SEURAKUNTASANOMAT

HAASTATTELUT: ULLA-MAIJA KYTÖLÄ Kerttu, isosena 2020 Sofia, vaellusriparilla 2020 V iime kesän vaellusripari oli Sofia Tuomikosken ensimmäinen mat- ka Lappiin. – Tosi nättejä maisemia oli erityisesti Luostolla. Maisemien ohella So- fialla on muutakin mie- lessä leirin pluspuolelle: – Tosi kivat vaelluk- set, tarpeeksi vapaa-ai- kaa ja mukavat isoset. Kuntokin riitti päivit- täisiin kävelymatkoihin hyvin. Miinuksiin Sofia kirjaa vaih- telua kaivanneet aamupala- ja eväsleivät sekä pitkät bussimatkat. Erityisesti menomatka tuntui raskaalta, kun oli pitänyt herätä aikaisin eikä Sofia saanut bussissa nukutuksi. Paluumatkalla uni sen sijaan maittoi. Jos oma ripari pitäisi nyt valita uudelleen, Sofia lähtisi taas vaellukselle: – Se oli hyvä valinta. K uusjokelaisen Kalle Yli-Jaman oli helppo valita lasketteluripari, sillä kaksi siskoa oli jo ollut siellä leiriläisinä ja kolmas isose- na. Hyvää mainosta oli tullut myös muu- tamalta kaverilta, ja laskettelukokemustakin Kallella on kolmivuotiaasta asti. Pieni pettymys oli se, ettei päästy Åreen, mutta on- neksi sentään Lappiin Pyhälle. Paikanvaihdoksen lisäk- si korona vaikutti riparin ennakkotapaamisiin, joita oli vähemmän ja porrastetusti, osin etätehtävinä. Ripa- ripassin merkinnät Kalle ehti koota jo ennen joulua. Leirijakso oli Kallen mielestä koko ajan aika hauska. Matkan aikana tutustui hyvin toisiin ri- parilaisiin, samoin ryhmätehtä- vissä. Erityismaininnan Kallelta saa hieno Revontulikappeli, johon päästiin leirin viimeisenä iltana. – Meidät kaikki siunattiin siellä, ja saimme lukea kirjeet, jotka vanhemmat olivat meille kirjoittaneet. Kalle, lasketteluriparilla 2021 M u u r l a l a i n e n Kerttu Aalto- nen oli isose- na viime ke- sän vaellusriparilla. Juuri sinne Kerttu halusikin, kun leirivalikoimassa ei enää ollut purjehdusriparia, jol- laisella hän itse oli ollut. Kertun mielestä vaellus- ripari voi kuulostaa nimenä turhan vaativalta. Yhtä hyvin se voisi olla vaikka retkeilyripari. – Ollaan päivät ulkona, kävellään luonnossa ja katsellaan maisemia, Kert- tu kuvailee. Mukaan lähteäkseen ei tarvitse hank- kia kalliita vaellusvarusteita, ja hyvä pe- ruskunto riittää: – Kunhan jaksaa kävellä 5–10 kilo- metriä päivässä. Vaeltamisen katkaisevat oppitunnit luonnon helmassa, ja luonto on usein mukana myös oppituntien sisällöissä. Teemariparit ovat muita ripareita kalliimpia, mutta vaelluksen hintaa Kerttu kehottaa kat- somaan siitä vinkkelistä, että maksu kattaa viikon Lapin-reissun matkoineen ja täysihoitoineen. – Siihen nähden se on edullinen. P erniöläinen Tuuli Turunen oli mukana kaik- kien aikojen ensimmäisellä Salon seurakun- nan järjestämällä lasketteluriparilla. Ny- kyisin Tuuli asuu Turussa ja työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana. – Päädyin lasketteluriparille varmaan siksi, että se oli ihan uutena vaihtoehtona houkutteleva ja myös suuri osa hyvistä kavereista haki sille. Meitä perniöläi- siä olikin aika monta, kun ryhmäkuvaa katselee, Tuu- li kertoo. Laskettelukokemusta Tuulilla oli ennestään aika vä- hän, joten ensimmäiset päivät piti mennä hyvin rau- hallista vauhtia. – Rippikoulun jälkeen kävin paljon laskettelemassa ja nykyäänkin silloin tällöin. Åressa oli hirmu kivat rin- teet, käytiin siellä koulunkin kanssa myöhemmin. Isosia ja ohjaajia Tuuli kehuu ihaniksi: – Ripari vietetään niin tiiviisti yhdessä ja isoista ai- heista puhuen, että muodostuu pitkiäkin ystävyyksiä. – Muistan, että kerran puhuttiin unelmamiehistä ja -naisista. Oli hirmuisen tärkeää teini-ikäisenä keskus- tella siitä, mitä arvostaa muissa ja mitä toivoo muiden arvostavan itsessä. Se vähensi teini-ikäisen ulkonäkö- paineita ja ennakkokäsityksiä. Muutenkin riparilla keskustellaan usein paljon sellaisistakin aiheista, jotka eivät suoraan liity rippikoulun sisältöön, Tuuli miettii. – Isoset ovat hurjan tärkeitä vä- hän itseä vanhempina nuorina, joi- den kanssa pohtia elämää ja isoja jut- tuja. Riparilla sattui muutama loukkaantu- minen eikä meno ollut muutenkaan aina rauhallista: – Varmaan oli vähän juttua siitä, ettei uutta las- ketteluriparia voi järjestää, kun oltiin niin hulivili- porukka, tai ainakin osa oli. Ei lasketteluripareita sentään tähän yhteen ker- taan lopetettu: tulossa on jo neljästoista. – Kiva, että niitä vielä järjestetään. Oli hienoa, että nuoria tuli eri kouluista ja sitä kautta tutustui tosi moniin uusiin ihmisiin, Tuuli sanoo ja kuittaa lasketteluriparille arvosanaksi erinomaisen. – Myös tämä haastattelu oli kiva. Päädyin laittele- maan muutamille vanhoille riparikavereille viestiä! Tuuli, lasketteluriparilla 2009 5 www.salonseurakunta.fi Tuuli (toinen vas.) leirillä 2009.