SEURAKUNTASANOMAT

13 www.salonseurakunta.fi MIIKA ROSENDAHL ”N ytpä tahdon olla ma, pie- nen mökin laittaja.” Tätä lapsuudestani tuttua lau- lua tuli hyräiltyä raken- taessani kirkkoa – ei suurta ja komeaa vaan pientä ja nättiä. Käsissäni oli seurakuntam- me teettämät kartonkimalliarkit keskiaikai- sista kirkoistamme, Halikon Pyhän Birgitan, Perttelin Pyhän Bartholomeuksen ja Perni- ön Pyhän Laurin kirkoista. Kartonki pienoismallin rakennusmateri- aalina kuulostaa vanhanaikaiselta, olem- mehan jo tottuneet 3d-tulostukseen ja muihin moderneihin mallinrakennusteknii- koihin. Toden totta, varhaisimmat karton- kimallit tunnetaan jo 1500-luvulta. Kaupal- liset, painetut mallinrakennusarkit astuivat kuvaan 1800-luvun puolivälissä ensin Eng- lannissa ja sitten muualla Keski-Euroopassa. Muovimallien yleistyttyä 1950-luvulta lähtien kartonkimallit saivat odottaa re- nessanssiaan 1990-luvulle asti. Väritulos- timien ja tietokoneavusteisen piirtämisen yleistyminen mahdollisti sen jälkeen kor- keatasoisten kartonkimallien suunnittelun ja arkkien valmistamisen kotioloissa sekä – mikä parasta – työn tulosten jakamisen muitten iloksi netissä. Tämän päivän kar- tonkimallirakentamisessa yksityiskohtien määrää rajoittavat paperin ominaisuuksien lisäksi enää rakentajan omat taidot. Kartonkimallien rakentaminen on halpaa, helppoa ja kivaa. Viivoittimella, hyvälaatui- silla saksilla ja paperiliimalla pärjää jo pit- källe, mattoveitsestä voi myös olla apua. Veitsellä työskennellessä on pöydällä syytä olla jokin suojaava alusta. Mallin kokoami- sessa on apua Finnfoam-levyn kappaleesta, johon osat on tarvittaessa hyvä kiinnittää ja tukea nuppineuloilla. Rakentaminen alkaa ohjeitten lukemi- sella ja rakennussarjan eri osiin tutustu- misella. Taittolinjojen työstämisen jälkeen yksittäiset osakokonaisuudet leikataan irti arkista osien ympärille tilaa jättäen. Sitten leikataan osakokonaisuus kerrallaan tar- kasti lopullisiin mittoihinsa. Valmis osa lai- tetaan syrjään ja otetaan käsittelyyn seu- raava. Työpöydän puhtaana pitäminen on tärkeää, etteivät pienimmät yksityiskohdat huku roskien joukkoon. Kun kaikki osat on leikattu, voi kokoami- sen aloittaa pohjalevyn päälle. Ensin liima- taan kirkon runkohuoneen seinät pohjale- vyyn. Tässä käytin apuna ns. paitaneuloja. Lisäksi työkalupakistani löytyi mallinraken- nukseen sopivat pienet puristimet. Liimaa tulee käyttää säästeliäästi. Runkohuoneen tultua valmiiksi liima- taan sakaristo ja asehuone. Lopuksi on kattojen vuoro. Mallia voisi vielä tuunata tekemällä ohuesta metallilangasta sadevesien syök- sytorvet ja katolle vielä ohuemmasta lan- gasta ukkosenjohdattimet. Ikkuna-aukot voisi leikata auki ja laittaa niihin ikku- nat jostakin muovipakkausmateriaalista. Valot voisi laittaa sisälle ja pienen kaiut- timen urkumusiikkia toistamaan… Tuu- nauksessa on vain mielikuvitus ja oma viitseliäisyys rajana. Kaikkine pienine osineen kirkkojen pie- noismallit ovat melko haasteellisia koot- tavia. Perheen nuorimpien kanssa voi Pert- telin ja Perniön malleissa koota pelkän runkohuoneen ja jättää siihen liitettävät rakennuksen osat kiinnittämättä. Seinään jäävät valkoiset kohdat voi tällöin maa- lata itse vesivärejä, tusseja tai puuvärejä käyttäen. Mallinrakennuksessa ei saa olla kiire. Mieluummin kannattaa miettiä kahdes- ti ja väsyessä jatkaa seuraavana päivänä kuin väkisin yrittää tehdä heti valmista. Aikaa Perttelin ja Perniön kirkkojen mal- lien kokoamiseen kului minulta noin tun- ti kummassakin. Halikon kirkkoon kulunee aikaa hieman enemmän kirkon monimut- kaisen muodon vuoksi. Mallit ovat kaikki mittakaavassa 1:300. Mielenkiintoista on huomata, miten eriko- koisia kirkot ovat. Perniön kirkko on niin suuri, että Perttelin kirkko melkein mah- tuisi sinne sisälle. Jos teetämme seura- kunnalle näitä lisää, voimme ehkä joskus ihastella työpöydällämme Teijon kirkon pikkuriikkisyyttä. Kartonkimalliarkkeja tulee saataville Halikon, Perniön ja Perttelin kirkkoon sekä Salon kirkkoherranvirastoon heti, kun tilo- ja taas voidaan pitää avoinna. Mallit mak- savat 3 € /arkki. Yksityiskohtaisempi selostus kokoami- sen eri vaiheista nikseineen laitetaan seu- rakunnan verkkosivuille viimeistään silloin, kun kartonkimalleja saadaan seurakunta- laisten ulottuville. Aikomuksena on myös järjestää ”kirkon- rakentajien” kiertomatka Halikon, Perniön ja Perttelin kirkkoon ja niiden historiaan, kun tilanne kesän myötä maassamme toi- vottavasti rauhoittuu. Oman seurakunnan kartonkimallien saataville tuloa odotellessa voi hyödyn- tää netin tarjontaa. Sieltä löytää karton- kimalleja muun muassa hakusanoilla ”pa- per model” ja ”kartonmodelle”. Kirkonrakentajat Viivoittimella, hyvillä saksilla ja paperiliimalla pärjää jo pitkälle. Mattoveitsestä voi myös olla apua. Tämä näkymä voisi olla totta, mutta 1800-luvulla Perniön papit vastustivat Tu- run–Karjaan radan linjaamista kirkonkylän kautta. Kirkon rauha olisi kuulemma häi- riintynyt ja saarnat keskeytyneet junan kolinasta ja vihellyksistä. NIMBY (not in my back yard) ei siis ole mikään uusi ilmiö. Kokoaminen alkaa, kun kaikki osat on lei- kattu. Ensimmäiseksi liimataan kirkon runkohuoneen seinät pohjalevyyn. Vuorossa katto. Liimausjärjestys on hyvä varmistaa ohjeesta. Valmista tuli! Perniön kirkko ja Perttelin kirk- ko koottuna, Halikko vielä leikkaamattoma- na arkkina niiden alla.