SEURAKUNTASANOMAT

5 www.salonseurakunta.fi Salon seurakunnan diakoniatyön puoles- ta kiitän salolaisia yhdistyksiä ja yksityi- siä ihmisiä saamistamme lahjoituksista korona-aikana. Pystymme avustamaan taloudellisesti ihmisiä, joiden talout- ta koronaviruksen aiheuttama tilanne on vaikeuttanut, ja samalla olemme voineet jatkaa sitä avustustoimintaa, jota normaa- lioloissakin olemme tehneet. Erityisen pal- jon olemme jakaneet nyt ruoka-apua ja maksusitoumuksia. Lounais-Suomen poliisilaitos on myön- tänyt Salon seurakunnalle pienkeräyslu- van, jolla voimme kerätä rahaa seuraavan kolmen kuukauden aikana erityisesti ko- ronakriisin aikana taloudellisiin vaikeuk- siin joutuneiden auttamiseksi (keräyslupa RA/2020/510). Lahjoituksen voi osoittaa Salon seurakunnan pankkitilille FI10 8000 1100 3915 73, viesti: Diakonia. Kiitos sinulle, kun haluat olla auttamas- sa vaikeuksiin joutunutta lähimmäistä! Kaisa Rauma diakonian työalajohtaja H aluaisitko ilahduttaa kotona tai laitoksessa eristyksissä elävää vanhusta? Kirjoita postikort- tiin piristävä viesti. Lapset voi- vat piirtää tai askarrella, ja heidän töihinsä voi halutessaan merkitä myös lapsen etu- nimen ja iän. Toimitathan postikortit ja piirustukset suoraan Diakoniatalon postilaatikkoon tai postitse osoitteeseen Diakoniatoimisto, Kirkkokatu 5, 24100 Salo. Salon seurakunnan diakoniatyö vie vies- tisi perille! Postikortteja ja piirroksia vanhuksen iloksi ULLA-MAIJA KYTÖLÄ O ona Nissinen oli lapsesta saak- ka kiinnostunut sairaanhoita- jan työstä, mutta hänellä oli pulma: – En oikein tiennyt, mihin menisin sitä opiskelemaan. Vastaus löytyi Diakonia-ammattikorkea- koulun (Diak) radiomainoksesta, jossa sa- nottiin, että lähimmäisenrakkaudesta voi tehdä ammatin. – Se iski tosi kovaa, kertoo Oona, joka ryhtyi oitis netistä tutkimaan, mikä Diak on ja mitä sairaanhoitaja-diakonissan tutkinto sisältää. – Kaikki siinä loksahti kohdalleen. Ajatte- lin, että tuo on sitä, mitä haluan tehdä. Toisenlainen harjoittelu Opinnot ovat nyt loppusuoralla ja Oonan on tarkoitus valmistua jouluksi. Kymmen- viikkoinen seurakuntaharjoittelu Salossa on juuri päättynyt. Se alkoi 16. maaliskuu- ta – juuri kun koronarajoitukset tulivat voi- maan. Muutamalle kurssikaverille kävi niin, että harjoittelujakso peruttiin, Oonalle on- neksi ei. Harjoittelun tavoitteet vain suun- nattiin uudelleen. – Eihän diakonian pohja ja perusta ole muuttunut, toimintatavat vain. Etädiakoniaa ja hyötyruokaa Harjoittelun aikana Oona Nissinen on pääs- syt tekemään ”tosi paljon kaikkea”: – Olen kuljettanut asiakkaiden oville ruokakasseja ja osto-osoituksia, kiertänyt viemässä pääsiäiskorttitervehdyksiä hoi- vakotien postilaatikkoihin ja osallistunut etärippikoulun ”etädiakoniarallin” suunnit- teluun. Päivystäjänä olen saanut vastaan- ottaa asiakkaitakin, siis puhelimitse, Oona luettelee esimerkkeinä. Erikoisimmaksi hommaksi Oona nimeää hyötyruoan hakemisen Citymarketista; hän on tehnyt vuoroja, joista vapaaehtoi- set ovat koronan ikärajoitusten vuoksi pois- sa. Siis tosiaan hyöty ruoan – se on kuulem- ma opiskelussa tarjottu termi hävikki ruoan tilalle. Hyötyruokakeikat ovat Oonasta yl- lättävän rankkaa hommaa, jossa on oppi- nut isosti arvostamaan vapaaehtoisia, jot- ka sitä tekevät. Jännittävimpien tehtävien osastoon on ehdolla toisen pääsiäispäivän videoitu ju- malanpalvelus, jossa Oona oli tekstinlukija- na. Seurakuntasanomien toimittamiseenkin Oona on osallistunut kokoamalla asiakkai- den palautetta saadusta avusta. Arvostusta arvoille Oona Nissinen arvostaa sitä, että hänen opiskelupaikkansa Diakin arvoissa näkyy kristillisyys ja että siellä painotetaan työ- tä niiden parissa, jotka ovat vaikeimmas- sa tilanteessa. Oonan oma polku kristilli- syyteen ei ole ihan tavanomainen. Häntä ei ole lapsena kastettu, ja koulussa hän osallis- tui elämänkatsomustiedon tunneille. Jossa- kin kiinnostus kuitenkin odotti pääsyä esiin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Oona hakeu- tui aikuisrippikouluun, jonka päätteeksi hä- Lähimmäisenrakkaudesta voi tehdä ammatin Diakoniatyö jatkuu, vaik- ka asiakkaita ei voidakaan kohdata kasvokkain. Uu- siin toimintatapoihin on päässyt mukaan myös sai- raanhoitaja-diakonissaksi opiskeleva Oona Nissi- nen, joka oli seurakunta- harjoittelussa Salossa. Kiitos ja keräys! net kastettiin Salon kirkossa. – Sain vastaukset kaikkiin minua askar- ruttaneisiin kysymyksiin, Oona kiittelee ai- kuisrippikoulun antia. Kehuja saa moneen otteeseen myös Diak: – Opiskelun aikana olen oppinut elämäs- tä hurjasti myös henkilökohtaisella tasolla. Kumpikin työ houkuttaa Harjoittelujakso Salossa on nyt ohi. Syksyl- lä Oonalla on edessä vielä viimeinen har- joittelu, teemana diakoninen hoitotyö. Ke- sällä pitäisi saada valmiiksi opinnäytetyö, terveydenhuollon henkilöstölle suunnattu opas psykiatrisen potilaan hengellisyyden huomioimiseen. Entä mitä sitten, kun sairaanhoitaja-dia- konissan paperit ovat taskussa? – Olen kaikelle avoin. Näen molemmat työt, sairaanhoitajan ja diakonissan, tavoi- teltavan arvokkaina.