SEURAKUNTASANOMAT

14 3/2021 Torikatu 6, 24100 Salo vaihde puh. 02 774 51 salonseurakunta@evl.fi www.salonseurakunta.fi Kirkkoherra Timo Hukka 0400 784 322 timo.hukka@evl.fi KIRKKOHERRANVIRASTO Torikatu 6, puh. 02 774 5206 avoinna ma–to klo 9–13, pe suljettu salonseurakunta@evl.fi Virkatodistukset, sukuselvitysten tilaaminen, avioliiton esteiden tutkinta, kirkollisten toimitusten varaaminen (kaste, vihkiminen, hautaus). Kirkkoherranvirasto palvelee toistaiseksi vain puhelimitse ja sähköpostitse. Toimitusten ajanvaraus puh. 02 774 5207 Sukuselvitykset puh. 02 774 5208 sukuselvitykset.salo@evl.fi TALOUSTOIMISTO Torikatu 6, toinen kerros ma–to klo 9–13 puh. 02 774 5200 hauta-asiat 02 774 5209 (hautapaikat, hautojen hoito) Toimisto palvelee toistaiseksi vain puhelimitse ja sähköpostitse: taloustoimisto.salo@evl.fi Toimistopäällikkö Leena-Maija Rantala 044 774 5301 leena-maija.k.rantala@evl.fi Kiinteistöpäällikkö Kai Fagerström 044 774 5333 kai.fagerstrom@evl.fi Seurakuntapuutarhuri Markku Johansson 044 774 5285 markku.johansson@evl.fi DIAKONIA Vastaanottoaikojen varaukset puhelimitse: Halikko ma ja to klo 9–10 puh. 044 774 5373 Perniö & Särkisalo ti ja to klo 9–10 puh. 044 774 5354 Salo-Uskela, Kiikala & Suomusjärvi ma–ti ja to–pe klo 10–12 puh. 044 774 5216 SEURAKUNTA ¤ SALON TIMO VIITANEN R aamattu ei syntynyt kerralla, vaan vähä vähältä. Kristitty, jo- ka lukee pyhää kirjaa Jumalan sanana, ei silti oleta sen tippu- neen alas taivaasta sellaisenaan, valmii- na ja viimeisteltynä. Ihmiset ovat tehneet vuosisatojen mittaisen kirjoitus-, toimi- tus- ja koostamistyön, jonka lopputulok- sena meillä on kirja, josta käytämme Raa- matun nimeä. Ja sen kautta Jumala haluaa meille viestiä. Raamatun syntyprosessin monivaihei- suus merkitsee kuitenkin, että Raamatun rajat eivät ole jyrkät. Tämä ei ole mielipide tai aatteellinen kannanotto, vaan historial- linen tosiasia: eri kirkkokunnat käyttävät hieman toisistaan poikkeavia raamatunlai- toksia. Joillain, kuten Etiopian kirkolla, laaja kirjakokoelma muistuttaa enemmän luos- tarikirjaston kortistoa kuin suomalaiselle tuttua, yksien kansien väliin mahtuvaa ko- koelmaa. Yleensä kuitenkin vanhojen kirk- kojen, siis esim. katolisen tai ortodoksisen, pipliat poikkeavat luterilaisista rippikou- luraamatuista paljon vähemmän. Niiden Vanhasta testamentista löytyy muutama kirja, jotka ovat olleet aikanaan tuttuja lä- hinnä niille juutalaisille, jotka lukivat pyhiä tekstejään kreikankielisinä käännöksinä. Ja kun varhaisille kristityillekään ei heprea ollut välttämättä tuttu kieli, Raamattua luettiin tuon ajan sivistys- ja bisneskielellä, kreikaksi. Sen myötä sitten levisi laajempi kirjakokoelmakin. Luther ja kumppanit puolestaan toimi- vat ajassa, jossa sivistysihanteena oli van- han ja alkuperäisen elvyttäminen. Siksi vain alkuperäisimmäksi katsottu heprea- lainen kirjakokoelma kelpasi. Luther ei kuitenkaan ollut ehdoton. Nämä ”ylimää- räiset” kirjat luokiteltiin varsinaisen Raa- matun ulkopuolelle kuuluviksi, mutta Lut- her ei muuten torjunut niitä. Vaikka ne olivatkin ”vain” inhimillisiä, ne olivat kui- tenkin ”hyvää ja hyödyllistä luettavaa” siinä kuin mikä tahansa hyvä hartauskir- ja, ja saivat jäädä luterilaisilla alueilla pai- nettuihin Raamattuihin. Ne vain sijoitel- tiin erilliseen osastoon Vanhan ja Uuden testamentin väliin. Myös leviävän lukutai- don Suomessa kansa – ne, joilla oli mah- dollisuus päästä kalliita kirjoja lukemaan tai kuulla toisten ääneen lukevan – tut- kaili näitä kirjoja ja tunsi niiden tarinoita. Näin mm. Aleksis Kiven kirjoittamat kau- nokirjalliset hahmot saattavat muistella, mitä ”Syyrakki” (Jeesus Siirak) sanoo; Kivi saattoi luottaa siihen, että