SEURAKUNTASANOMAT

6/2020 RIITTA KOIVISTO K uusjokelaisen Leena Raukolan työpöydältä löytyy valkoviiniin sekoitettua munankeltuaista ja kaljauutetta, valkosipulimehua, liitujauhetta, sellakkaa ja joskus raakaa vii- naakin. Kuulostaako taiteelta? On väripurkkeja, joiden jauheista jotkut ovat peräisin maasta ja kivistä; kalleinta on sininen lapis. On näädän- ja oravan- karvaisia siveltimiä ja liitujauhon ja jänislii- man sekoituksella pohjustettuja tervalep- pälautoja. Työpöydän ääressä tehdään ikoneita, pit- kän perinteen mukaisia kristillisiä kuvia. Kauneus elämän sisältönä Leena Raukola osti ensimmäiset ikonikir- jansa jo kaksikymppisenä, mutta harrastus lähti lentoon vasta viisi vuotta sitten iko- nikurssilta. Välissä oleviin vuosikymmeniin on mah- tunut lapsiperheen elämää miehen suku- tilalla, jossa Raukolat edelleen asuvat, ja kauneuden tajua vaativa työ somistajana, mainosalalla ja kukkakauppiaana. Harras- tuksena syntyi suuritöisiä käsitöitä, kuten kaksi kansallispukua, ja taidetta: Raukola rakasti merenrantamaisemia, valokuvasi niitä ja maalasi lukemattomia akvarelleja. – Siinä tulee kerralla valmista eikä töitä tarvitse kauan kuivatella. Kauneus näkyy kodissa edelleen, mutta Raukolan maalaamia akvarelleja siellä ei juuri näy. Jokusen hän kaivaa malliksi esiin kaapin uumenista. Sen sijaan vanhan maalaistalon salin ovat valloittaneet – paitsi kolmen lapsen- lapsen sängyt – ikonit. – Tuolla on minun työhuoneeni! Kristinuskon kuvat Ikoni ei ole pikainen näkymä tai hetken tunnelman tuote, vaan sen maailma on valmiina annettu: kuvat piirretään tai ko- pioidaan tarkoin vanho- Ikonit valloittivat elämän Leena Rauko- lalla on työn alla ikoni ”Pyhä Fanourios löytäjä”. Työn edistyessä maa- lari voi seurata pyhimyk- sen ilmeistä, mitä tämä ajat- telee siitä mitä näkee. jen mallien mukaisiksi, ja myös maalaus- tekniikat ovat vanhoja. – Mitä vanhempi malli, sen parempi, Raukola sanoo. Ikoni on kuin kuvallinen saarna. Yksi Rau- kolan vastikään Kuusjoen kirkkoon lahjoit- tamista on jouluikoni, jossa näkyy vasta- synnyttänyt Maria, Kristuslapsi seimessä, aasi, härkä, enkelit, kolme itämaan kunin- gasta ja paimenet lampaineen. Ikoni voi kertoa jonkun pyhimyksen ta- rinan: Hubertus oli metsästäjä, mutta kun hän kohtasi hirven, jonka sarvien välissä oli kultainen risti, hänestä tuli metsästäjien ja riistan suojelupyhimys. Nyt Raukolalla on työn alla ”Pyhä Fanouri- os, löytäjä”, joka etsii kaikkea kadonnutta. – Tähän olen maalannut kasvot ensin, sil- loin voi maalatessa seurata pyhimyksen il- meitä. Näyttääkö hän tyytyväiseltä vai on- ko katse epätoivoinen? Pikkutarkka tekniikka kiehtoo Ikoni voi olla perinteeltään venäläinen, by- santtilainen tai koptilainen. Joitakin maala- ustekniikoita erottaa toisistaan se, kuinka karkeita väripigmenttejä niissä käytetään. – Karkeilla pigmenteillä maalaamisessa on jotain samaa kuin vesiväreillä maalaa- misessa, Raukola miettii. Kerroksia voi tulla useitakin päällekkäin, silti kaikki värit kuul- tavat työssä. Työ on pikkutarkkaa, mutta toisaalta kai- ken ei tarvitse mennä kerralla oikein. Virhe- kohdan voi pestä tai raaputtaa tai peittää uudella värikerroksella. – Sanotaan, että ikonimaalaus on hel- pompaa kuin elämä, koska sen voi aina korjata. Uusista aiheista seuraavaksi houkut- taisi Kaksi isoa enkeliä, mutta tekniikat tuntuvat kiehtovan vielä enemmän: Raukolan Hubertus-ikoni on bysantti- lainen, mutta hän on maalannut siitä myös kevyemmän, venäläisen version. – Itse tekeminen tuntuu tärkeim- mältä, mutta tärkeää on myös olla tyytyväinen lopputulokseen. – Kumma, ettei maalaaminen väsytä! Harrastus luo yhteyksiä Yksin ikonimaalausta ei voi aloittaa. Se aloitetaan kurssilla ja jatkuu erilaisissa maalausryhmissä ja taas uusilla kursseilla. – Olen löytänyt kursseilta ystäviä aina Rovaniemeä myöten. Ja opittavaa riittää. Venäjällä ikonimaala- riksi opiskeleminen kestää kolme tai neljä- kin vuotta. Raukola kehuu monia opettajia, ja yhtenä mieluisimmista kurssipaikoista hän pitää Lammin Panagiaa. Valamossa on hänen makuunsa liian paljon ihmisiä ja me- noa. Hienoa oli jokin aika sitten päästä käy- mään Pietarissa. Ikonimaalarit tuntuvat pitävän rauhal- lisista, keskittyneistä, yhteisistä maalaus- hetkistä. Raukola maalaa mielellään myös yksin. – Haaveilen, että joskus istuisin jonkin Venäjän rannattomalta näyttävän joen rannalla. Siellä sitten maalaan ja maalaan. – Tai olisi hienoa ainakin nähdä sellaisia maisemia. Jääköhän se vain haaveeksi? Ryhmiä joissa Raukola maalaa, on useampia, ja yhtä ryhmää hän opettaakin. Toiminta on poikinut yhteisnäyttelyitä, ja Turussa kokoontunut ryhmä maalasi yh- teistyönä yhden ikonin, joka tullaan sijoit- tamaan Tuomiokirkkoon. Se on kiitos sii- tä, että seurakunta antoi ryhmälle ilmaisen maalaustilan, ja se luovutetaan kolmantena adventtina jumalanpalveluksen yhteydessä. Maalaatko joka päivä? – Useimpina päivinä maalaan, Leena Raukola miettii varovasti, mutta aviomies Heikki Raukola selventää: – Kyllä hän ihan kokoaikainen ikonimaa- lari on! Pyhä Kolminaisuus on yksi Leena Raukolan Kuusjoen kirkkoon lahjoit- tamista ikoneista. Hän on lahjoitta- nut niitä myös Perttelin kirkkoon ja on siellä 20.12. Kauneimmat joululau- lut -messussa kertomassa ikoneistaan. 16

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=