SEURAKUNTASANOMAT

8 3/2021 ULLA-MAIJA KYTÖLÄ – M istähän linnusta hän nyt kertoo? Martti Santakari arvelee kuu- lijoiden usein tuumai- levan pastorinsa puheenvuorojen edellä. On totuttu siihen, että lintujen tarkkailua ja muuta luontoon liittyvää harrastava pappi saa niistä usein puheisiinkin aihetta. Kohta harrastukselle on entistä enem- män aikaa, sillä Santakari jää eläkkeelle syyskuun alusta. Luonto veti Salon suuntaan Martti Santakari tuli Saloon vuonna 1992 oltuaan lähes kymmenen vuotta papin töis- sä kotikaupungissaan Helsingissä. – Eihän helsinkiläistä ensin kovin hyvällä katsottu, Santakari naurahtaa. Paljon auttoi se, kun saattoi kertoa viet- täneensä lapsesta asti kesät Angelniemel- lä. Siellä oli isoisän perustama omenatarha, joka oli myös yksi syy hakeutua Salon seu- dulle töihin. – Luontoihmisenä halusin muutenkin Helsingistä väljemmille vesille. Lähes kolme vuosikymmentä Salon seu- dulla ja opiskeluaikaiset suntion tehtävät – mainio käytännön koulu, Santakari sanoo – kerryttävät työn kirkon palveluksessa yli 40 vuoden mittaiseksi. Elämänkokemus avarsi näkemystä Kun sekä isä että äidin isä olivat pappeja, oliko painetta seurata samoja jälkiä? – Olen saanut vahvoja vaikutteita lähipii- ristä, mutta kukaan ei ole mihinkään suun- taan ohjannut tai taivuttanut, Martti San- takari vakuuttaa. Nuoren miehen ammattihaaveet koh- distuivatkin luonnon, biologian ja taiteen suuntaan, kunnes armeija, jossa oli paljon aikaa miettiä, kypsytti hakemaan teologi- seen. Valmistuttuaan Martti Santakari kuvailee toimineensa paljolti ”valmiiden raiteiden” mukaisesti. Työ, ikä ja elämänkokemus ovat sittemmin vieneet väljemmän, hyväk- syvämmän ja avarakatseisemman kristilli- syyden suuntaan. – Henkilökohtainen näkemys on saanut enemmän tilaa, se miten minä uskon, ajat- telen ja koen. – Mutta eivät valmiit raiteetkaan huono- ja olleet, Santakari korostaa. Laajakatseistumisensa seurauksena hän tuntee nykyään olevansa ”jonkinlainen li- beraali”, vaikka tietää sentapaiset leimat vaarallisiksi. Merkityksellisyys on työn suola Vuosikymmenien papin työssä on pitänyt laatia puhe poikineen. Aiheita ovat luonnon lisäksi tarjonneet muun muassa ajankohtai- set yhteiskunnalliset asiat, kirkkotaide, mu- siikki ja virsikirja. Koska tilanteet toistuvat niin toimituk- Martti Santakarille on tärkeää päästä ulos, lähiluontoon, kameran tai kiikarin kanssa tai ilman. Martti Santakari pappina • Helsingissä 1983–92 • Salo-Uskelassa 1992–95 ja 2008 • Perttelissä 1995–2007 • Muurlassa ja Kiskossa 2009–21 PS. Läksiäisiä vietetään yhdessä seurakuntalaisten kanssa sekä Kiskossa että Muurlassa elokuun lopulla. sissa kuin kirkkovuoden kulussa, voi joskus hyödyntää sellaista, minkä on aikoinaan hyvin valmistellut. ”Tästä rovastin saarnas- ta olen aina pitänyt”, Martti Santakari si- teeraa vanhaa kaskua. – Tilanteessa on se pointti, ei siinä mitä pappi sanoo. Santakari kokeekin ihmisten elämänpii- riin liittymisen papin työn suureksi etuoi- keudeksi. Tärkeää on jakaminen, myötäelä- minen, yhdessäolo Jumalan edessä. Menneisiin työvuosiin katsellessa on päällimmäisenä kiitollisuus: – Suhteellisen vapaa työ, upeat puitteet kirkoissa ja hautausmailla, loistavia