SEURAKUNTASANOMAT

8 5/2020 ULLA-MAIJA KYTÖLÄ V iisivuotias Hugo tulee maanan- taisin päiväkerhoon Kirkkoka- dun seurakuntataloon. Kerho on haluttu pitää Hugon viikko- kalenterissa, vaikka hän muuten on päivä- kodin viskariryhmässä. – Hugo tykkää päiväkerhosta, kun siellä pääsee leikkimään ja laulamaan. Viskari on enemmän opetusta, sanoo poikaansa ker- hoon kuljettava Ilkka Virtanen . Meneillään on jo Hugon kolmas kerho- vuosi, ja isosisko Hilda oli kerhossa ihan kouluunmenoon asti. – Me olemme kokeneet, että päiväkerho on lapselle turvallinen ja hyvä ympäristö. Toiminta on ohjattua mutta ei pakottavaa, lapsilähtöistä ja monipuolista. Tuttu paikka ja tutut ohjaajat tuovat jatkuvuutta. – Kokonaisuus on niin hyvä, Ilkka Virta- nen summaa. Lasten maailma on ihmeitä täynnä SalPan valmennuspäällikkönä Ilkka Virtasen työ painottuu aamuharjoituksiin, iltoihin ja viikonloppuihin. Siitä huolimatta tai juuri siksi Ilkka voi kuljettaa Hugoa kerhoon ja viskariin ja olla usein kotona siihen aikaan, kun Hilda tulee koulusta. Perheen äiti tekee säännöllistä päivätyötä, joten puolisoiden yhteinen aika on enemmän kortilla kuin kummankaan aika lasten kanssa. Lasten kanssa puuhaillaan arkiasioita: – Tehdään vähän ruokaa yhdessä ja huo- lehditaan viikkosiivouksesta niin, että lap- setkin osallistuvat. Joskus mennään metsään, koska asutaan paikassa, josta sinne pääsee parissa minuu- tissa. Ilkka Virtasen havaintojen mukaan lasten maailma on täynnä mahtavia asioita: – Lapset näkevät maailman vähän eri ta- valla kuin me aikuiset. Metsäretkellä aikui- nen näkee vain kolon, mutta lapselle se voi olla Mörri-Möykyn pesä. Kun lapsi oppii jonkin uuden asian, se on hänelle suurta ja ihmeellistä, vaikka voi ai- kuisesta tuntua pieneltä. Lapsen elämässä paljon tapahtuu ensimmäistä kertaa. – On hienoa, että työni mahdollistaa nä- kemään niitä lasten eka kertoja. Omien lasten myötä isäkin on oppinut uutta: – Olen oppinut myöntämään, että aikui- nenkin voi olla väärässä. Ennen oman ereh- tymisen tunnustaminen ei olisi tullut mie- leenkään, Ilkka Virtanen sanailee. Seura valmentaa, perhe kasvattaa Kun ammatikseen valmentaa jalkapalloili- joita, niin onko siitä apua myös lasten kas- vattamiseen? Tai päinvastoin? – Valmensin jo ennen kuin meillä oli lap- sia, enkä nytkään valmenna ihan pieniä, Ilkka Virtanen perustelee vertaamisen vai- keutta. – Onhan niissä paljon samaakin, mutta omat ovat kuitenkin omia, ei niille voi ol- la valmentaja, hän tuumii, mutta keksii silti yhden esimerkin: – Valmentajana on tottunut asettamaan rajoja ja tähdentämään niiden noudattami- sen tärkeyttä. Samaahan usein korostetaan lasten koh- dalla. Valmentaja ei silti koskaan voi tai saa olla lapsen ensisijainen kasvattaja: – Perheen vastuulla on kasvattaa perus- arvot. SalPan jalkapalloilijoiden kotikasvatus tuntuu onnistuneen hyvin: – Urheilevat nuoret ovat olleet ja ovat yhä hyväkäytöksisiä ja fiksuja, Ilkka Virta- nen sanoo 16 vuoden valmennuskokemuk- sellaan. – Esimerkiksi päihteiden käyttö on pi- kemmin vähentynyt kuin lisääntynyt. Tupakanpoltostakaan, jossa seuralla on nollatoleranssi, ei tarvitse juuri koskaan edes keskustella. Myös valmentajien ja muun henkilöstön tupakointi on hyvin har- vinaista; ei haluta olla huonona esimerkki- nä. – Nuoret osaavat laittaa bussissa roskat roskakoriin, ottaa lippiksen päästä kun syö- dään ja panna kännykät pois, Ilkka jatkaa käytöskiitoksiaan. Jalkapalloilevat nuoret ovat hyvä otos Salon nuorisosta, sillä edustettuina ovat monenlaiset etniset ja sosio-ekonomiset taustat. Seuratoiminnan maksut on halut- tu pitää niin maltillisina, ettei harrastami- sen hinta olisi esteenä kenellekään. SalPa on saanut mainetta ja kiitosta myös siitä, että seurassa satsataan erityisesti lapsiin ja nuoriin. Heitäkin ohjaavat ammattival- mentajat. Isät täysillä mukaan pikkulapsivuosiin Jos Ilkka Virtasen pitäisi valmentaa jalka- palloilijoiden sijaan isäksi tulevia, niin mitä siihen sisältyisi? – Kehottaisin ottamaan aikaa pikkulapsi- vuosiin. Siten oppii tuntemaan lapsensa, se on tärkeää molemmille. Ilkan mielestä kannattaisi mahdollisuuk- sien mukaan organisoida ajankäyttöä, vä- hentää työkuormaa tai ehkä luopua het- keksi jostain omasta harrastuksesta. – On kuitenkin kyse suhteellisen lyhyestä ajasta koko elämän polulla. – Miehen rooli voi aluksi tuntua turhaut- tavalta, kun lapsi ei vielä puhu ja on kovin äidistä riippuvainen, Ilkka tietää. – Silti voi kokea paljon merkittävää: nähdä ensimmäi- sen kääntymisen, ensimmäiset askeleet, ensimmäiset sanat. Hildan ollessa ihan pieni Ilkka Virtanen ei pystynyt tätä ohjettaan vielä toteutta- maan toivomallaan tavalla, mutta nykyisen työn ansiosta siihen on Hugon osalta ollut paremmat mahdollisuudet. Hyvä esimerkki Ilkalla kyllä oli omasta takaa: isä oli yrittä- jä mutta löysi silti aikaa olla lasten kanssa ja tukea heidän harrastuksiaan. Hän halusi antaa lapsille aikaa, samaa haluaa Ilkka ja kannustaa siihen myös muita. Aika lasten kanssa on arvokasta Isiä ja Ilkka Virtanen on kahden lapsen isä ja Salon Palloilijoiden (SalPa) jalkapallojaoston valmennuspäällikkö. Oma jalkapalloharrastus alkoi samassa seurassa jo lapsena, jatkui valmennuksen parissa ja vaihtui viisi vuotta sitten päätoimiseksi työksi. Kuvat toimitilojen seinillä kertovat seuran pitkästä historiasta. Moni päiväkerholainen tulee kerhoon isän, joku isoisänkin