Seurakuntasanomat

2 4/2020 Pääkirjoitus TIMO VIITANEN K orona-aika on korostanut – ta- valla, johon me tuberkuloosin- jälkeisen ajan Suomessa emme olleet tottuneet – puhtauden, siisteyden ja yleisen hygienian ajankohtai- suutta ja hyödyllisyyttä. Mutta mitä sanoo asiasta Raamattu? Vanhan testamentin Mooseksen laki käsittelee hämmentävän perusteellises- ti ihosairauksiin liittyviä karanteeni- ym. sääntöjä. Ohjeita annetaan karanteenin pituuksista ja siitä, millaiset oireet edellyt- tävät minkäkinlaisia toimia. Terveystarkas- tajan tai lääkärin tehtäviä hoitavat papit, joille potilaan on käytävä vaivansa selvit- tämässä; papille myös käytiin aikanaan to- distamassa mahdollinen parantuminen. Näinhän Jeesuskin kehottaa parantamiaan ”pitalisia” toimimaan tutussa evankeliumin kertomuksessa, siinä, jossa vain yksi palaa parantumisestaan kiittämään. Käymäläetiketistäkin löytyy ohjeita Mooseksen lain lyhyestä sotilashygienia- ohjesäännöstä. Sotilaalla tulee aseistuksen lisäksi olla myös jonkinlainen lapio – emme tarkoin tiedä, millainen, mutta olla pitää. Lapiota tarvitaan, jotta tarpeiden tekemis- tä varten voidaan tehdä kuoppa ja myös jälkeen päin se kuoppa siististi peittää. Näi- tä toimia varten siirrytään totta kai varsi- naisen leirin ulkopuolelle. Tautien ja hajun leviäminen vältetään, mikäli kaikki noudat- tavat ohjeita. Uuden testamentin suhde hygienialain- säädäntöön onkin sitten kiemuraisempi. Uuden testamentin kirjoittajilla, varhaisil- la ”jeesuslaisilla”, oli ns. poleeminen suhde tiettyihin oman aikansa juutalaisen yhteis- kunnan ryhmiin. Yhden merkittävimmistä ryhmistä muodostivat fariseukset, joiden hengellinen tavaramerkki oli lain säädös- ten tunnollinen noudattaminen – näin muodoin siis myös hygieniaohjeiden ja ruokasäännösten. Tämä tarjoaa Jeesuksel- le hyvän mahdollisuuden satiiriin: jos pe- sette astianne ulkopuolelta, eikö se kan- nattaisi pestä sisäpuoleltakin? Tai toinen, ehkä tunnetumpi, kommentti – kaiketi ai- noa esimerkki Jeesuksen vessahuumorista: likaista ei ole periaatteessa epäsiistikään ruoka – se poistuu elimistöstä tehtävänsä tehtyään. Likaiset puheet – panettelu, va- lehtelu, huijaaminen, juoruilu, petos, kun- nianloukkaus, manipulointi – siinä teille on likaisia asioita. Likaista on se, mikä saastut- taa ja myrkyttää ihmisten väliset suhteet. Mikä pätee yksittäisten ihmisten välillä, pätee kokonaisten yhteiskuntien tasolla. Mitään totuudenjälkeistä aikaa kun ei ole olemassa. Käsihygieniaa kannattaa edel- leen noudattaa ja astiat kannattaa edelleen tiskata, mutta vähintään yhtä olennaista on, miten kohtelemme toisiamme. Virus voi levitä pisaratartuntana, mutta suunsa avaava voi yhdellä lauseella levittää aja- tuksia, asenteita ja käsityksiä, jotka ovat paljon vahingollisempia: ne kun sairastut- tavat terveenkin yhteiskunnan, jos sillä ei ole vastustuskykyä. Sensuuria emme tar- vitse, normaaleja ihmisen tapoja kyllä. Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, jonka mielestä Pontius Pilatus on huono mannekiini käsihygienialle. PIXABAY Uskonpuhdistusta käsidesillä? Hygieniaa Raamatussa O lemme siirtymässä kauniista kesästä toi- vottavasti yhtä kauniiseen syksyyn ja kesän toiminnoista uuteen toimintakauteen. Va- litettavasti toimintoja ohjaa edelleen koro- naviruksen varjo. Vaikka emme ole lähelläkään kevään tartuntamääriä, virus leviää edelleen paikallisesti ja tartuntavaaraan täy- tyy edelleen suhtautua vakavasti. Tunnemme toiminta- mallit nyt paremmin kuin keväällä, joten toivoa sopii, että omilla toimillamme tilanne ei tästä pahene, vaan parem- minkin helpottuu. Valitettavaa on, että monet odotetut toiminnot eivät pääse alkamaan normaalisti. Moni on jo kaivannut kuoro- harjoituksia tai muita harrastetilaisuuksia, jotka on joudut- tu siirtämään tulevaisuuteen ilman tarkkaa tietoa alkami- sen ajankohdasta. Harrastusten siirtämiset koskevat valitettavan raskaasti ikääntynyttä väestönosaa, joka kaipaisi jo päästä toisten seuraan omien järjestöjensä ja seurakunnan tilaisuuksiin. Seurakunta on yhteisö, joka joutuu väistämättä noudat- tamaan varsin tarkasti terveysviranomaisten suosituksia. Suuren suosion saavuttaneet yhteissyntymäpäivät, joita sekä syntymäpäiväsankarit että järjestäjät ovat vuosittain innokkaasti odottaneet, on jouduttu perumaan ja siirtä- mään tulevaisuuteen. Järjestelyissä ei ole mahdollista to- teuttaa viranomaissuosituksia, eikä vaihtoehtoisista toi- minnoista ole palautteen mukaan juhlia korvaamaan. Vaikka uutisointia ja paljolti ajatuksia ja keskustelu- ja hallitsevatkin koronaan liittyvät toimet, elämä jatkuu rajoituksista huolimatta. Tämäkin käsissänne oleva lehti kertoo monesta muutoksesta, joita on tapahtunut ehkä huomaamattakin. Tämä koskee niin seurakunnan toimia kuin yksityistenkin ihmisten elämää. Joskus nämä liitty- vät yhteen. Sekä Angelniemen että Suomusjärven seurakuntatalot on myyty yksityiskäyttöön. Nuoret innokkaat omistajat ovat ottaneet talot haltuunsa. Tämä on hyvä esimerkki sii- tä, miten rakennuksille on saatu aivan uusi tulevaisuus sen jälkeen, kun seurakunnalla ei ole ollut enää tarvetta näiden kiinteistöjen omistamiseen. Näin on käynyt aina, kun seu- rakunnassa on luovuttu kiinteistöistä. Tilalle on löytynyt uudet omistajat, jotka ovat olleet valmiita panostamaan kiinteistöiden kunnostamiseen ja ylläpitoon. Mielenkiintoisia henkilöhistorioita on myös luettavis- sa tässä numerossa. Vaihteleva on Anna Makeevan tari- na Uralin juurelta luterilaisen seurakunnan työntekijäk- si Viroon. Elämänmuutoksesta kertoo myös Antti Nylén haastattelussaan. Hän on kirjailija, jonka tie on kulkenut uskonnottomasta katoliseksi ja sitä polkua merkittäväksi uskonnolliseksi pohtijaksi. Entisestä normaalista poikkeava tilanne on jatkunut jo niin pitkään, että siellä täällä näkyy ja tuntuu kylläs- tymistä ja väsymistä, apatiaakin. Seurakunta pyrkii ole- maan läsnä eri työmuotojensa kautta niissä rajoissa kuin se nyt on mahdollista. Rohkaisen olemaan yhteydes- sä seurakunnan työntekijöihin, kun tarve keskusteluun ja elämäntilanteen pohdintaan tuntuu ajankohtaiselta omalla kohdalla. Hyvää syksyä toivottaen Timo Hukka kirkkoherra Varovaisen toiveikkaasti uuteen toimintakauteen