SEURAKUNTASANOMAT

16 5/2020 Kattoristikoiden ratkojat Perttelissä Kivikirkkojen ullakoilla lymyilee Suomen vanhin säilynyt puurakennusperinne. Tutkijat sonnustautuvat suojapukuihin ja maskeihin, sillä kirkkojen ullakot ovat pölyisiä paikkoja, vaikka niitä työn alkajaisiksi imuroitiin. Perttelin kirkon vintille kuljetaan sakastista kattoluukun kautta. Mittaukset tehdään digitaali- sesti. Mittaustyössä Pauliina Saarinen ja Ilari Aalto. Miina Tolonen ja Mia Puranen tutkivat konttikattotuolin alaosan rakennetta. ULLA-MAIJA KYTÖLÄ S uomessa on seitsemisenkym- mentä keskiaikaista kivikirkkoa, mutta vain kymmenessä on säi- lynyt alkuperäiset, puiset katto- rakenteet. Perttelin kirkko on yksi niistä, ja ainoa Salon seurakunnan alueella. Parhaillaan on käynnissä monitieteinen hanke, jossa nämä keskiajalta säilyneet puurakenteet tutkitaan ja dokumentoi- daan. Samalla toivotaan saatavan tietoa myös siitä, mitä keskiaikaisista rakenteista ja työtavoista voidaan oppia. Syyskuussa oli Perttelin vuoro tulla tutki- tuksi. Kattoristikoiden ratkojiksi itsensä ni- mennyt työryhmä, joka koostuu mm. ark- kitehdeistä ja arkeologeista, vietti viikon kirkon ullakolla. Tällaista harvinaista tapausta piti Seura- kuntasanomiinkin lähteä dokumentoimaan. Ei siis muuta kuin suojahaalari ylle, kamera kaulaan ja tutisevin polvin tutkijoiden pe- rässä tikkaita ylös. Kestävää kattotuolitekniikkaa Päivän sana tuntuu olevan konttikattotuo- li. Se on nimitys kattotuolityypille, joka va- kiintui käyttöön 1400-luvun puolivälistä lähtien. Perttelin kirkossa katto on tehty 24 konttikattotuolin varaan. Seinämuurien päällä on jalasparrut, toi- nen muurin sisä- ja toinen ulkoreunalla. Poikittain niiden päälle tukeutuu konttikat- totuolin vaakasuora osa, jota nimitetään käpäläksi. Kattotuolin muut osat ovat pysty konttipuu ja lappeen suuntainen selkäpuu. Konttikattotuoli osaa hommansa: se oh- jaa koko kattorakenteen painon sekä myös tuulen ja lumen aiheuttaman kuorman muurin harjalle ja siitä maahan. Erikoisuutena rautanaulat Tutkimuksen kohteena olevissa kirkoissa on perusajatus kaikissa sama, mutta kaikki on toteutettu vähän eri tavalla, kertoo arkki- tehti Marko Huttunen . – Tämmöistä emme ole vielä nähneet missään muualla, että kattotuoleissa on puutappien sijasta rautanauloja, hän esit- telee Perttelin erityispiirteen. Se voi viitata siihen, että kattorakenteen pystytystapa on erilainen kuin silloin kun on käytetty puutappeja. – Täällä on ehkä pystytetty osissa ja nau- lattu sitä mukaa. Oletettu pystytystapa saattaa selittää sen, miksi Perttelin kattorakenteissa ei näy rakentajien merkintöjä. Sellaiset ovat olleet välttämättömiä silloin, jos kattotuoli on koottu ensin maassa, sitten purettu osiin, merkitty osat ja koottu taas oikeaan järjes- tykseen ylhäällä. Mitään muitakaan merkintöjä ei ullakolla näy, paitsi tutkijoiden lappusia. – Luku- ja kirjoitustaito on täällä ehkä jo ollut niin korkealla, että merkinnät on teh- ty papereihin eikä parruihin, Marko Huttu- nen arvelee. Paikallista osaamista Tutkimuksen kohteena olevia kirkkoja ra- kennettaessa on sovellettu paikallista ta- lonpoikaista veistotaitoa. Ei ollut mitään kivikirkkojen kattotuolien tekoon erikois- tunutta porukkaa, joka olisi niitä käynyt te- kemässä pitkin pitäjiä. – Kellään ei siis voinut olla kokemusta vastaavasta työstä, Marko Huttunen tar- kentaa. – Monet näistä kirkoista ovat kuitenkin suhteellisen lähellä rannikkoa, joten paikal- lisilla on voinut olla laivanrakennustaitoa ja kokemusta esimerkiksi siitä, miten mas- to saadaan pystyyn. – Vinssien käyttökin on ollut hallinnassa. Taitoa on selvästi ollut, koska rakenteet ovat yhä kunnossa puolen vuosituhannen jälkeen. Perttelissä jotkin yksittäiset liitok- set saattavat olla vähän auki, ovat tutkijat havainneet, mutta mitään sellaista ei näy, mitä pitäisi heti rientää korjaamaan. – Seuranta olisi kuitenkin hyväksi, Marko Huttunen neuvoo. Oppia nykypäivään? Suomessa ei ole säilynyt mitään muuta yh- tä iäkästä puurakentamista kuin Perttelin kaltaiset kivikirkkojen kattorakenteet. – Merkittävää on se, että kattorakenteet ovat paitsi vanhoja myös suurikokoisia ja edelleen toiminnassa. Insinööriteknisesti ne ovat varsin monimutkaisia ja näin hyvin säilyneet, Marko Huttunen sanoo. Ne edustavat myös hiilijalanjäljen kan- nalta hyvin kestävää rakentamista. Muutakin puutyötä kuin kattotuolit on Perttelissä osattu tehdä kestävän kehityk- sen periaattein. Marko Huttunen kehottaa katsomaan laudoitusta paanujen alla. Etelä- lappeella on sahalautaa, mutta pohjoislap- peen veistolaudoitus on se, mikä tutkijaa kiinnostaa, sillä se on erittäin todennäköi- sesti alkuperäinen. Laudat on veistetty ja lomitettu viisaasti niin, että vaikka paanun alle menisi vettä, se ohjautuu pois. Laudoi- tuksenkin käyttöikä on siis jo puoli vuositu- hatta eikä loppua näy. Ei voi kuin ihailla silloisten, valtaosin kai tuntemattomiksi jäävien rakentajien osaa- mista. Aiheestaan ilmiselvästi innostuneen tutkija- joukon työ jatkuu Perttelin-viikon jälkeen kai- ken kertyneen aineiston parissa. Tuloksia on aikanaan luvassa raportteina, artikkeleina, väitöskirjoina ja dokumenttifilmeinä.