SEURAKUNTASANOMAT

www.salonseurakunta.fi 9 Martti Santakari: Nämä linnut tuovat minulle kesän KUVAT MARTTI SANTAKARI Västäräkki Perttelin Hossuksen uimapaikalla Västäräkki on tavallinen ja uskollinen pihapiirin seuralainen. Siinä se kei- kistelee pitkine pyrstöi- neen ja seurailee ihmi- sen touhuja usein aika läheltäkin. RIITTA KOIVISTO S alotto vaikutti mukavalta jo en- sikäynnillä, muistelee Pietarista vuonna 2002 Saloon muuttanut Lidia Heistonen . Suomen kielen opiskeluryhmä tutustui erilaisiin paikkoi- hin ja poikkesi myös seurakunnan pyörit- tämään Salottoon, kaiken kansan olohuo- neeseen: juttupaikkaan, levähdyspaikkaan, laulupaikkaan, kahvipaikkaan ja harrastus- paikkaan. Lidia Heistoselle siitä tuli 16 vuo- deksi vakituinen työpaikka emäntä-siivoo- jana. – Saloon muuttaessani en tuntenut tääl- tä ketään, mutta nyt kun pyöräilen kaupun- gilla, se on koko ajan ”moi, moi, moi!”, hän kuvaa isoa muutosta. Valoisia tunteita… Työn alkuvuosien muisteleminen tuo Li- dia Heistoselle nostalgisia tunteita: papit vierailivat viikoittain ja kanttori kävi usein perjantaisin, jolloin mukana oli iso miesten jumppaporukka kuntoilun jälkeen rentoutu- massa. Ja laulu oli mahtavaa. – Perjantai oli paras päivä, oli tupa täyn- nä. Monia kävijöitä on oppinut tuntemaan tosi hyvin. Muutamat kävivät ihan päivit- täin. – Tämä on ollut kuin perhe. – Kun näin ikkunasta tietyn rouvan tule- van, osasin jo kattaa häntä varten valmiiksi kupin teetä, kaksi makeutusnappia, riisipii- rakan ja lasin vettä. Ihmiset ovat antaneet paljon iloa ja jos- kus – kuten Lidian aviomiehen kuoltua – lohdutustakin. Monenlainen huomaavai- suus herkistää häntä vieläkin: – Kun kävin Pietarissa katsomassa nuo- rinta pojanpoikaani, joka oli toipumassa vakavasta onnettomuudesta, sain vapaa- ehtoisilta mukaani piirustustarvikkeita. – Rakastin tätä työtä! … ja niitä haikeampia Saloton vaiheet eivät ole aina olleet au- rinkoisia. Ensimmäinen kokoontumispaik- ka paloi vuonna 2007, ja toiminta muutti Salon kirkon sivusaliin. Vähän jännitti, tu- lisivatko ihmiset kirkon tiloihin. He tulivat, ja kaikkea pysyvää arvostava Lidia sopeutui muutokseen myös. Nyt Salotto on ollut jo neljännessä pai- kassaan ja on muuttamassa – mihin? Täs- sä lehdessä toisaalla lukee vain, että ”Salo- ton toiminta diakoniatalossa Kirkkokadulla loppuu Lidia Heistosen jäädessä eläkkeelle”. Paljon on auki. Eläkkeellelähtötunnelmia varjostaa se, että hyvästit pitää jättää aikana, jolloin ei ole päästy pitkään aikaan kasvokkain. – Syksyn aluksi vain ihan vähän aikaa saatiin kokoontua. Niin monet ovat kovasti kaivanneet tapaamisia, hän suree. Uutta polkua etsimässä Eläke on tosi iso muutos. Nyt Lidia miettii monen kanssa, milloin voi matkustaa: pojan perhe on Pietarissa ja muita sukulaisia Virossa. Jotain on varmaa: – Sohvaperunaksi en halua. Eikä noilla harrastuksilla sellaiseksi pää- dytäkään: hiihtoa, pyöräilyä, lenkkeilyä, kuntosalia ja uimahallia. Käsityöt ovat tähän asti jääneet harras- tamatta. – Mutta jos nyt vaikka aloitan, Lidia Rakastin tätä työtä Saloton tulevaisuus on auki, mutta ainakin tämän lehden kautta Lidia Heistonen ha- luaa kiittää kaikkia kävijöitä – ihmiset tekivät Saloton! – sekä luotettavaa vapaaeh- toisporukkaa ja muita työkavereita. Kuikat Suomusjärven Iso-Ruonalla Kaikkea hienoa ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa – ko- mean, uljaan kuikan tapaa täältäkin. Kuikan huuto on suomalaisen kesän ja peilityynen järven tunnusomainen ääni, suosittu myös äänitehosteena mainoksia myöden. Peippo Sahajärvellä Teijon kansallis- puistossa Harvinaisuuksien tavoit- telun sijaan kannattaa katsoa myös lähelle. Ko- rea, värikäs ja hyväntuu- linen peippo on Suomen toiseksi yleisin lintu. Sen laulun säekin on energi- nen ja iloinen. nauraa. – Luen paljon Raamattua ja kuuntelen saarnoja, mutta se ei ole harrastus, se on elämä. Isompia suunnitelmia ei vielä ole, mutta: – En ajattele asioista, että ”ei kuulu mul- le”, vaan ”mulle myös kuuluu” kaikki. – Rukoilen paljon. Uskon Jeesukseen. Ky- syn häneltä, miten voin palvella ihmisiä. Hän johdattaa, vaikka en tiedä, miten. Lidia Heistonen on varannut haastatte- luhetkeen mukaan Raamatun ja lukee psal- mista 40, siitä vanhemmasta käännöksestä: ”Sinä, Herra, älä suljeminulta laupeuttasi, si- nun armosi ja totuutesi varjelkoon minua ai- na.” Mahdollista uutta kohtaamispaikkaa ku- vitellessaan Lidia sanoo – ”konservatiivi- suudestaan” huolimatta – että voihan siitä tulla paljon parempi kuin mitä oli! – Se ei saisi olla pelkkä kahvila, vaan sel- lainen, mihin sä tulet ja sä et halua lähteä sieltä.