SEURAKUNTASANOMAT

11 www.salonseurakunta.fi ULLA-MAIJA KYTÖLÄ O len saanut elää monta elä- mää: opettajana, toimitta- jana ja pappina, sinkkuna ja perheen kanssa, sanoo Tarja Laurila, joka on taas uuden edessä: Työpäiviä on jäljellä viikon verran, viralli- sesti hän jää eläkkeelle vappuna. Koskelta koskelle Kuusamossa syntyneen Tarja Laurilan (o.s. Leinonen) lapsuuden elinympäristöä oli- vat Kemijoen voimalaitostyömaat neljäl- lä eri koskella. Isä toimi työmaiden betoni- aseman työnjohtajana ja äiti hoiti ensiapu- asemaa. – Muuttoja oli paljon ja asuttiin välillä syrjäisissä paikoissa. Siitä on jäänyt tietty muukalaisuuden tunne, mutta toisaalta so- peutuvuus ja rohkeus lähteä uusiin tilantei- siin. Kymmenen vuoden jälkeen perhe pala- si sukujuurilleen Kainuuseen ja asettui Ka- jaaniin. Etsivä löytää Tarjan rippikoulu oli yhtä hulinaa – 66 tyt- töä samalla leirillä – mutta usko alkoi kiin- nostaa: – Heti rippijuhlan jälkeen aloin lukea Uutta testamenttia, lainasin hengellisiä kir- joja ja hakeuduin seurakunnan tilaisuuksiin. Etsintä johti voimakkaaseen hengelliseen kokemukseen, jota voi uskoontuloksikin ni- mittää. – Nuoruuden herätys on ollut itselleni suuntaa ja voimaa antava kokemus, mutta en edellytä muilta samanlaista, Tarja Lau- rila painottaa. – Olen oppinut näkemään Jumalan pitkä- jänteisen työn oman perheeni ja edeltävi- enkin sukupolvien vaiheissa. Jumala kutsuu yhteyteensä niin monella tavalla. Se, että vanhemmat tuovat lapsensa kastettavaksi, on edelleen valtavan iso asia. Etelään ja pohjoiseen Pappi vai lääkäri? pohti Tarja Laurila lukio- laisena aineessaan. Ylioppilaana hän valitsi hengellisen hoivan ja pääsi Helsinkiin opis- kelemaan teologiaa ja psykologiaa. Valmis- tuttuaan Tarja lähti pohjoiseen hakemaan juuriaan. – Lapsuuden maisemani olivat olleet pohjoisen hillasoita, Kemijokea ja kullero- ketoja, hän maalailee. Uskontoa, psykologiaa, filosofiaa ja opin- to-ohjausta sisältänyt opetustyö Ylitornion lukiossa antoi paljon oppia opettajallekin, mutta ei houkutellut loppuelämän uraksi. Uusi ovi avautui seurakuntalehden toimi- tuksesta Oulussa. Kymmenien seurakuntien yhteisen Rauhan Tervehdys -lehden levikki ulottui Utsjoelle asti. – Se oli mielenkiintoinen näköalapaikka koko Oulun hiippakunnan seurakuntaelä- mään. Kohtalokas matkaseura Tarja Laurila arvelee, että saattaisi olla Oulussa vie- läkin, ellei olisi lähtenyt tapaamaan Jerusalemissa lähetystyötä tekevää ys- täväperhettä. Matkaseu- rueessa, johon Tarja ystä- vät tavattuaan liittyi, oli perniöläinen maanviljeli- jä Erkki Laurila. Ja niin sii- nä sitten kävi, että muut- toihin ja muukalaisuuteen tottunut toimittaja-teo- logi päätyi emännöimään historiaa henkivää, vuonna 1833 rakennettua taloa. – Olihan se jonkinlainen kulttuurishokki, Tarja hymäh- tää. – Koko Varsinais-Suomi oli minulle ihan tuntematon Suo- men kolkka. Perniön murrekin tun- tui aluksi oudolta. Enää ei ole tarvinnut muuttaa, vaan koti on ollut Perniössä jo kolmekymmen- tä vuotta. Työura sen sijaan sai väistyä tau- olle siksi aikaa, kun perheen kolme lasta oli- vat pieniä. Kirkon töihin Kun lapset kasvoivat, Tarja Laurilalle alkoi kertyä työtehtäviä kodin ulkopuolelta: lä- hetystyön organisointia Perniön seurakun- nassa ja freelance-toimittajan töitä Seura- kuntasanomissa. Toiminta seurakunnassa ja tutustuminen työntekijöihin sai pohtimaan omaa kutsu- musta: – Haluanko sitoutua kirkon työhön? On- ko