SEURAKUNTASANOMAT

4 1/2020 P äivi Ekman syntyi perheeseen, jossa isä teki kirkon nuorisotyö- tä, joten sitä kautta Nuoren seu- rakunnan veisukirjan laulut tuli- vat tutuksi telttaleireillä ja nuotiohetkissä jo ennen rippikouluikää. Vielä varhemmilta vuosilta ovat tuttuja monet pyhäkoulu- ja kerholaulut, lasten virret ja sittemmin vir- ret muutenkin. – Olen 16-vuotiaaksi asti istunut kirkossa aika tiukkaan. Oma veisuvuosikerta on kirjasarjan kol- mas laitos 80-luvun alusta. Se oli vielä peh- meäkantinen ja siinä on vain sointumerkit, ei nuotteja. – Akustisen kitaran kurssilla silloin joskus harjoiteltiin tästä kirjasta. Sivuja on nostalgista selata: – Tuli kirkkoon mies ja lapsi liikutti minua aina. Tykkäsin myös kielistä, joten lauloin mielelläni Hevenu shalom alechem ja He´s got the whole world in his hands . – Muistan ennen kaikkea veisujen iloisen vivahteen. Se hyvä tuuli ja reippaus tarttuu näistä. – Kosketaminua, Henki . Siinä on kiva me- lodia. Nykyään se laulu on jo virsikirjassa. Veisukirjassa on myös virsi Oi, Herra, luoksein jää : – Sen miellän hautajaislauluk- si, sitä laulettiin papan hautajaisissa, jolloin olin korkeintaan seitsemän. – Virsissä on kyllä varsinaisia voimalaulu- ja, kuten vaikka Soi kunniaksi Luojan ja Hoo- sianna . Musiikkimakuun on vaikuttanut varmaan myös Päivin nuorena harrastama klassisen pianon soitto: – Kuuntelen sujuvasti oopperaa ja rakas- tan Sibeliusta. Rippikoulu puolestaan oli yksi tärkeä pol- ku raskaaseen rokkiin, jota Päivi on sittem- min soittanutkin: – Meillä oli Somerolla seurakunnan lei- rikeskuksessa hyvät stereot ja paljon gos- pelvinyyleitä. Kuuntelin niitä, ja muistan harvinaisen limenvihreän levyn – siis se it- se vinyyli oli vihreä! – jossa joku englanti- laisbändi soitti tosi tanakkaa hard rockia, ja se iski minuun tosi kovaa. Kingdom Come oli kappaleista yksi. Hyvät bassot ja kun- non jytke. Se ei kuulostanut gospelmusiikil- ta, joka siihen aikaan miellettiin vähän läl- lykäksi. Pro Fide oli meillä jo alkanut soittaa vähän reipashenkisempää. – Harmi, etten koskaan löytänyt sitä le- vyä itselleni. Veisukirjojen uudistumisen Päivi huo- masi, kun omista tytöistä vanhempi sai omansa: – En osannut niistä juuri mitään. Uusimman veisukirjan räpistä hän ei itse tykkää, mutta: – Aika siistiä. Jos se saa nuoret laula- maan, niin mikä ettei! Tuomasmessuja ja nuorten omia tapah- tumia Päivi Ekman pitää hyvinä ja miettii, että kirkko saisi muutenkin olla vähemmän konservatiivinen. – Ylipäätään usko on iloinen asia, niin miksei sitä voisi ilmentää myös laulamalla. Kerran usko lapsuuden… NUORTENILTA AIKUISILLE! Keidas-illassa ke 12.2. juhlistetaan punaisen veisukirjan viisikymmenvuotista taivalta. Yhdessä Diskantin ja bändin kanssa lauletaan jokaisesta vanhasta veisukirjasta ainakin yksi veisu, joka on päätynyt uusimpaan 2020 painokseen. Uusi veisukirja ilmestyy aina viiden vuoden välein, ja muutama kestohitti on pysynyt kirjassa vuosikymmenestä toiseen. Muistatko vielä, miten menee Kirkossa ja Kerran usko lapsuuden? Niin ja Tuu mun vaimoksein , vai laulettiinko se sittenkin vaivoiksein.... Nuorteniltaan kuuluvat tietysti myös sketsit, kisailut, yhdessä pohtiminen ja rukous. Tule mukaan hulvattomalle nostalgiamatkalle! Mukana Kaisa Suute- la-Kuisma ja Matti Rantatalo kuoroineen ja soittajineen, sekä Suvi Laaksonen ja Miika Rosendahl. Tätä ei kannata missata! Keitaalla Salon kirkossa (Kirkkokatu 7) on kahvia ja seuraa tarjolla jo klo 18 alkaen, laulut ja muu ohjelma ovat vuorossa 18.30. Lastenhoito on järjestetty toiselle puo- lelle katua seurakuntatalon päiväkerhotiloihin, kirkossakin on puuhapusseja lapsille. 50 vuotta veisuja RIITTA KOIVISTO L egendaarinen Nuoren seurakun- nan veisukirja syntyi vuonna 1970 ja täytti siis juuri 50 vuotta. Hen- gellisiä lauluja oli nuorille toki ol- lut ennen veisukirjaakin, ja niitä oli julkais- tu vihkosina. Veisukirjasta on otettu uusia, enemmän ja vähemmän uudistettuja painoksia noin viiden vuoden välein. Niin nytkin: juhlavuo- den kunniaksi koottu uusin painos julkais- tiin tammikuussa. Tällä kertaa toimitustyöstä vastasi Tom- mi Kalenius , muusikko itsekin, ja muutamia lauluista ovat tehneet nuoret parilla biisilei- rillä. Puolet sisällöstä on ennenkin veisuihin kuuluneita. Tyylilajit ovat laajentuneet, ja mukana on ensimmäistä kertaa myös räppiä. Siinä eivät pelkät nuotit enää riitä, vaan linkin takaa voi kuunnella suoratoistona, miten räp-osuudet kuuluu rytmittää. Saimme kolme entistä rippikoululaista kertomaan omista kokemuksistaan punai- sen veisukirjan parissa. Punaisia veisukirjoja on jo paljon. Päivi Ekman, Heikki Laaksonen ja Ripsa Ekman löysivät pinosta jokainen omien rippikouluaikojensa painoksen. Musiikkia moneen menoon ja tunnelmaan – Onneksi on ollut veisukirjat, miettii Päivi Ekman. – Reipas rytmi ja positiivinen klangi ovat nuorille parempia kuin virret, joissa on tietty vakavuus.