SEURAKUNTASANOMAT

2 6/2020 Pääkirjoitus O lemme siirtyneet joulunaikaan. Lehden il- mestyessä olemme tulleet jo adventtisun- nuntain kynnykselle. Adventin, joulun ja Jeesuksen syntymän odotus on alkamassa. Tänä vuonna on moni asia jouduttu miettimään uusiksi. On sitten ollut kyse työelämän järjestelyistä, arkisista askareista, vanhuksista huolehtimisesta, harrastuksista tai koulunkäynnistä. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu siltä, että joulustakaan ei ole koskaan puhuttu seurakunnassa niin paljon ja niin varhain kuin tänä vuon- na. On pohdittu loputtomasti tapoja viettää joulua ra- joitusten ja suositusten keskellä. Tälläkin hetkellä tilanne elää, emmekä voi olla varmoja siitä, miten joulun aika- na voidaan toimia turvallisesti suosituksia noudattaen. Joka tapauksessa kaikelle toiminnalle on ollut yhteistä tur- vavälien noudattaminen, lähikontaktien välttäminen, suo- ranainen eristäytyminen tai jopa eristäminen. Tapaamme vähemmän ihmisiä, ja tavatessammekin pidätymme kaik- kinaisista kontakteista. Pienelle lapselle jotakuinkin tärkein- tä elämässä on päästä turvalliseen syliin. Tuo kaipaus säilyy läpi elämän. Kosketusta ei voi korvata etäyhteydellä. On selvästi aistittavissa, että kontaktien puutteet rasittavat. Tulee esille ”ihmisen ikävä toisen luo”. Yksinäisyys on aina korostunut juhla-aikoina, erityises- ti jouluna. Ympärillä näytetään viettävän yhteistä ai- kaa. Jaetaan yhteistä kokemusta juhlan tunnelmissa. Kokoonnutaan yhteisille aterioille. Kokoonnutaan täpö- täysiin kirkkoihin. Tänä vuonna yksinäisyyden kokemus ei ehkä kosketa vain niitä, jotka joutuvat kokemaan yk- sinäisyyttä muinakin vuosina, vaan yhteisöllisyyden ra- joitukset koskettavat yhä useampaa, jopa kaikkia jossain muodossa. Keväällä, pääsiäisen aikaan ajattelin, että rajoitukset ja arkirutiinien häiriintyminen saattoivat auttaa meitä hil- jentymään ja tutkailemaan elämän keskeisiä kysymyksiä pääsiäisen sanoman valossa. Samaa toivoisin nyt joulun aikaan. Juhlan uudet muodot ja totutusta poikkeavat ru- tiinit voivat johdattaa kysymään: Mitä joulu oikeastaan minulle merkitsee? Tänä jouluna se voi tarkoittaa juuri sitä, mitä se perim- mältään tarkoittaakin: Et ole yksin. Sinulle on jouluna syntynyt Vapahtaja. Rakkaudessaan Jumala on lähes- tynyt luotujaan ensimmäisenä jouluna. Jumala tuli ih- miseksi elääkseen keskellämme. Tässä ei ole suosituk- sia tai rajoituksia, nytkin Kristus saa elää keskellämme ja meissä. Amerikkalainen filosofi John Dewey kirjoitti aikanaan paljon kokemuksen merkityksestä ihmisen kasvulle ja kehitykselle. Siinä ihmisen kehityksen edellytyksenä oli- vat ennen kaikkea yhteisölliset kokemukset, jotka kas- vattavat ihmistä, näin yksinkertaistetusti sanottuna. Mutta Dewey puhui myös ”esteettisestä kokemukses- ta”, jolla hän tarkoittaa lähinnä taide-elämyksiä. Sellai- nen kokemus voi rikkoa arkisen rytmin ja tuoda siihen uuden ulottuvuuden. Ajattelen, että joulu voisi olla täl- lainen esteettinen kokemus. Tahdon toivottaa teille valoisaa joulua: ”Kansa, joka pi- meydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asu- vat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Jes. 