minusta siihen? Puoliso kannusti, samoin edesmennyt Salon kirkkoherra Jouko Pukari. Kun tämä kolmannen kerran kysyi Tarjaa papin töihin, oli aika myöntyä. – En halunnut olla se, joka pelosta kät- kee talenttinsa maahan, Tarja Laurila sanoo tuttuun Jeesuksen vertaukseen viitaten. Ratkaisua ei ole tarvinnut katua: – Olen tuntenut olevani omalla paikalla- ni, ja pappina olen voinut hyödyntää kaik- kea elämän aikana koettua. – Saan puhua Jeesuksesta, anteeksi saa- misen mahdollisuudesta ja iankaikkisen elä- män toivosta. Papin työn antoisia puolia on myös ih- misten kohtaaminen ja heidän elämäntari- noidensa kuunteleminen. – Esimerkiksi surevia omaisia kuuntelen tarkasti, ja pyrin puheissani sanoittamaan heidän tilannettaan ja hahmottamaan ko- konaiskuvaa edesmenneen läheisen elä- mästä. Lahjaksi olette saaneet… Tarja Laurila on pappina saanut hoitaa ja johtaakin toivomaansa työalaa: lähetys- työtä, joka tuli hänelle tutuksi ja läheiseksi jo Ka- jaanin aikoina. Lähetys on luovuttamaton osa kirkon työtä. Vai onko sittenkin näin: – Kirkolla ei ole lähetystä, vaan lähetyk- sellä on kirkko, Tarja Laurila siteeraa. Meidänkin kirkkomme täällä Suomessa syntyi lähetystyön tuloksena liki 900 vuot- ta sitten. – Millainen maamme olisi ilman kristin- uskon vaikutusta? lähetyspastori haastaa miettimään. Hänen mukaansa meillä on velvollisuus jakaa eteenpäin saamaamme hyvää – ja toisilla oikeus, suorastaan ihmisoikeus, saa- da kuulla evankeliumi. Nykyaikainen lähetystyö on kokonaisval- taista. Siinä ovat mukana sekä julistus että ihmisten kaikkinainen auttaminen. Sellai- sena se voi muuttaa yksilöä ja yhteiskun- taa ja tuoda elämään toivon. Myös täällä Suomessa. – Lähetys on ollut todella innostava työ- ala. Olen saanut seurata, miten työ menee eteenpäin ja apu perille muun muassa Thai- maassa ja Venäjän Kazanissa. Lähetys säilyy Tarja Laurilan sydämen asiana työuran päätyttyäkin. Hän kaavailee jatkavansa lähetystyön vapaaehtoisena ja haluaa edelleen aktiivisesti seurata lähette- jä ja lähetyskohteita, joita Salon seurakun- nalla on paljon ja monenlaisia. Eläkeläisenä voisi ehkä osallistua lähetykseen kentälläkin, vaikka- pa mennä muutamaksi kuukaudeksi autta- maan seurakuntatyössä Viron Sauella. Siksi viron kielen opiskelukin houkuttelisi. Jumala johdattaa Elämän erilaisia vaiheita on ollut lohdullista elää Jumalan johdatusta rukoillen, ja johda- tusta Tarja Laurila tuntee kokeneensa, kun tähänastista polkuaan ajattelee. – Elämässä koetut vaikeudetkin voivat kääntyä hyväksi. Kun Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan, kuten sanonta kuuluu. – Tiukassa paikassa olen saanut apua ja rohkaisua Raamatun sanasta, toisilta ih- misiltä ja seurakunnan yhteydestä, mutta myös terapiasta ja työnohjauksesta. Tähän päivään päästyä on matkaan eh- tinyt kertyä monenlaista, odotettua ja yl- lättävää. – Mutta eletään nyt tätä päivää ja iloi- taan niistä hyvistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat ympärillä, Tarja Laurila kannus- taa. Samasta asiasta muistuttaa Arpalah- den talossa puolison isoäidin kirjailema huoneentaulu: Eilinen päivä on mennyt. Huomisesta ei ole tietoa. Tänään auttaa Jumala. Lähetyspyhä Yliskylän kirkossa ja kirkkokahvit kotona Arpalah- dessa vaikka jälkikäteen ovat eläkkeelle jäävän Tarja Laurilan haaveena, sitten kun se taas on kaikille turvallista. Lähetyspastori eläkkeen kynnyksellä: Kaikki koettu on ollut hyödyksi