SEURAKUNTASANOMAT

6 5/2020 CHRISTINA HEIKKILÄ JA KIRSI ELO KUVAT KAŽDYJ-SÄÄTIÖ V enäläisen Každyj-säätiön (suo- meksi Jokainen) vuosittainen kesäleiri järjestettiin elokuus- sa viidettä kertaa. Leiri on mo- nen vaikeasti vammaisen, suurimman osan ajastaan kotona viettävän nuoren vuoden kohokohta – jopa elämää muuttava koke- mus. – Meillä ei ole aurinkoisia tarinoita toi- pumisesta, mutta haluamme antaa näille lapsille ja nuorille toivoa, elämäniloa ja pa- remman arjen. Teemme työtä, jotta heil- lä olisi mahdollisuus toteuttaa unelmansa, saada koulutus ja osallistua sen sijaan, et- tä he eläisivät eristettyinä neljän seinän si- sälle, jossa ainoa yhteys ulkomaailmaan on kenties tietokone, kertoo säätiön perustaja ja johtaja Veronika Shutova . Koronaepidemian vuoksi leiriläisten mää- rä oli rajattu 60:een, joten kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan. Silti osanottajia kaksiviikkoiselle leirille tuli ympäri Venäjää, yksi Siperiasta asti. – On hienoa kuulla leiriläisten sanovan, miten tämä muuttaa heidän elämänsä. Esi- merkiksi 18-vuotias Ilnur oli mukana en- simmäistä kertaa. Hän istuu pyörätuolis- sa, eikä ole koskaan aiemmin ollut poissa kotoa ilman vanhempiaan. Leirillä hän sai viettää aikaa muiden nuorten kanssa ja rohkaistui ottamaan kontaktia ihmisiin ihan eri tavalla kuin aiemmin, Veronika Shuto- va iloitsee. – Leirin keskustelut olivat erittäin syväl- lisiä. Puhuimme siitä, mitä nuoret voivat saavuttaa ja minkälaisia esteitä ja pelkoja heillä on. Käsittelimme myös perheväkival- taa, jota jotkut nuoret joutuvat kokemaan. Siksi panostamme myös vanhempien paris- sa tehtävään työhön. Veronika Shutova unelmoi omasta leiri- keskuksesta, joka olisi kaikille sopiva, sillä esteetön ympäristö on Venäjällä vielä aika kaukainen tavoite. – Näen kuitenkin jo muutosta yhteiskun- nassa. Pyörätuolissa istuvia lapsia näkee ai- empaa enemmän, eivätkä ihmiset pelkää vammaisia enää niin paljon. Olen oppinut paljon tehdessäni yhteistyötä suomalaisten kanssa ja olen onnellinen saadessani työs- kennellä sen puolesta, että kaikilla ihmisillä olisi yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. Kesäleiri on vammaisten nuorten vuoden kohokohta KAŽDYJ- ELI JOKAINEN-SÄÄTIÖ Každyj-säätiö työskentelee vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten aseman ja elämänlaadun parantamiseksi. Suomen Lähetysseura on tukenut säätiötä sen perustamisesta alkaen ja antanut myös asian- tuntija-apua erityisesti varainhankinnan kehittämiseen. Viime vuosi- na Každyj onkin saanut paljon näkyvyyttä ja löytänyt Venäjältä sekä taloudellista tukea että uusia ihmisiä mukaan toimintaansa. Järjestöllä on kolme osa-aikaista työntekijää sekä yli 50 vapaaeh- toista. Tuen piirissä on vuosittain yli 200 ihmistä. Monet ovat vai- keasti vammaisia lapsia ja nuoria, joiden elinajanodote on lyhyt. Salon seurakunta tukee säätiötä talousarviovaroin ja vapaaehtoisin lahjoituksin. Oman lahjansa voi osoittaa Suomen Lähetysseuran tilille FI25 8000 1600 0607 10, viitteeksi 4 074375 002222 569, tai MobilePay-maksulla numeroon 43051. Nuoret tulevat leirille ilman vanhempiaan, mikä on heille hyvin harvinaista. Itsestäänselvyyksiä heille eivät ole myöskään uiminen, makkaranpaisto ja laulujen laulaminen iltanuotiolla ja seurustelu muiden nuorten kanssa. Leirillä on mukana paljon vapaaehtoisia avustajia ja aina myös lääkäri. Jokainen-säätiötä johtava psykologi ja teologian maisteri Veronika Shutova on työskennellyt aiemmin myös Inkerin ev. lut. kirkon lapsi- ja nuorisotyön johtaja- na. Anastasia Smirnova edustaa säätiötä tapahtumissa ja kehittää sen näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Dennis osallistui leirille ilman vanhem- piaan. Olga-äidin mukaan erossa olo ei ollut ihan helppoa kummallekaan, mutta jälkikäteen poika kertoi leiristä hyvin in- nostuneesti. ”En ole koskaan nähnyt hä- nessä niin paljon itseluottamusta. Hän sai uusia ystäviä, osallistui kaikkeen toi- mintaan ja odottaa kovasti, että pääsisi leirille uudestaan”, äiti kertoo. Kodin seinien sisältä järjestön kasvoiksi Anastasia Smirnova , 21, tuli mukaan Kaž- dyj’n toimintaan 16-vuotiaana. Nyt hän opiskelee psykologiaa Pietarissa ja vastaa järjestön sosiaalisesta mediasta. – Kärsin selkäydinperäisestä lihassurkas- tumasta ja olen joutunut käymään sairaa- lassa säännöllisesti pari kertaa vuodessa 12-vuotiaasta asti. Hyvin harvalla vammai- sella nuorella on Venäjällä mahdollisuus yliopisto-opintoihin, mutta Každyj’n tuella pääsin opiskelemaan. Haluan työskennellä kouluttajana ja psykologina esikouluikäis- ten lasten parissa, Anastasia kertoo. Anastasia tutustui Veronika Shutovaan lastensairaalassa, jossa tämä työskentelee psykologina. Veronika kertoi hänelle mah- dollisuudesta tulla leirille. – Tuo ensimmäinen leiri muutti elämäni. Ennen sitä kävin vain sairaalassa ja muun ajan vietin kotona, enimmäkseen huonees- sani. Parhaimmat muistoni ovat leireiltä ja muista Každyj’n tapahtumista. Ja nyt työs- kentelen Každyj’ssa! Anastasia toimii järjestön kasvoina ja edustaa sitä tapahtumissa, konferensseissa ja seminaareissa. – Hän on todellinen taistelija, joka on voittanut monia esteitä, Veronika kehuu. Keväällä Anastasia aloitti sosiaalises- sa mediassa projektin, jossa liikuntavam- maiset nuoret jakavat tarinoita siitä, miltä maailma näyttää pyörätuolista käsin. Pro- jekti sai paljon huomiota ja monet nuoret jakoivat tarinansa. – Unelmoin siitä, että kaupungilla oli- si helpompi liikkua pyörätuolilla eikä vam- maisten tarvitsisi taistella viranomaisten kanssa saadakseen lääkkeitä. Unelmoin omasta perheestä ja matkustamisesta – ja siitä, että jonain päivänä keksittäisiin taika- rokote, jonka ansiosta yhteiskunta ja ihmi- set lakkaisivat katsomasta vammaisia väl- tellen.