9:1 Timo Hukka kirkkoherra TIMO VIITANEN J oulu on tunnetusti lasten juhla. Vanhimmat lukijat muistanevat vielä, että joululla piti kai olla jo- tain tekemistä jonkun Jeesuksen kanssa ja että tämä Jeesus ei ollut ainakaan erityisen läheistä sukua joulupukille. Ehkä myös muistetaan, että Jeesus oli lapsi, oi- kein Joulun Lapsi olikin, makasi kapaloitu- na seimessä ja herätti siellä hämmennys- tä ruokailemaan pyrkivissä nautaeläimissä. Sitä vastoin suomalaiseen joulunviettoon eivät koskaan ole kuuluneet viittaukset Egyptin suureen virtaan, Niiliin. Miksi teh- dä poikkeus tänä jouluna? Ja kuka on tämä salamyhkäinen ”Niilin lapsi”? ”Niilin lapsi” on Mooses. Juutalaisen maahanmuuttajaperheen poika, joka faa- raon vähemmistö- ja väestöpolitiikan seu- rauksena oli aivan ensi töikseen päästä hengestään. Säännösten mukaan hänet olisi kuulunut surmata, mutta kellään ei ol- lut sydäntä sitä tehdä. Lapsi laitettiin hyvin piettyyn koppaan, koppa Niilin laineille ui- maan, ja sitten – Herran haltuun! Herran hallussa lapsi ja pärekori aikanaan ajelehti- vat rantaruovikkoon, josta prinsessa seuru- eineen löysi kelluvan korin ja pienen pojan. Joulun Lapsi ja Niilin lapsi Tarinan seuraavassa, satumaisessa kään- teessä prinsessa adoptoi pojan. Poika saa asemansa mukaisen kasvatuksen ja sivis- tyksen. Myöhemmin hän tulee tuntemaan omat juurensa, johtaa syntymäkansansa kapinaan ja takaisin esi-isien maille. Hieno tarina, mutta entäs sitten? Miksi joulunviettäjän tulisi kiireittensä keskellä hiljentyä sen ääreen? Mooseksella on väliä, jos Joulun Lapsel- la on väliä. Aivan ensimmäiset kristityt oli- vat käytännössä kaikki juutalaisia, ja heille Mooses oli luonteva vertauskohta, kun yri- tettiin ymmärtää, mitä Jeesus voisi mer- kitä omille seuraajilleen. Mooses oli oman kansan poika; niin oli Jeesuskin. Mooses oli myös ”jotain ihan muuta”; niin oli Jeesus- kin. Mooses antoi kansalle Jumalan lain, jotta tiedettiin, miten tulisi elää; Jeesuskin opetti, miten eletään oikein. Mooses johti kansansa vieraan maan orjuudesta vapau- teen; johtaisiko Jeesuskin? Siinä, mitä Jeesuksen tarjoama uusi va- paus merkitsisi, oli miettimistä kylliksi; on edelleenkin. Hyvä niin: jatketaan hämmäs- telyä. Se, mikä usein unohdetaan niin Jee- suksesta kuin Mooseksestakin puhuttaessa, on se, että orjuuden maa saattoi olla myös vapauden ja mahdollisuuksien maa. Sama Raamattu, joka kertoo Mooseksesta va- paussankarina, kertoo myös, että juutalais- ten esi-isät olivat tulleet Egyptiin nälänhä- tää pakoon ja pelastuneet siten jokseenkin varmalta kuolemalta. Jeesus-vauva van- hempineen taas lähti, kuten meitä muis- tutetaan, omasta kotimaastaan vainoa pa- koon – Egyptiin. ”Egyptistä minä kutsuin poikani”, siteeraa evankelista profeetan sa- noja. Missä sinun, hyvä lukija, on hyvä olla? Onko entinen hyvä muuttunut nykyiseksi huonoksi? Vai päinvastoin? Kuka sinut va- pauttaa? Mihin elämän virta sinua kuljet- taa? Mihin ikinä oletkin matkalla, hyvää jou- lua. Vaikka sitten kaikesta huolimatta. Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, joka jatkaa ihmettelyä ensi vuonnakin. Etäjoulu?

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=