SEURAKUNTASANOMAT

7 www.salonseurakunta.fi RIITTA KOIVISTO H alikon kirkon kellot ovat taas al- kaneet lyödä kesäajan soittoja joka päivä aamu- ja iltaseitse- mältä, ja näin ne jatkavat ke- sän loppuun. Noina aikoina siis voi nähdä, kuinka kellotornin luukut aukeavat, ja kuul- la, kuinka yhtä kolmesta kellosta kläpätään hitaassa tempossa yhdeksän kertaa. – To- sin lauantaina iltaseitsemältä ei kannata vaivautua paikalle, koska lauantaisin kel- lot soivat erilaista soittoa pyhän alkamisen merkiksi, ja se tapahtuu jo klo 18. Muuten kellot soivat ainakin jumalanpal- velusten ja muitten tilaisuuksien alkaessa ja loppuessa ja hautajaisissa saattosoittona. Ainutkertaisesta kellojen soitosta oli ky- symys lokakuussa 2016, kun saattokello- ja soitettiin kahden viikon ajan joka päivä klo 17 Syyrian Aleppon pommitusten uh- reille. Soittoidea lähti Helsingin Kallion seu- rakunnasta, ja haaste otettiin vastaan ym- päri maailmaa. Eri seurakunnilla on myös omia vakiin- tuneeseen perinteeseen perustuvia kellon- soittotapoja. Halikon tapa on yksi sellainen ja voi olla yhtä vanha kuin ne kellotkin. *) Rukouskellojen maalliset juuret Halikon kesäkläppäysten juuret löytynevät ns. angeluskelloista, joita soitetaan katoli- sissa maissa edelleen joka aamu, keskipäi- vä ja ilta. Ne ovat rukoukseen kutsuvia soit- toja, mutta ilta- ja aamukelloilla kerrotaan olevan maalliset juuret: Keskiaikaisessa kaupunkiyhteisössä ne ovat iltaisin tiedot- taneet porttien sulkemisesta ja velvoittaneet kaupunkilaisia sammuttamaan ulkosalla pala- vat tulet huolellisesti. Aamul- la ne ovat kertoneet porttien avaamisesta ja uuden työpäivän alkamisesta. Turussakin on 1600-luvulla soitettu ns. hoivakelloja illalla klo 20 merkiksi siitä, et- tä lasten oli mentävä sisälle eikä enää saa- nut laittaa tulta uuneihin tai anniskella juo- mia krouveissa. Iltakelloista katolinen kirkko päätti Cae- nin synodissa vuonna 1061, että niitä tu- lee pitää päivittäisenä kehotuksena Herran rukouksen lausumiseen, ja erityisesti py- häaattoina iltakellot ovat muistuttaneet pyhärauhan alkamisesta. Suomessa ange- luskelloista puhuttaessa tarkoitetaankin yleensä yksinkertaisesti lauantai-illan eh- tookelloja. Tavat valtaavat alaa ja muuttuvat Kirkonkellot toi Suomeen kristinusko. Van- hoja kirkkojamme tutkinut Markus Hiek- kanen mainitsee, että keskiajalla aamuin ja illoin soitettavilla kläppäyksillä kutsuttiin rukoilemaan Neitsyt Mariaa. Katolisessa kirkossamme on edelleen päivittäisten rukousten joukossa Marian ja enkelin kohtaamiseen viittaava ns. An- gelus-rukous, jossa Jumalalle osoitetun ru- kouksen lisäksi pyydetään Marialta ”rukoile meidän syntisten puolestamme” . Luterilaisuudessa haluttiin aamuin ja il- loin soitettaville rukouskelloille antaa ka- tolilaisuudesta erottuva sisältö. Tästä on Halikon kellot soivat kesää ja rukousta KLÄPPÄYS on kellojen soittotapa, jossa ääni syntyy, kun kieli lyö kellon vaippaan. Itse kello ei heilu. Salon seurakunnan kirkoista melkein kaikkien kellot soivat kläpäten – poikke- uksena Perniön ja Pertte- lin kellot, joita soitetaan heilutussoittotekniikalla. Halikon kellotornin luukut ovat avautumassa yhdeksää iltakläppäystä varten. Arkistosta löytyneessä vanhan lehden kopiossa on kuva Halikon kirkonkellon kläppää- misestä. Nykyään kelloja soittaa automatiikka. esimerkkinä Ruotsissa 1600-luvulla pidetty kirkolliskokous, jossa päätettiin, että kelloil- la kutsutaan ihmisiä rukoilemaan rauhan ja yhteiskunnallisten asioiden puolesta. Aamu- ja iltakelloperinne jatkui paikoi- tellen pitkäänkin, mutta soittoja ei ilmei- sesti aina välttämättä pidetty kehotuksena rukoukseen, vaan ennemminkin merkkinä työpäivän alkamisesta ja päättymisestä. Kaunis vanha tapa Halikon seurakunta-arkistossa on kopio tuntemattomaksi jääneen vanhan julkai- sun sivusta n:o 180. Siinä on pieni juttu otsikolla ”Yhdeksän läppäystä” . Kirjoittaja Antti Aura kertoo Halikon kauniista tavas- ta, ”jonka jokainen vieraspaikkakuntalainen voi todeta, jos sattuu olemaan kesäkuukau- sina kirkonkylässä”. Tekstissä kysytään, ”mitä kirkonkellon malminen kumahtelu meille puhuu” ja poh- ditaan: ”Ehkä se sanoo: Nyt on aika aloit- taa päivän työt, nyt on aika lopettaa aher- rus. Ehkä se samalla muistuttaa muistakin asioista. Ehkä kertoo: esi-isillänne oli ennen muinoin tapana alkaa päivän työt rukoillen Jumalaa ja veisaten virsi, päiväntyönsä jäl- keen he kiittivät Jumalaa avusta ja siunauk- sesta. Näin he kestivät vaikeatkin ajat.” *) Samanlainen vanha tapa kuin Halikos- sa näyttää olevan Vehmaalla, ks. vehmaan- seurakunta.fi/uutiset. Lähteitä * Aamenesta öylättiin - kirkon sanasto > kirkonkellot * Hannu Kiuru: Eläviä kutsun, kuolleita va- litan, salamoinnin murran, juhlia koristan. Blogikirjoitus 17.10.2016 * www.katolinen.net › angelus-rukous * Markus Hiekkanen: Suomen kivikirkot kes- kiajalla * Katja Lappalainen: Arkipäiväisistä katseil- ta suojatuiksi – Nilsiän emäseurakunnan alueen kirkonkellot. Gradututkimus, Jyväs- kylän yliopisto 2006.