SEURAKUNTASANOMAT

Minulle tulee ensimmäisenä mieleen sota-ajan joulu, kun karjalaisia oli tullut evakkoon ja minunkin kotonani oli heitä paljon. Oli eri- lainen joukko koolla kuin tavallisesti. Ei se tilanne silti lapsesta varmaan niin erikoinen ollut, oli mukava kun oli paljon leikkitovereita. Aikuisen näkökulmasta vasta nämä sotajoulut nousevat mie- leen painuneina pintaan. Kai joulu on tänäkin vuonna yritet- tävä viettää jollain tavoin epidemiasta huolimatta. Olen monesti ajatellut, että pitäisi kokeilla olla jouluna yksin. Vielä se ei ole koskaan toteutunut, mutta nyt voisi olla sopiva aika, kun kokoontumisia toivotaan rajoitettavan. Ritva Araluoma, Salo Oli joulukuun 22. päivä vuonna 1959. Myöhään illalla joku koputti ikkunaamme. Isä lähti katsomaan, kuka siellä koputti. Ovella oli äidin äiti, ja isä lähti nopeasti hänen mukaansa. Äidin isä oli kaatunut kotipihalleen ja menehtyi siihen paikkaan. Siitä tuli kyynelten joulu. Isovanhemmat asuivat melkein naapurissamme ja olivat meille hyvin rakkaita ja läheisiä. Samanlainen kyynelten joulu oli vuon- na 1963. Äidin äiti menehtyi 23.12. jo jonkin aikaa sairaalassa oltuaan. Noiden l apsuus - vuosien jou- lujen muistot tulevat aina mieleen joulun aikaan. Onnellisia joulumuistojakin on. Jouluaamun jumalanpalveluksessa Kanga- salan kirkossa vuonna 1977 kuulutettiin avioliittoon opiskelija Matti Lähdekorpi Nokian seurakunnasta ja konttoriapulai- nen Hilkka Kirjavainen Kangasalan seura- kunnasta. Kuukautta myöhemmin vietet- tiin häitä, ja sen jälkeen olemme saaneet viettää monta onnellista yhteistä joulua. Avioliittovuosiemme ikimuistoisin on joulu 1990. Pääsimme muuttamaan omaan kotiimme, Matin omin käsin ra- kentamaan punaiseen tupaamme. Tätä päivää olimme odottaneet, talon loppu- tarkastus oli tehty ja nyt oli lupa muuttaa. Se joulu ei unohdu. Hilkka Lähdekorpi, Salo Surun ja ilon kyyneliä Olin ensimmäisen kerran kotoa poissa jouluna 1939, kun olimme äidin ja siskon kanssa evakossa tädin luona Nuijamaalla. Se on jäänyt mieleen erilaisena jouluna. Unohtumaton on myös ensimmäinen yh- teinen joulu mieheni kanssa vuonna 1946. Olimme mieheni kotona Urjalassa ja meil- lä oli oma pieni kuusi kamarin pöydällä. Siitä lähtien saimme seitsemänkymmentä joulua viettää yhdessä. Olin tavannut mieheni vuonna 1944, kun olin tuomassa karjaa pois sodan jaloista. Muuan so- tilas tuli kysymään, saisiko vähän maitoa pulloon. Kyllä hän sai, ja sai sitten pian sen lypsäjänkin, joka maidon hänelle antoi. Mieheni tapasikin sanoa, että olen sotasaalis. Sinikka Salo, Kuusjoki Ensimmäinen yhteinen joulu Evakoista leikkikavereita Oli joulu 1946, olin silloin viisi- vuotias. Oli sovittu naapurin nuo- renparin kanssa, että pääsen hei- dän mukanaan joulukirkkoon. Sen kirkkomatkan muistan elävästi vie- läkin, vaikka aikaa on kulunut 74 vuotta. Jouluaamuna aikaisin tuli hevo- nen pihaan. Pujahdin rekeen välly- jen alle Lean ja Pekan väliin. Matka alkoi ja jännälle tuntui. Viimeiset pari, kolme kilometriä oli synkkää kuusikkoa, jossa ei nähnyt juuri mi- tään. Hevosia oli liikkeellä enem- mänkin, ja aisakellot soivat iloises- ti. Mentiin yhtä mäkeä ylös ja taas alas, tuntui etteivät ne mäet lopu koskaan. Viimein tultiin kirkolle, joka loisti valaistuna ja väkeä oli paljon. Sisäl- lä oli valoja ja kynttilöitä joka puo- lella niin että oikein häikäisi. Tämä kaikki tuntui suurelta ja ihmeellisel- tä, olihan kotona vain öljylampun hämärä valo. Puheista en muista kuin jonkin tutun rukouksen, mut- ta urkujen soitto ja laulu tuntui to- si komealta. Kotona mamma oli keittänyt kirkkokahvit valmiiksi, ne juotiin porukalla vaikka kahvi olikin korvi- ketta. Matkaa muisteltiin vielä pit- kään. Jouluna 1963 menimme mor- siameni kanssa samaa tietä Suo- musjärven kirkkoon, tosin autolla. Saman kuusikon kohdalla palautui lapsuuden joulukirkkomatka niin vahvasti mieleen, että tunsin he- vosen hajunkin nenässäni. Aisakel- lojen ääntä ei tosin kuulunut. Olavi Henttinen, Kisko Jännittävä kirkkomatka Unohtumattomia joulumuistoja Ritva Araluomalle joulukuusi on tärkeä osa joulua. ”Aina tähän asti minulla on se ollut”, hän sanoo. Toi- vottavasti tänäkin vuonna. Sinikka Salolle joulurauhan julistus on tärkeä joulun aloi- tus. Hyasintin ja lanttulaa- tikon tuoksu kuuluvat myös jouluun, moni tuoksu tuo muistoja mieleen. 4 6/2020