että näin yleensä tapahtuu poikkeavissa oloissa. Seurakunnan merkitys tu- lee näkyväksi juuri silloin, kun yhteiskunnalta puuttuvat monet sellaiset rakenteet, joilla seurakunta voi olla läsnä ihmisten elämässä. Kesälläkin seurakunta järjestää mahdollisuuksia osal- listumiseen. Olosuhteiden pakosta toiminnasta voidaan kuitenkin tiedottaa lähinnä verkossa ja paikallislehtien viik- koilmoituksissa. Siunattua ja kaunista kesää toivottaen Timo Hukka kirkkoherra Poikkeusoloista kohti ”uutta normaalia” Pääkirjoitus PIXABAY TIMO VIITANEN O n olemassa kaksi Välimeren meriarkeologian koulukuntaa. Toisen mielestä itäisen Väli- meren runsaat meriarkeolo- giset löydöt osoittavat, että alueen kan- sat olivat jo huomattavan varhain taitavia merenkulkijoita. Toisen mielestä nämä löydöt osoittavat, että he nimenomaan eivät olleet. Vanha testamentti ei anna aihetta olet- taa, että ainakaan juuri juutalaiset olisivat olleet erityisen innokkaita purjehtijoita. Osa heistä varmasti oli valmiita matkus- tamaan vesitse, kun tarve vaati, mutta kir- joituksista näkyy, että mereen suhtaudut- tiin vähän epäluuloisesti. Meren syvyyksiin ei näe – siellä voi piillä ties millaisia hirvi- öitä (kuten piileekin: tiedät, jos olet kos- kaan syvänmeren eliöiden kuvia nähnyt). Meri ei pysy asiallisesti aloillaan, toisin kuin (yleensä) kuiva maa. Merenkäynnis- tä tulee merisairaaksi: yksi Vanhan testa- mentin huvittavimpia kohtia vertaa tur- han innokkaan viininjuonnin seurauksia merenkäyntiin. Ja lopulta – meri on hen- genvaarallinen: mikä tahansa merimatka voi olla matkaajalle viimeinen. Merellä on myös moraalinen ulottuvuus. Merenkulkuun liittyy oleellisesti kansain- välinen kauppa, jota harjoittivat menes- tyksekkäästi mm. juutalaisten pohjoiset naapurit nykyisen Libanonin alueelta käsin. Kauppaa käytiin myös ylellisyystuotteil- la, joista tietysti sai kelpo katteet. Tästä syystä meriliikenne kirvoitti äkeitä kom- mentteja profeetoilta, jotka moittivat an- karasti ”herrojen” tuhlailunhalua, joka sai nämä unohtamaan niin köyhän veljen vie- rellään kuin Jumalan taivaassa. Uudessa testamentissa sama kritiikki nostaa pää- tään Ilmestyskirjassa. Maailmankaupan ja siihen liittyvien kuljetusten kritiikki ei to- ki ole tuntematon asia omallekaan ajal- lemme. Jos kauppamerenkulku nähdäänkin eri- toten Vanhassa testamentissa lähinnä moraalisen haaksirikon riskitekijänä, Raa- matussa kuvataan myös ihan kirjaimelli- sia haaksirikkoja. Ne taas voivat joskus olla onnekkaita onnettomuuksia, joista vastoin odotuksia seuraakin hyvää. Tunnetuin ta- paus lienee itse Nooa , joka kipparoi ark- kinsa vähän isommalle karille: kaikkitietä- vän Wikipedian mukaan Araratin huipun ja nykyisen merenpinnan tason välillä on matkaa 5137 metriä. Tehkääpä perässä! Karilleajo oli sikäli onnekas tapahtuma, et- tä Nooan venekunta oli jo pitkään etsinyt ja kaipaillut kuivaa maata ja rantautumis- mahdollisuutta. Toinen, suurelle yleisölle hieman tunte- mattomampi haaksirikko tapahtui apos- toli Paavalille . Laiva, joka oli kuljetta- massa häntä Roomaan, haaksirikkoutui talvimyrskyyn jouduttuaan, ja Paavali lai- vatovereineen huuhtoutui rantaan Maltal- la. Maltalaiset saivat sitten ensimmäisen tilaisuutensa kuulla pelastuksen evanke- liumia – juuri merestä pelastuneen, läpi- märän ja vilusta hytisevän Paavalin suusta. Tapausta juhlitaan Maltalla edelleen vuo- sittain helmikuussa. Malttia ja varjelusta vesille! Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, joka ei ymmärrä purjehduksesta mitään. Muutkin kuin Mikki Hiiri merihädässä