SEURAKUNTASANOMAT

”Mihin rupean, niin se on sitten täysillä.” 2/2021 16 RIITTA KOIVISTO T unnetko Rainer Frimanin? – Totta kai. Sen laulajan. Tan- goprinssi… Syksyn sävel… kulta- ja platinalevyjä… – Joo. Eikös hän kirjoittanut jonkun kir- jankin? Oli pitkään toimittajana Suomen- maassa ja Satakunnan Kansassa. Kolumnis- ti myös. – Osallistui romaneja koskeviin keskuste- luihin. Vieraili luennoitsijana eri paikoissa, kuten mielenterveyspäivillä. Tehnyt ohjel- mia Radio Deihin. – Mitäs kaikkea hänelle tapahtuikaan…? Tapahtui vaikka mitä. Uralla oli aina välillä niin paljon asioita päällekkäin, että voimat kuluivat tyhjiin. – Olen niin synnynnäinen taiteilija, että mihin rupean, niin se on sitten täysillä. Nyt mies on saanut etäisyyttä koke- maansa. Yksi seestymistauko oli kolme- vuotinen Raamatun opiskelu Kauniaisissa. – Menin sinne, kun tajusin että työkii- re on saatava poikki, Rainer Friman kuvaa. – Välillä en nukkunut kuin kaksi tai kolme tuntia yössä ja mieli oli täynnä sappea. – Opiskelin myös Vapaakirkon teologi- sessa opistossa, ja kun koulu alkoi olla lo- puillaan, päätin muuttaa Saloon, koska täällä on paljon sukulaisia. – Korona-aikana on ollut kiva, kun on ol- lut muutama perhe, joissa voi käydä. Se on antanut vähän voimia tähän. – Varsinaisestihan olen Porista. Mitä hänelle kuuluu nyt? Kiitos, hyvää kuuluu! Nykyinen elämäntilanne tuntuu hyvin seesteiseltä. Laulajan uran virallinen pää- tös oli vähän yli vuosi sitten. Olohuoneen kirjahylly on täynnä. – Olen kova kirjallisuusihminen. Luen paljon, ja tekeillä on yksi kirja. – Rakastan kuunnella klassista musiikkia. Työrintamalla viime vuosina keskeisintä on ollut toimittajuus Radio Deissä: – Se on antanut minulle henkistä ter- veyttä ja fyysistäkin. – Ihmisen ääni -ohjelmassa pohdiskeltiin isoja kysymyksiä eri asiantuntijoiden kans- sa. Se sai valtavan suosion ja on ollut eh- dolla vuoden parhaaksi kristilliseksi keskus- teluohjelmaksi. – Sen jälkeen tein monologiohjelmaa Mielen päällä. Toin esille, mitä olin viime viikolla ajatellut. Ilman koronaa työ Radio Deissä varmaan jatkuisi. Ihmisten asiat sydämellä Kirjat ja lukuisat lehdet pitävät Frimania edelleen ajan tasalla. Pitkän uran tehnyt laulaja on myös tullut niin tutuksi yleisönsä kanssa, että ihmisten on ollut helppo lähestyä häntä, antaa pa- lautetta monista luennoista, saarnoista ja kolumneista tai muuten keskustella ja pur- kaa tuntojaan. – Rakastan kuunnella ihmisiä ja käsi- tellä eri asioita. Se on tehtävä- ni nyt ja ehkä loppuun asti niin kauan kuin olen voi- missani. – Ihmisen syvin tarve on kokea hyväksyntää. Olisi toi- vottavaa, että ihmiset kokisivat seurassamme, että tuo toinen antaa ti- laa. Kristillisissä yhteisöissä on valtavat mah- dollisuudet tavata ja kohdata ihmisiä, Fri- man näkee, mutta todellisuus voi joskus ol- la kaikkea muuta: – Saatamme istua kirkossa vuosikymme- niä olematta näkyviä. Pelkäämme paljas- tua. Nielemme kyseenalaistamatta joukon todellisuuden tai identiteetin ja jätämme huomiotta todellisen itsemme. – Itseään ei kuitenkaan pääse karkuun lo- puttomiin. Joutuu miettimään, kuka oikeas- ti olet ja mitä oikeasti ajattelet. Rainer Friman on ollut kuin näköalapai- kalla huomaamaan, kuinka valtava tarve on diakoniatyölle: – Huutava tarve. Tarvitsemme