SEURAKUNTASANOMAT

11 www.salonseurakunta.fi RIITTA KOIVISTO K un on elänyt melkein sata vuotta, on nähnyt paljon. Niinpä sovim- me juttutuokiosta Ines Bymanin kanssa. Löydän Särkisalosta Met- solantien – Metsolavägen - ja sieltä omakoti- talon. Pihapiirissä on ulkorakennuksia ja toi- nenkin asuinrakennus. Pihalla on nyt hiljaista, mutta tontin puissa näyttää olevan oikea linnunpönttöjen lähiö. Jouluruusu kukkii keskellä maaliskuuta lasive- rannan edessä. Tuolla on rollaattori, oikea ovi varmaan siinä vieressä. Maailma läsnä Metsolassakin Ines Byman kattaa kahvia olohuoneeseen. Pöydällä ovat uusimmat lehdet: – Todella ikävää, että Ruotsin Madeleinen ja Chrisin Amerikan koti on putsattu kaikesta irtaimistosta, hän päivittelee. – Varastivat koko heidän huushollin! – Ja Estelle on niin pahoillaan, kun ei pääse kouluun. Damernas Värld -lehti tulee tilattuna kotiin. Perniönseudun Lehdessä on uutinen ve- teraanitoiminnan lopettamisessa. – Miten silloin käy järjestön antamalle ta- loudelliselle ja muulle tuelle? Oma mieskin oli viisi vuotta sodassa. Kemiön Annonsbladet-lehdestä näkee vanhan kotikunnan asiat. Kirjoista houkuttelevimpia – ”vähän kau- hian kiva” – on kartanoiden historiasta ker- tova valokuvakirja, Ines näyttää ja kertoo it- sekin kuvanneensa joskus paljon. Telkkari on uusi ja iso, mutta sellainen piti ostaa, kun vanha räjähti. Vaikka mitä työtä Kemiössä Bymanit olivat pitäneet pientä ti- laa. Oli kaksitoista kanaa ja kukko ja lehmä, joka lypsi niin hyvin, että siitä saatiin maitoa meijeriinkin. – Olen tehnyt ihan mitä vaan, kalastanutkin. Särkisaloon muutettiin vuonna 1951. – Enot sanoivat, että tulkaa tänne, täällä on vaikka mitä työtä! Maanviljelyn taitava Ines työskenteli ti- loilla. Myöhemmin tytär ja vävy muuttivat osaan kodin huoneista, ja Ines hoiti vauvaa ja koko taloutta. Muut kävivät töissä. Äitiyslo- makin oli ollut vain kaksi kuukautta. Kun lapsenlapsi oli koulussa, saattoi Ines ottaa siivoustyön tehtaan konttorista, ja pian hän miehensä kanssa sai muuttaa talon uu- teen asuinsiipeen. ”Vanhan johtajan” ajasta ja hänen sukunsa vaiheista riittää muisteltavaa. Hyvät naapurit Tytär ja vävy asuvat talon toista osaa edel- leen, ja viereistä taloa taiteilija Andréa Van- nucchi miehineen. Ines ei väsy kiittelemästä taiteilijan antamaa apua ja iloisia ideoita ja tempauksia, joissa Ines on saanut olla muka- na, osassa ihan julkisuudessakin. – Taiteilijat keksivät! Yhdessä kasvatettiin perunoitakin ämpä- reissä: kolme perunaa per ämpäri, ja juhan- nuksena syötiin sato. Kaikkiaan naapurusto on harventunut. Ruotsinkielistä käsityökerhoakaan ei enää pidetä. Mutta kesällä autoliikenne on vilkas- ta, kun mökkiläiset tulevat. ”Kuinka voit olla niin vanha!” Ines Byman toteaa hoitavansa asiansa mie- luummin itse ja sanoo ihmettelijöille pyytä- vänsä apua, kun sitä tarvitsee. Apteekki- ja muut asiat sujuvat. Säännölli- sille töille on aikataulunsa: – Maanantaina ruokin linnut. Olivat muu- ten vihaisia, kun viimeksi ei ollut antaa tut- tua ruokapötköä vaan vain noita palloja. – Lauantaina kastelen kukat. Pihalla oleva jouluruusu täytyy ensi yöksi peittää havulla, niin että se saa ilmaa. – Leivon itse. Salosen sämpylät ovat hyviä, mutta kotona leivotut ovat parempia. Uusi langaton imuri on niin mukava, että Ines innostuu imuroimaan vähän näytteeksi. Ja sen pienempi osa on kätevä petivaatteil- le. Siivooja käy kerran kahdessa kuussa, mut- ta tuntee, ettei ole paljon mitään tekemistä. Elämässä on vaihtelua Kaikkein vaikeinta oli miehen kuoleman jäl- keen. Siitä on 26 vuotta. – Se oli todella vaikea paikka. – Tiedän myös mitä sairaus on, mutta olen aina toipunut hyvin. Nyt harmittaa jalka, jonka leikkauksen- jälkeistä kipua yritetään hoitaa. Lääkärit sa- novat harvoin tavanneensa niin toimeliasta vanhusta tai niin tyytyväistä potilasta. – Minulla on hyvät hermot ja hyvä ruo- kahalu. Käyn kävelyillä rollaattorin tai pot- kupyörän kanssa. Kännykkä on aina muka- na. Turvarannekekin on, mutta se ei toimi ulkona. – Joskus on iltoja, jolloin makaan valveilla enkä saa unta. Silloin luen virsikirjaa, minul- la on semmoinen tapa. Olen aina ollut kirk- koihminen. – Lempivirsi on Joutukaa sielut, on aikam- me kallis (n:o 408). Mitenkäs se alkaakaan ruotsiksi? Skynda, o själar, ty hastigt förrinner år efter år somen brusande flod… (Psalmbok nr 411) – Mulla on hyvä olla, summaa Ines Byman oloaan. ”Ja nyt tuli tällainen tauti…” Keskustelu päätyi maailman tapahtumien ihmettelyyn, mistä se alkoikin. Muutaman päivän päästä haastattelusta olisi ollut tuttavan siunaustilaisuus, mut- ta tuntui viisaalta jättää se väliin. Samoin seurakunnan järjestämät yhteissyntymä- päivät – ja nehän jouduttiinkin siirtämään syksyyn. Ines Byman kertoo noudattavansa an- nettuja kotonaolo-ohjeita ja muita neuvo- ja tarkasti. Jutun saamisessa turvallisesti tarkastettavaksi turvauduttiin ystävälli- seen naapuriapuun, ja korjaukset tehtiin puhelimessa. Loppuvuodesta sata vuotta täyttävä Ines Byman Särkisalon Förbystä on tyytyväi- nen elämäänsä. Sadas vuosi elämää