SEURAKUNTASANOMAT

10 3/2020 ULLA-MAIJA KYTÖLÄ S aara Urmas on tuhansien mui- den tavoin ollut maaliskuusta saakka etälukiolainen. Hänelle se on merkinnyt myös pitkien kou- lumatkojen jäämistä pois, sillä Saara käy lu- kiota Turussa. – Halusin Turkuun, koska siellä on tarjolla luonnontiedelinja. Luonnontieteet ovat kiinnostaneet Saa- raa jo pitkään. Hän kävi yläkoulunkin luonnontieteisiin ja matematiikkaan pai- nottuneella luma-luokalla, joten lukion luonnontiedelinja oli helppo valinta. Ennen etäopiskeluvaihetta Saara kulki kouluun linja-autolla ja junalla. – Olen kokenut sen vielä ihan toimivak- si, vaikka matka vie paljon aikaa ja päivät venyvät pitkiksi. Pisimpinä päivinä lähden kotoa jo ennen kuutta ja olen takaisin illal- la kuuden jälkeen. Onneksi tuollaisia päiviä on vain harvoin. Ensin haastavaa, sitten helpompaa Etäopiskelun Saara kertoo sujuneen hyvin. Aluksi tosin kesti totutella, kun videotun- teja ei vielä ollut kovin usein ja esimerkik- si matematiikan ja fysiikan opiskelu itse- näisesti oli haastavaa. Nyt videotunteja on useampia päivän aikana, jolloin päivässä säilyy rytmi ja oppiminen on helpompaa, kun ei tarvitse opiskella kaikkea itsenäises- ti. Etäopiskelu on myös monipuolistanut eri oppimistyylien ja -alustojen käyttöä perinteisen muistiinpanojen kirjoittami- sen lisäksi. – Hyvä puoli tässä on se, ettei tarvitse matkustaa kodin ja koulun välillä useita tunteja päivässä. Jää aikaa muullekin kuin koulujutuille. – Ei myöskään tarvitse rampata edesta- kaisin koulumme viiden kerroksen välillä ja samanaikaisesti miettiä, missä seuraava tunti pidetään. Saaran päivärytmi noudattelee koulun lukujärjestystä. Oppitunteja on yleensä kol- me tai neljä. – Edellisenä iltana kirjaan muistiin seu- raavaa päivää varten, mitä oppiaineita mi- nulla on, ovatko tunnit video- vai etätunte- ja ja millä alustalla ne pidetään, jotta olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lukiolaisten paluu lähiopetukseen oli haastattelun aikaan vielä lopullista ratkai- sua vailla. – Ajatukseni siitä ovat ristiriitaisia, Saa- ra miettii. – Totta kai haluaisin päästä näkemään kavereita ja opettajia vielä ennen kesälo- maa, mutta toisaalta haluaisin pysyä vielä etäopiskelussa, kun se nyt on saatu toimi- maan ja siihen on totuttu. Kahden viikon vuoksi on minusta turhaa lähteä purka- maan tätä kaikkea. Someseuraa ja äänikirjoja Kavereiden kanssa Saara on yhteydessä Etäopiskelija Kiika Kiikalan nuorilla on mahdollisuus hakea Silvénin rahastosta opintoavustusta peruskoulun jälkeiseen opiskeluun. Myös Saara Urmas tarttui tilaisuuteen viime kesänä. – Käytin avustuksen koulutar- vikkeisiin, jotka ovat osoittautuneet osin hyvinkin kalliiksi, Saara kertoo. ULLA-MAIJA KYTÖLÄ B jarne Silvén (1894–1964), jon- ka nimeä kantavasta rahastosta Kiikalassa jaetaan nuorille opin- toavustusta, oli paikkakunnalla toimineen Johannislundin lasitehtaan vii- meinen johtaja. Hänen isänsä Herman Silvén oli hankkinut tehtaan omistuk- seensa vuonna 1901. Hermanin kuole- man (1913) jälkeen tehdasta johti hänen leskensä Anna ja myöhemmin myös poi- ka Bjarne. Tehdas oli perustettu jo vuonna 1813, ja sen sanotaan olleen Nuutajärven ohella Suomen lasitehtaista pitkäikäisin. Vuon- na 1959 isot lasitehtailijat A. Ahlström Oy ja Riihimäen Lasi Oy ostivat vanhanaikai- seksi käyneen tehtaan. Vilkkaan yhteisön ympärilleen kasvattaneen Johannislundin toiminta loppui vuonna 1960. Bjarne Silvén oli Kiikalassa aktiivinen toimija, joka oli muun muassa perusta- massa monia yhdistyksiä. Hänen perusta- miaan ovat myös kaksi rahastoa: Anna ja Herman Silvénin lahjoitusrahasto ja Bjar- ne Silvénin lahjoitusrahasto. Molemmista on jaettu apurahoja muun muassa kiikala- laisille opiskelijoille. Mitä tekemistä seurakunnalla sitten on Bjarne Silvénin lahjoitusrahaston kanssa? Rahaston hoitokuntaan oli lahjakirjas- sa aikoinaan määrätty puheenjohtajak- si Kiikalan kirkkoherra. Sellaista ei paik- kakunnalla enää ole, joten seurakuntaa edustaa Kiikalan aluekappalainen Elina Joutsiniemi . Johannislundin vaiheista, asukkaista ja vä- hän Bjarne Silvénistäkin kerrotaan mielen- kiintoisia tarinoita Matti Sjöbergin kirjois- sa Pruuki (2009) ja Lasinpuhaltaja Petter Nilsson ja hänen jälkeläisiään (2019). Kan- nattaa tutustua, kunhan kirjastoihin taas pääsee! Silvénin rahasto on muisto Johannislundin ajoilta Viimeiset vuosikymmenet Johannislundissa valmistettiin pelkästään olut- ja virvoitus- juomapulloja, aiemmin myös mm. juomalaseja. Sinivihreä väri tulee Kiikalan hiekasta, muut värit muualta tuodusta hiekasta. HANNU VUORISTO