Seurakuntasanomat

9 www.salonseurakunta.fi ULLA-MAIJA KYTÖLÄ S ali ja sijainti. Tila ja tunnelma. Siinä muutamia seikoista, jot- ka saivat Juho ja Elina Sarnon kiinnostumaan myytävänä ol- leesta Suomusjärven seurakuntatalosta. – Olimme haaveilleet tämänkaltaisesta paikasta ja seurailleet myynti-ilmoituksia, mutta sopivaa ei tuntunut osuvan kohdal- le, Juho Sarno kertoo. Osuma tuli, kun Elinan äidin ystävä vinkkasi Suomusjärven kohteesta. Poh- jois-Espoossa asuneet Sarnot ehtivät ni- pin napin käydä taloa katsomassa ennen kuin korona sulki Uudenmaan rajat maa- liskuun lopulla. Tämä kohde ”kolahti heti”, kuvaavat Sarnot ensivaikutelmiaan. Kuukauden päivät silti mietittiin ja kuntotarkastuk- sen tulokset odoteltiin ennen ostopää- töstä. Kirkkovaltuusto sinetöi kaupat ke- säkuussa. Supersijainti Kesäkuun lopulta saakka seurakuntata- lo on ollut Juhon, Elinan ja poikien Atlak- sen (9) ja Armaksen (2) koti. Ensimmäiset kuukaudet he tosin olivat talossa vuokra- laisina, sillä seurakuntien kiinteistökaupat vaativat kirkkohallituksen vahvistuksen ennen kuin lopullista kauppakirjaa pääs- tään tekemään. – Tämä on ihastuttava paikka, tänne oli hyvä tulla ja täällä on hyvä olla, kiittelee Elina Sarno, joka ihastui heti pihan män- tyihinkin. – Tämän parempaa sijaintia ei voisi ol- la, sanoo puolestaan Juho, jonka töistä ”kolmannes on Turussa, kolmannes pää- kaupunkiseudulla ja viimeinen kolmannes missä sattuu”. – Liikennekin on täällä sujuvaa, toista kuin pääkaupunkiseudun ruuhkissa istu- minen, Elina lisää. Taiteilijapariskunta työskentelee sir- kuksen, teatterin ja nukketeatterin parissa ympäri Suomen ja väliin ulkomaillakin, jo- ten liikennöitävää riittää. Sali pysyy salina Sali oli ratkaisevimpia tekijöitä taloon ty- kästyttäessä. – Se on kaunis, riittävän suuri (70 neliö- tä!) ja harjan kohdalta kuusi metriä kor- kea, Juho Sarno esittelee. Salista saadaan oma harjoittelupaikka ja viereisestä takkahuoneesta Elinalle työti- la. Kesän aikana Elinan ateljeessa valmistui nukketeatterin nukkeja Näkymätön lapsi -esitykseen Vaasaan. Sormipaneelit salin seinissä ovat Sarno- jen mielestä mainiot. Ne ovat asukkaiden lisäksi ehtineet ihastuttaa jo ranskalaista vierastakin. Panelointi halutaan ehdotto- masti säilyttää, ja muutenkin sali on tar- koitus pitää lähes entisellään. Edes sen käyttö harjoitustilana ei vaadi näkyviä muutoksia. Suuria mullistuksia ei aiota muualle- kaan. Kunhan ensin asutaan rauhassa jon- kin aikaa, tehdään sitten vähitellen se, mi- kä osoittautuu tarpeelliseksi. – Haluamme arvostaa sitä mitä tääl- lä on, Sarnot sanovat niin salia kuin talon muitakin osia tarkoittaen. Salin ja sen oheistilojen lisäksi raken- nuksessa on kaksi asuntoa. Toisessa Sar- not asuvat itse, alakerran asunto palvelee majoitustilana. Harjoitussalin ja majoituk- sen yhdistelmällään Sarnot voivat tarjota residenssin muille taiteilijoille, ja tätä on jo ehditty kokeillakin. Toinen asunto on hyvään tarpeeseen myös isovanhempia ja ystäviä majoitettaessa. Tavoitteena pysyvä koti Tulevaisuuden suunnitelmiin tai haavei- siin kuuluu muun muassa kurssimuotoinen teatteri- ja sirkuskoulutoiminta. Siihenkin talo voisi soveltua, Sarnot tuumaavat. Sali halutaan pitää avoimesti käytössä. Tarvittaessa sitä voisi tulevaisuudessakin taas vuokrata entiseen tapaan. Ihan heti se ei onnistu, sillä osa muuttotavaroista etsii vielä paikkaansa. Mutta voiko sama tila olla tänään sir- kustaitelijan harjoitushuone ja huomenna muistotilaisuuden pitopaikka? Sarnot us- kovat, että voi. Tilan menneisyys, nykyi- syys ja tulevaisuus lyövät siinä kättä. Ku- ten sanottu, saliin ei ole tarkoitus tehdä mitään sellaisia muutoksia, jotka häiritsi- sivät sen käyttöä perhejuhlatilana. Ensi vuoden puolella Juhon ja Elinan haaveissa on järjestää talossa ”tarinati- laisuus”: – Toivomme kuulevamme tarinoita tästä salista ja tästä seudusta, ja haluam- me tavoittaa ihmisiä, joilla on siteitä tä- hän paikkaan. Sarnon perheellä on vakaa aikomus ja harras toive löytää paikkansa uudesta ympäristöstään: – Olemme tulleet uusina tähän yhtei- söön, ja haluamme tulla osaksi tätä yhtei- söä, Juho Sarno sanoo. – Tulimme jäädäksemme, Elina Sarno painottaa. Tulevaisuuden haaveissa häilähtelee myös perheen kasvattaminen eläinkun- nan edustajilla: – Voitaisiin ehkä ottaa kanoja? Ja koira? Kirkon naapurina Asuminen kirkon ja hautausmaan naapu- rissa tuntuu tosi hienolta, Elina Sarno va- kuuttaa. – Armaksen kanssa on kuunneltu kir- konkellojen rauhoittavaa sointia, hän tun- nelmoi. Talon miesväki on ehtinyt jo kirkkoon sisällekin. Kellotapuliin pääseminen olisi ainakin Atlaksen haaveissa. Juho on hankkinut myös kirjallisuutta Suomusjärven historiasta, joten kirkkoon ja paikkakuntaan perehtyminen etenee silläkin tavoin. Elinan mielessä kangastelee jo joulu: si- tä voisi täällä viettää vähän isommallakin joukolla, kun tilaa on. Ja matka joulukirk- koon on kerrankin lyhyt. Toiveiden talo Kesän aikana Elina Sarnon ateljeessa valmistui nukketeatterin nukkeja Näkymätön lapsi -esitykseen Vaasaan. Uutinen seurakuntatalon uusista asukkaista on Suomusjärvellä levinnyt nopeasti. Rakennuksen uusi elämä kiinnostaa ja ehkä huolestuttaakin paikkakuntalaisia. Suh- tautuminen on kuitenkin ollut mukavaa, Elina ja Juho Sarno kertovat. Isän olkapäil- lä keikkuu Armas.