toisiamme Kirkolla on todella hyvät edellytykset toi- mia sielunhoidollisena ja diakonisena yhtei- sönä, Friman näkee. – Sillä on tarvittavat rakenteet, resurssit, asiantuntijat ja siellä on tilaa, joka ei karsi- noi ketään ulos. Itse hän on hiljattain liittynyt kirkkoon takaisin. – Parikymppisenä erosin siitä, kun ajat- telin, ettei se ole opillisesti oikea yhteisö. Suhteet kirkkoon ovat olleet kuiten- kin vuosikymmeniä hyvät, ja hengellisel- tä identiteetiltään Friman sanoo olevansa ”ihan luterilainen”. Samalla hän muistuttaa, ettei täydellistä seurakuntaa ole. Tai jos oli- si nyt, niin ei kuulemma enää sen jälkeen kun hän liittyisi siihen. – Ajattelen että niin kauan, kun eri yh- teisöissä on ihmisiä, jokainen yhteisö on hyvä ja käyttää vahvimpia puoliaan. Luterilaisuudessa hänen mielestään ym- märretään ihmisen inhimillisyys syvällises- ti. Tämä näkyi hänestä hienosti piispa Mari Leppäsen virkaanastujaissaarnassa. Piispa puolusti heikoimpia ja sanoi, että Turun tuomiokirkon pitkää käytävää pitkin pitää olla tilaa erilaisten ihmisten tulla. Toinen unohtumaton kokemus on vuo- sien takaa: – Asuin Tampereella ja olin palanut lop- puun, olin rahaton enkä jaksanut tehdä mi- tään. Menin kirkkoon kysymään apua enkä ikinä unohda, kuinka diakoniajohtaja ei ky- synyt hengellisiä motiivejani tai elämänti- lannetta tai muuta, vaan sanoi, että totta kai me autetaan. – Kirkossa on tilaa. Tätä meidän pitää enemmän opetella. Meillä on maailman paras brändi, Jeesus. Jos julistamme evan- keliumia rohkeasti, toteutamme perusteh- täväämme, olen varma, että ihmiset kokisi- vat, että tuossa on jotain konkretiaa. Haaveena sielunhoitokoulutus Ajatus, että kirkon suurimpia tehtäviä on antaa ihmisille mahdollisuus ja välineitä toimia toistensa auttajina, on saanut Rai- ner Frimanin kysymään myös, voitaisiinko Salon seurakunnassa lähteä järjestämään sielunhoitokoulutusta. Hän on varma, et- tä moni tunnistaa itsessään halua ja kykyä kuunnella ja auttaa, mutta tuntee, ettei ole paikkaa, missä toteuttaa tätä tehtäväänsä. Haave sielunhoitokoulutuksesta on jo saanut seurakunnasta vastakaikua ja virit- tänyt suunnitelmia. Yhtenä hidasteena on ollut – tietenkin – korona. Sielunhoito on valtavan laaja asia, Fri- man kuvaa. – Ihmisten kohtaaminen vaatii persoo- nallista läsnäoloa, eikä meillä kaikilla ole si- tä syntymälahjana, mutta sitä voi opetel- la. Samoin kuin itsensäkin kohtaamista. On turha kuvitella, että toista voi auttaa tai neuvoa ilman että oma persoona on mu- kana. En usko sellaiseen sielunhoitoon. – Läsnäolo alkaa siitä, että hyväksyt ih- misen etkä ala moralisoimaan. Hyvä kuun- telija ei järkyty toisen ongelmista. Kohtaaminen ei ole helppo asia, koska se muistuttaa ihmisen omista rikkinäisyyksis- tä ja vajaamittaisuuksista, Friman kertaa, mutta sanoo pitävänsä mielessään gala- talaiskirjeen ohjetta ”Kantakaa toistenne kuormia” ja – vähän myöhemmin – ”kukin kantakoon oman taakkansa”. Uutta työnäkyä kasvattamassa Rainer Friman aikoo pääsiäisenä hiljentyä, hän ei aktiivilaulajavuosinaan- kaan käynyt silloin keikoilla. Mielessä on myös suunnitelma olla toteuttamassa seura- kunnan kanssa sielunhoito- koulua tai -kurssia, kunhan korona hellittää.

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=