SEURAKUNTASANOMAT

2 2/2020 T ämän lehden tullessa kotiin on käytännössä jokainen lukija joutunut sopeuttamaan elä- mäntilanteensa koronaviruksen aikaansaamiin poikkeusoloihin. Riskiryhmiin kuuluvat elävät karanteeninomaisissa oloissa, etätyötä tekevät pysyttelevät kotioloissa, päi- väkodeista ja kouluista kotiin jääneitä lapsia hoitavat ja opettavat vanhemmat ovat totutelleet uudenlaiseen perhe-elämään. Niinpä tämä Seurakuntasanomien pää- siäisnumerokin on aikaisemmista poikkeava. Poissa ovat laajat ilmoitussivut kevätajan tapahtumista. Viikkoil- moituksetkin ovat keskittyneet lähinnä peruutuksista ja poikkeusjärjestelyistä tiedottamiseen. Tilanne on herättänyt myös seurakunnan toimimaan poikkeusolosuhteiden edellyttämällä tavalla. Digiajan suomien mahdollisuuksien lisääntynyt käyttö on ollut välttämättömyys. Samalla kun kokoava toiminta on käy- tännössä loppunut, ovat henkilökohtaiset yhteydenotot korostuneet. Avuntarvitsijoiden määrä ei ole normaali- oloista vähentynyt, vaan paremminkin lisääntynyt. Kekseliäisyyttä on vaadittu niin lapsi- kuin nuoriso- työssä etäyhteyksien ylläpitämiseksi. Seurakunnan pe- rustehtäviin kuuluva sananjulistuskin on saanut uusia muotoja radio- ja nettikirkkojen myötä. Paljon sellaista työtä on myös kiinteistöjen ja arkistojen hoitamisessa, jonka tekeminen on odottanut oikeaa hetkeä. Nyt sellai- nen on koittanut. Moni työntekijä on kokenut, että sel- lainen rinnalla kulkeminen, jota nyt on tarvittu, on ko- rostanut työssä ulottuvuutta, joka seurakunnan toimissa tulisi aina olla. Kaikkeen on varauduttava, vaikka poikkeusolojen va- kavuus ja kesto on vielä ennustusten varassa. Joka ta- pauksessa poikkeusolot ovat pakottaneet monet hil- jaisempaan ja vaatimattomampaan elämäntyyliin. On ikään kuin ympäristö olisi johdattanut paastonajan yk- sinkertaisuuteen ja arvojen priorisointiin. Kirkkovuodes- sa toistuva pääsiäinen on tässä ajassa vielä ajankoh- taisempi kuin normaalioloissa, sikäli kuin ihmiselämän kompleksisuus suurten kysymysten äärellä on koskaan kovin arkista ja rutiininomaista. Monien ajatukset ohjautuvat nyt kohti elämän suu- ria peruskysymyksiä. Toisaalta monen mieltä askarrut- taa ennen kaikkea taloudellinen epävarmuus. Pääsiäisen sanoma voi olla tuomassa toivon pilkahduksen nyt synk- kenevien näkymien keskelle. Seurakunta ei ole karanteenissa, vaan yhteydenotot jatkuvat, työntekijät ovat tavoitettavissa ja sanoma elä- män voitosta ja ylösnousemuksesta on edelleen seura- kunnan sanoma. Toiveikasta ja siunattua paaston ja pääsiäisen aikaa toivottaen Timo Hukka kirkkoherra Perusasiat kirkastuvat kriisin keskellä TIMO VIITANEN ”K uvaavaa Uuden testa- mentin viimeiselle kirjalle on, että sen sympaattisin hahmo on seitsensarvinen ja -silmäinen karitsa.” Jotenkin näin joku joskus kuvaili Ilmestyskirjaa. Nykysuomalaisille lammastalous ei yleensä ole kaikkein tutuin maatalouden haara – useimmat lienevät kohdanneet lampaita lähinnä ruokapöydässä – mutta useimmat sentään tiennevät, että tavalli- sesti karitsoilla ei ole noin monta sarvea eikä silmää. (Useimmat myös tiennevät, että karitsa on siis ”lampaan pentu”.) Raamattu, Ilmestyskirjan kotipaikka, on syntynyt Lähi-idän kulttuuriympäristössä, jossa lammastalous, lampaiden