työto- vereita, ihania seurakuntalaisia. Kaiken tä- män hyvän keskellä olen saanut tehdä työ- tä. Ei siitä eläkeläisenäkään tarvitse koko- naan luopua: – Varmaan jonkin verran toimituksia teen, ja jossain muussakin saattaisin olla mukana. Nytkö se on totta? Eläkkeelle jäänti herättää Martti Santaka- rissa huojennusta, hämmennystä ja tarvet- ta totutella siihen rauhassa. Pieniä haavei- takin on mietittynä: – Vähän voisin kirjoittaa, skannata isot diakokoelmani ja harrastaa pientä koti- maanmatkailua. – Musiikkiproduktioissa haluaisin edel- leen olla mukana. Jos ensi syksynä jo pääs- täisin tekemään koronan takia lykkäänty- nyt Bachin Jouluoratorio, hän toivoo. Musiikilla on kyky koskettaa, ja Santaka- rilla on siitä omakohtaista kokemusta: – Hengellisessä mielessä syvimmät ko- kemukset ovat tulleet musiikin ja virsien kautta, hän miettii. Koti pysyy Salossa, syynä mm. ”pikku- kaupungin logistinen kätevyys”: – Kaikki palvelut ovat kävely- tai fillari- matkan päässä: seurakunta, kirjasto, ter- veydenhuolto, jokunen lintupaikkakin. Santakari nauttii erityisesti spontaaneis- ta lintuhavainnoista. ”Valikoiva kuulo” on noteerannut harmaapäätikan hautausmaal- ta kesken vainajan siunaamisen. Muuttoparvet tekivät vaikutuksen Martti Santakarin kiinnostus lintuihin alkoi jo viisikymmentä vuotta sitten. Teinipoika koki koko loppuelämään vaikuttavan elä- myksen veneretkellä Suomenlahdella: Au- ringonlaskun aikaan taivas oli täynnä lintu- parvia – oli menossa suuri arktinen muutto. Jo aiemmin luontoharrastukseen olivat in- nostaneet koulun luontokerhot. Lintujen kyky lentää, katsoa maailmaa yläilmoista ja siirtyä nopeasti paikasta toi- seen – suunnattoman pitkistä muuttomat- koista puhumattakaan – lienee kiehtonut ihmisiä kaikkina aikoina. Kun lintuja pääsee katsomaan lähempää kiikarin tai kameran läpi, korostuu yksityiskohtien visuaalisuus: sulat, rakenne, värit. Lintujen kauneus on ilo silmälle ja niiden laulu hellii kuulopuolta. Kamera on kulkenut Santakarin muka- na nuoresta pitäen, ja kuviin ovat päässeet muutkin kuin linnut ja luontokohteet. Par- haillaan hänellä on tekeillä valokuvakoos- te työtovereista työn keskellä ja toinen Sa- lon kirkkojen yksityiskohdista. Molemmat koosteet ovat tulossa seurakunnan verkko- sivuille lähitulevaisuudessa. Kirkko saa muuttua – ja sen pitääkin Palataan vielä hetkeksi Helsinkiin. Käpy- lässä oli jo 80-luvulla hämmästyksen aihe kuulua kirkkoon, nyt tilanne on eneneväs- ti sama muuallakin Suomessa. Pitääkö siis olla huolissaan? Ei pidä. Martti Santakarin mielestä on hy- vä, että kirkko on joutunut perustelemaan olemassaoloaan paremmin ja tunnusta- maan elämänmenon moniarvoistumisen. Vaikeita aikoja kirkolla on ollut ennenkin, ja kirkko on ollut myös muuntumiskykyi- nen. Muutos ei ole pahasta, kunhan kirkko pysyy uskollisena arvopohjalleen. Kaikkia ei voi miellyttää, rehellisyys ja laskelmoimat- tomuus pitää säilyttää. Kirkko ei ole järjes- tö järjestöjen joukossa, sillä on hengellinen identiteetti, jotain mitä ei ole muilla. – Jumala huolehtii omistaan ja johdattaa kirkkoaan, se ei ole vain ihmisten varassa, Santakari summaa ja listaa kolme kovaa: – Luottamus, järjenkäyttö ja työ! Katsokaa taivaan lintuja…