lukijat tietävät, mistä puhutaan. Kaikki eivät kuitenkaan jakaneet Luthe- rin käsitystä näiden kirjojen hyödyllisyy- destä. Erityisesti Brittein saarten reformoi- dut kirkot olivat asiassa yleensä tiukempia: joko jokin on Jumalan sanaa tai sitten se ei ole – Lutherin ratkaisu koettiin puolivillai- seksi ja siksi torjuttiin. Jos jokin ei ole Ju- malan sanaa, sitä ei tule harhaanjohtavasti liittää Raamatun pyhien kirjojen joukkoon. Tämä asenne vaikutti myös luterilaiseen Suomeen siten, että raamattuseuraliike, joka ensimmäistä kertaa levitti kohtuu- hintaisia Raamattuja (lähes) kaiken kris- tikansan ulottuville myös Suomessa, sai rahoituksensa merkittäviltä osin alueilta, joilla yllä kuvattu reformoitu ajattelumal- li oli vallitseva. Näin katosivat nämä mie- lenkiintoiset kirjat suomalaistenkin Raa- matuista – joksikin aikaa. Tämä tiukempi ajatusmalli ei muuten edusta esim. Suo- men Pipliaseuran nykyistä kantaa. Miten näihin kirjoihin pitäisi nykypäivän suomalaisen evankelis-luterilaisen kristityn suhtautua? Oma ehdotukseni on: ota ja lue! Kirkkomme ei edelleenkään perustele yhtään opinkappaletta tai eettistä kannan- ottoa (pelkästään) näillä kirjoilla – tämä- hän oli Lutherille ja muille reformaattoreil- le se iso ja tärkeä kysymys – mutta elämää rikastuttavaa luettavaa ne ovat edelleen. Ai niin: mitä ne siis olivatkaan, nämä kir- jat? Meillä puhutaan usein apokryfikirjois- ta , mikä ei tavallaan ole väärin, mutta kun samaa nimeä käytetään toisinaan myös Uuden testamentin pseudepigrafeista , niin sekaannusten välttämiseksi on kenties pa- rempi puhua samaa kieltä kuin muu kris- tikunta ja käyttää nimitystä deuterokano- niset kirjat . Ja jos et pysynyt perässä, niin älä huoli: mikään autuuden kysymys tämä ei ole. Ja tähän tahdon päättää. (2. Makk. 15:39b) Salatietoa vai ”hyvät ja hyödylliset lukea”? Angelniemen kirkolla tehdään kesällä elo- kuvaa, ja miljöössä alkavat liikuskella Ju- hani Ahon Papin rouva -romaanin ihmiset. Elokuvan pääosissa on ammattinäyttelijöi- tä, mutta projekti tarvitsee avustajia seura- kuntalaisiksi jumalanpalveluskohtaukseen, jota kuvataan Angelniemen kirkossa 13.7. klo 9–14. Jos sinulla on mahdollisuus pääs- tä avustamaan kirkkokansaksi 1800-luvun lopusta kertovaan epookkielokuvaan, niin ota yhteyttä 10.7. mennessä osoitteeseen m.koivaara@saunalahti.fi . Elokuvan käsikir- joittaa, ohjaa, kuvaa ja tuottaa ohjaaja ja PIXABAY Salon seurakunta aloittaa kaksi Seniori- pysäkki-ryhmää syyskuussa. Ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuoti- aille tarkoitettuja terapeuttisia keskuste- luryhmiä. Ne ovat maksuttomia ja luot- tamuksellisia. Ryhmässä on tarkoituksena jakaa omia ajatuksia ja tunteita, sekä löy- tää niille uusia merkityksiä ja näkökulmia. Tavoitteena on yksinäisyyden, masennuk- sen ja ahdistuksen lieventäminen. Senio- ripysäkki-ryhmät kokoontuvat 1,5 tunnin ajan kerran viikossa, 15 viikon ajan. Ryh- miin osallistuu 5–8 henkilöä. Salossa toi- nen ryhmä kokoontuu etänä Teamsissa ja toinen seurakunnan tiloissa. Ryhmiin il- moittautuneet haastatellaan kesän aikana. Ilmoittautumiset ja kyselyt 15.6. mennes- sä: Teams-etäryhmään Maija-Liisa Risto- Papin rouva -elokuva kaipaa avustajia SANNA HUHTELA Papin rouva -elokuvan Elli Aarnio (Tuuli Mattila) ja kesävieras Olavi Kalm (Jarno Hyökyvaara) palaamassa kalasta. SENIORIPYSÄKKI® KESKUSTELURYHMÄ YLI 60-VUOTIAILLE la-Niskalalle p. 044 774 5272, maija-liisa. ristola-niskala@evl.fi ja seurakunnan tilois- sa kokoontuvaan ryhmään Sari Rämölle p. 040 520 9673, sari.ramo@evl.fi . Puhuminen auttaa kuvataiteilija Sanna Huhtela. Elokuvan alus- tava valmistumisaikataulu on vuoden 2022 loppu, ja se on saanut myös teatterilevitys- sopimuksen.