kasvatta- minen, oli välttämätön esiaste lampaan kohtaamiselle ruokapöydässä. Lammas oli kaikille tuttu eläin, jokapäiväinen vastaan- tulija. Ei siis ihme, että lampaasta saatiin, paitsi ruokaa ja villoja, myös vertausku- via. Aivan erityisellä tavalla lammas kuu- lui juutalaiseen pesach - eli pääsiäisjuhlaan. Pääsiäisjuhlassa juutalaiset tuolloin, ku- ten nykyäänkin, muistelivat kansan vapau- tumista Egyptin orjuudesta. Juhlaan kuului vapautuksen tarinan juhlallinen uudelleen- kertominen. Perheen pienimmän kunnia- tehtävä oli esittää tärkeä kysymys: ”Miksi tämä yö on erilainen kuin kaikki muut?” Perinteisin menoin nautittuun juhla-ate- riaan kuului aina myös lammas. Juhlaan liittyvien tapojen tarkoituksena oli vuo- si vuodelta herättää eloon kertomus siitä, miten Jumala pelasti kansansa. Johannes Kastaja on Uudessa testa- mentissa ensimmäinen, jonka kerrotaan kutsuvan Jeesusta ”Jumalan karitsaksi”. Näin Jeesuksen kuolema näyttäytyy uh- rieläimen teurastamiseen verrattavana. Kuoleman ajankohta pääsiäisen yhteydes- sä ei ole sattuma, vaan viittaa siihen, että ”karitsa” on myös pääsiäislammas: merkki siitä, että Jumala on pelastanut ja pelas- taa kansansa. Ennen kuolemaansa tämä erilainen ka- ritsa vietti hänkin eräänlaisen juhla-ate- rian oppilaidensa kanssa. Se oli viimeinen ateria, joka ei ollutkaan viimeinen. Hän julisti, että aterialla syöty leipä oli hänen ruumiinsa ja juotu viini hänen vertansa – erillään toisistaan, aivan kuten teurastetun lampaan veri, joka valutetaan pois ruu- miista. Tämän uudenlaisen karitsan kris- tillinen seurakunta nauttii yhteisenä uhri- aterianaan, muistellen, miten ”Jumala on meidät pelastanut”, vapauttanut kansansa synnin ja kuoleman vallasta. Mennyt ei ole mennyttä, vaan läsnä, aivan kuin muinais- ten vuosisatojen pääsiäisaterioilla. Muis- toateria on kiitosjuhla. Tämä pääsiäislammas on sikälikin erilai- nen, että ei, toisin kuin tavalliset pääsiäis- lampaat, pysy kuolleena. Jumala on hyväk- synyt hänen uhrinsa ja vapauttaa hänet kuoleman vallasta. Hänen seuraajansa us- kovat ja luottavat, että Jumala vapauttaa myös heidät. Karitsan uhri riittää. Karitsa tekee paluun vielä aivan Raama- tun lopussa, Ilmestyskirjassa. Teurastet- tu karitsa ei enää ole avuton teuraseläin, vaan mahtava hallitsija ja maailmankaik- keuden salaisuuksien valtias. Itse asiassa Ilmestyskirja kutsuu häntä ”Juudan leijo- naksi”. Teurastettu lammas, joka on paitsi elossa, myös leijona – mitä sellaisesta olisi pääteltävä? Lampaan ja leijonan rauhanomainen rin- nakkaiselo Jumalan uudistamassa, parem- massa maailmassa joskus aikojen lopulla on sinänsä jo Vanhan testamentin, tar- kemmin sanottuna profeetta Jesajan, tun- tema ajatus. Mutta vasta Ilmestyskirjassa nämä kaksi voidaan nähdä yhtäältä ristiin- naulitun ja toisaalta ylösnousseen Jeesuk- sen Kristuksen kuvina. Hän on molempia. Kristittyjen pääsiäisjuhlassa näitä puolia ei ole mahdollista erottaa toisistaan. Herrnhutilaisliike otti aikanaan mo- tokseen lauseen: ”Meidän Karitsamme on voittanut – seuratkaamme häntä!” Hyvää pääsiäistä! Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, joka mielellään etsii asioiden välille uusia yhteyksiä. Lammas, josta tuli leijona Pääkirjoitus RAIJA VUORELA MARTTI SANTAKARI