SEURAKUNTASANOMAT

5 www.salonseurakunta.fi RIITTA KOIVISTO S aara on avun asiantuntija: Neli- kymppinen perheenäiti, jolla on kaksi lasta, rauhallinen ja ym- märtävä mies ja työpaikka apua tarvitsevien lasten parissa. Perheellä on ra- kenteilla uusi koti, jossa Saara saa mielin määrin toteuttaa taiteellisia visioitaan ja tehdä käsillään kaunista sisälle ja suunni- tella pihaa. Tähän päästäkseen Saara on tarvinnut paljon apua. Ongelmat periytyvät Saaran omassa lapsuudenperheessä van- hemmilla oli mielenterveys- ja alkoholion- gelmia. He erosivat, ja Saara asui isänsä kanssa, jonka väkivaltaisuutta piti joskus paeta naapuriin. – Nykyisin tuollaiseen tilanteeseen olisi jo puututtu, Saara toteaa. Elämä oli sekasortoista, mutta kun 12-vuotiaana Saara sai itse todistaa huol- tajuuskiistassa oikeudessa, hänen annettiin muuttaa äitinsä luo. Se oli parempi ratkai- su, mutta päihteet kuuluivat kuvaan siellä- kin, ja ne kuuluivat pian myös Saaran elä- mään. Sain toilailla aika rauhassa Saaran oma päihteiden käyttö alkoi 13–14-vuotiaana, ja myös kovat huumeet tulivat tutuksi ennen täysi-ikäisyyttä. Elet- tiin 90-luvun lamaa, ja ”Salon ensimmäistä huumeaaltoa”. – Äiti ei tiennyt elämästäni paljoakaan, ja kun sain päihdetuomioitakin, niin polii- si vain totesi, että toivottavasti ei nähdä enää. – Sain olla aika yksin. Nyt voi vain ihmetellä, kuinka vähän 1990-luvulla lapsen tai nuoren elämään puututtiin. Valoa ikkunassa Saara muistaa yhden myöhäisen viikon- loppuillan. Hän oli 17-vuotias ja yksin ul- kona Märyssä Halikossa. Kotiin päästäk- seen hänen olisi pitänyt saada vaihdetuksi puhelinkolikoita – elettiin siis aikaa ennen kännyköitä. Kauppa oli jo kiinni eikä ihmi- siä liikkeellä, mutta sairaalasta näkyi valoa. Sinne vain umpimähkään jollekin ovelle ko- puttelemaan! Puhelinrahaa ei vaihdettu, mutta hänen isompi avuntarpeensa huomattiin. Hän oli sattunut sellaisen suljetun osaston ovelle, johon hänet otettiin heti sisään. Hoidossa Halikossa kului kuukausi, jona aikana Saaralle järjestettiin vuoden pitui- nen maksusitoumus päihdehoitopaikkaan pohjoisempaan Suomeen. – Silloin oli vielä mahdollista saada tuol- lainen pitkä maksusitoumus. Moniammatillista yhteistyötä – Ajattelen, että minua oli aika helppo aut- taa, olin sopeutuvainen ja helpottunut hoi- toon pääsystä. Märyssä oli ammattitaitoa. – Kun olin ollut vuoden pohjoisessa ja palasin Saloon, minua auttoivat niin seu- rakunnan kuin kaupungin ja A-klinikan ih- miset. Tuettiin opiskelussa, työkokeiluissa ja harjoitteluissa, sain apua asuntoasioihin, ja minulla oli tukihenkilö ja terapiaa. Sain apua, jossa minua ei tuomittu. Päihdemaailma on pelottava Omaan menneisyyteensä Saara kertoo ot- tavansa etäisyyttä, hyvästä syystä. Kun Saara on oman lapsuudenperheen- sä ihmisten kanssa tekemisissä, hän näkee taas, millainen on se maailma, jossa käyte- tään kaljaa, pilveä ja kovia huumeita. Siihen kuuluu toisten hyväksi käyttämi- nen. Ihmiset ovat toisilleen välineitä mark- kinoilla, joilla valuuttaa ovat kauneus, raha, kyky hyvään huulenheittoon tai rikoksiin… tai millä nyt voi paikkansa piireissä ansaita. On vihaa, kaunaa, ja katkeruutta. Väki- valtapuhe on tavallista: kuka pettää ketä, hyötyy kenestä, on kenellekin velkaa tai ai- koo vetää turpaan ketäkin. – Muutin kauemmas. Tällaiset asiat ah- distavat minua, ja nyt haluan varjella myös lapsiani tällaiselta. En vaihtaisi elämänkokemustani – Teen työtä pienten koululaisten paris- sa. Ymmärrän, miksi joku oireilee. Kaikilla ei todellakaan ole samat mahdollisuudet, vaikka niin väitetään. Lapsi tottuu siihen, mitä on. Mistä tahansa asiasta tulee hänel- le normaali. Halikon sairaalasta Saara tuli teini-ikäisenä löytäneeksi oikean oven oikeaan aikaan ja sai ammattitaitoista apua omaan tilanteeseensa. WAINU AUTTAA NUORIA Wainu-auto (”wain nuorille”) on liikkuva nuorisokahvila. Se antaa nuo- rille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä ja toisaalta tutustuttaa myös aikuisiin, joilta voi jossain tilanteessa pyytää apua. Näin se on tärkeä osa ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Lisätietoa autosta ja sen liikkeistä saa sen omilta Facebook-sivuilta. Salon seurakunnasta Wainussa ovat työntekijöinä mukana päihde- ja kriminaalityötä tekevä diakoni Heidi Matinlassi ja nuorisotyönohjaaja Kai Ruha, mutta toiminta kaipaa kipeästi vapaaehtoisia. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: heidi.matinlassi@evl.fi , puh. 044 774 5273, tai kai.ruha@evl.fi, puh. 044 774 5337. – On hyvä, että lastensuojeluilmoituksia tehdään herkemmin kuin ennen. Helpointa on auttaa lasta, polku ei ole niin pitkä. Aikuiset eivät edes saa apua samalla ta- valla kuin lapset tai nuoret, vaan heidän pi- täisi osata hakea apua itse. Sukupolvistu- mista yritetään kyllä välttää, siis sitä, että vanhempien ongelmat valuvat lapsille. – Minä saan vielä terapia-apua, koska mi- nulla on lapsia. – Olen nähnyt, kuinka myös vapaaehtois- apu ja vaikka perheille järjestetyt tempauk- set tuovat valtavasti iloa ihmisten elämään. Nyt korona-aikana avun tarve on vielä li- sääntynyt. Moni on jäänyt kovin yksin. – Jos on vaikeuksia, on hyvä nähdä, et- tä jotain muuta on tarjolla. Jos auttajilla on rauha, se näkyy ulospäin. – Toiveita elämässä? Kun pysyisi tällaise- na. Parasta on nyt. Haastateltavan nimi on muutettu. Avulla on väliä