SEURAKUNTASANOMAT

8 1/2020 ULLA-MAIJA KYTÖLÄ K un joku elää korkeaan ikään ja jokunen saa lapsensa nuorena, voi samaa perhekuntaa saada koolle viiden sukupolven verran. Vanhinta polvea edustaa tässä 98-vuotias Kerttu Elonen , nuorinta polvea ovat hänen tyttärentyttärentyttärensä kolmivuotiaat kaksoset. Sota-ajan lapsia Kerttu Elosen ainoa lapsi Leila Venho (o. s. Elonen) syntyi keskelle jatkosodan vuosia. Isä oli rintamalla, mutta selviytyi sodasta ehjin nahoin kotiin. Sodanjälkeistä elämää leimasi työ. Kam- paajaksi kouluttautunut Kerttu piti omaa lii- kettä vuodesta 1947. Leinon valussa valaja- na työskennellyt Arvo Elonen ryhtyi hänkin yrittäjäksi ja perusti Jätehuolto Arvo Elosen. – Molemmat olivat aika paljon töissä, Lei- la Venho kuvaa lapsuuttaan. – Isä oli vähän ankara, äiti olisi antanut kaikki periksi. Kun sisaruksiakaan ei ollut, tuli usein juos- tua lähellä asuneen Vannen mummun, Ker- tun äidin, luo. Leilan puoliso Pasi Venho on myös so- ta-ajan lapsia, ja hänkin sai isänsä takaisin sodan päätyttyä. ”Kraatari” ompeli päivät Lammervolla ja illat kotona: – Isä oli vallan töissä, Pasi Venho sanoo. – Ei hän osallistunut paljon mihinkään. Äiti oli kotona ja piti jöötä kolmelle po- jalle. – Kova komento oli ja tiukat kotiintuloajat. Pasi Venho kavereineen oli olevinaan Sa- lon ”hurjaa nuorisoa”, mutta jälkeenpäin katsottuna hurjuus oli hänen mielestään ky- seenalaista. – Tosi kilttejä oltiin, ja tupakka oli ainoa huume. Perintönä veteraanityö Perheille oli yhteistä sodasta selviytymi- nen ja tiivis työnteko sodan jälkeen, mut- ta suhtautuminen sotakokemuksiin oli eri- laista: Leila Venhon isä ei koskaan puhunut vapaaehtoisesti sodasta mitään, Pasin isä taas ”koko ajan”. Isän kertomukset vaikuttivat osaltaan siihen, että Pasi Venho on vuosikymme- net ollut aktiivisesti mukana veteraanityös- sä. Hänelle on kunnia-asia muistaa työtä, jonka miehet rintamalla tekivät. Myös Leila Venho on mukana toiminnas- sa, viimeiset kymmenen vuotta Veteraani- pajan pääemäntänä. Kerttu Elonen taas oli vuosikymmenien ajan naisjaoston sihteeri ja ahkera varainhankkija. Luvan kanssa naimisiin Leila Elonen ja Pasi Venho löysivät toisensa varhain. Naimisiin mentiin vuonna 1963 – niin nuorina että piti saada vanhempien lu- pa, kun kumpikaan ei ollut vielä täysi-ikäi- nen; raja oli silloin 21 vuotta. Pasilla oli armeijakin käymättä naimisiin mennessä. Nuorten varhainen avioituminen ei oi- kein ollut mieleen kummankaan vanhem- mille, mutta mentävä oli eikä siinä kauhean huonosti käynyt, kun avioliittoa on takana kohta 57 vuotta. Tuoreella pariskunnalla oli sikäli hyvä ti- lanne, että vaikka oltiin nuoria, kummalla- kin oli jo työpaikka. Pasi Venho teki alkuun monet vuodet töitä kahdessakin vuorossa eikä juuri nähnyt kahta tytärtään valveilla: – En muista noista ihan pieninä paljon mitään, hän tunnustaa. Lapsia ja vanhempia viidessä polvessa Viisi sukupolvea koolla Kukonkalliossa: Aaro ja Viljo Härmälä, Anu Venho, Kerttu Elonen, Leila Venho ja kaksosten äiti Ina Laurila. Sisarukset Ann-Mari Piensalo ja Anu Venho ovat viiden sukupolven ketjun keskimmäi- siä. Heillä on vielä isoäiti, ja Anu on isoäiti jo itsekin. Kerttu Elonen on pian vuoden verran elellyt Kukonkallion vanhainkodissa. Kunto on säilynyt aika hyvänä, mutta moneen asiaan joutuu jo sanomaan ”en minä muista”. Se ei estä vanhaa rouvaa nauttimasta läheisistä ympärillään.