www.salonseurakunta.fi 9 RIITTA KOIVISTO Moni seurakunnan toiminta pyörii vapaa- ehtoisten varassa. Salon seurakunnassa on käytössä koko Suomea käsittävä vapaaeh- toistyo.fi -palvelu, jonka tarkoitus on koo- ta yhteen avun tarvitsijoita ja avun antajia, ja avun lisäksi laittaa liikkeelle myös oppia, taitoja, iloa, kontakteja, kulttuuria, yhteyttä ihmisten kesken ja hyvää mieltä. Sivustolta löytyy esimerkiksi ajankohtai- nen tieto Salon syysmarkkinoista ja niiden vapaaehtoistarpeesta: talkoista kiinnostu- neet, ottakaa yhteyttä lähetyssihteeri Hen- na Seppälään: henna.seppala@evl.fi ja 044 774 5214. Seurakunnan vapaaehtoistoiminnasta vastaava diakoniatyöntekijä Sanna Saramo vierailee vapaaehtoisten vetämissä ryhmis- sä ja on työssä olevien ja siitä kiinnostu- neiden tavoitettavissa: sanna.saramo@evl.fi Seurakunnan tärkeät vapaaehtoiset E milia Kauppinen on kauan tunnis- tanut itsessään halun auttaa toi- sia, mutta hän ei valinnut koulut- tautua terveys- tai sosiaalialalle: – Olen liian herkkä auttamisammattiin, hän miettii. Varsinkin yksinäisyyden näkeminen on aina herkistänyt häntä: – Siinä on mulla jokin heikko kohta tai arka paikka. – Lasten yksinäisyydestä puhutaan, ja vanhusten, mutta entä siinä välissä? Työi- käisten? Sellaisten, joilla on vaikka perhet- täkin ympärillä, mutta jotka tuntevat ole- vansa yksin? Tai masentuneita? – Sellaista ei haluta myöntää eikä sellai- sesta puhua, Emilia näkee. Eräänä sunnuntaina muutama vuosi sit- ten ihmisen hätä tuli lähelle, kun ystävä viestitteli junamatkansa katkeamisesta: joku jäi junan alle. Vaikka menehtyneestä ei voinut tietää mitään, Emilian mielessä konkretisoitui kysymys: Mitä voi tehdä yk- sinäisyyden lievittämiseksi ilman ammatti- koulutusta? Nettiä selaamalla löytyivät vapaaehtois- työn sivut ja ilmoittautumislomake. Seura- kunnasta otettiin yhteyttä, käytiin kasvok- kain keskustelua tehtävistä, joiden sisältö ja rajat puhuttiin selväksi. Jatkotapaamisia ei ole ollut, mutta yhteys on olemassa, Emi- lia kokee. Emilialle esiteltiin seuraa kaipaava van- hus. He sopivat tapaamisia yhdeksi päiväksi viikossa, pariksi tun- niksi kerrallaan. – Tultiin hyvin jut- tuun. Välillä katsottiin va- lokuvia ja pelattiin jotain. Myöhemmin siunaantui toinen tehtävä: oli perhe, jossa koira tarvitsi lenkittäjää. Kolmena päivänä viikossa tun- nin tai puolen lenkki. Ystävyyskin siinä si- vussa syntyi. Emilia Kauppinen kannustaa muitakin: – Jos voit lähteä mukaan, ota paikosta selvää, kysele ja keskustele. Se ei sido mi- hinkään, ja vapaaehtoistyötä tehdään voi- mien mukaan. Mutta myös, jos tarvitset apua, pyydä sitä. Ei ole liian suurta tai liian pientä asiaa! S eurakunnan miesten jumpparyh- mässä yli 20 vuotta kokoontu- nut joukko on iältään noin kuu- sikymppisestä satavuotiaaseen. Ryhmää vetää kaksi vapaaehtoistyönteki- jää, joten vastuuta voi jakaa ja vetokerto- ja vuorotella. Jumpparit ovat aktiivisia ja omatoimi- sia: osaavat kalastaa jäseniä vaikka torilta, niin kuin kävi Risto Tammisen tapauksessa, ja etsiä vetäjänsä itse, usein omasta poru- kasta. Näin alkoi Tammisenkin kausi toise- na vetäjänä neljä vuotta sitten. Ryhmässä ei ole tarkoitus puurtaa hil- jaa yksin omien laitteitten kanssa niin kuin kuntosaleilla, vaan sinne on tultu tekemään yhdessä: – Tunne ryhmään kuulumisesta on ai- van ensiarvoisen tärkeä, sanoo Risto Tam- minen. – Ei ole ollenkaan sama, että jumppaisi kotona yksin! Jos edes tulisi jumpanneeksi. Paras ohjaajakoulutus tuntuu olleen mo- nivuotinen oma osallistuminen ryhmään. Silloin oppii tunnin kulun ja turvalliset liik- keet. Alkulämmittelyssä kävellään ja mars- sitaan paikoillaan tai piirissä; hyppyjä ja juoksua ei harrasteta. Usein lauletaankin, sillä rytmi on myös tärkeä elementti: ja 044 774 5296. Mutta yhtä hyvin sopii nykäistä hihasta sitä itselle tutuinta työn- tekijää. Mahdollisuudet erilaisiin tehtäviin ovat Saramon mukaan parantuneet nyt, kun pandemiaa koskeneita rajoituksia ei paljon- kaan ole ja kotikäynnit ja ryhmätilaisuudet ovat taas mahdollisia. ”Taas jumpalla pojat on!” Hyvällä mielellä yksinäisyyttä vastaan Emilia Kauppisen sylissä oleva kääpiö- luppakorva Pimpula on myös vapaaeh- toistyössä: se sai joitain vuosia sitten hä- täsiirtona kaverikseen pulaan joutuneen Pampulan, joka kuvaushetkellä piileske- lee luultavasti sängyn alla. Risto Tamminen on liikunnan alalla pitkän linjan harrastaja, ei ammatti- lainen. Kotonakin on erilaisia punt- teja, palloja ja venyttelytanko. – Logopaidat ovat seurakunnan lahja vapaaehtoistyöntekijöille. Miesten jumpparyhmä on päässyt lehtien sivulle ennenkin. Kuva taitaa olla Hermannin koululta, jossa oltiin välillä evakossa, mut- ta tila oli liian kaikuisa. Tänä syksynä jumpataan perjantaisin klo 9 Työväenyhdistyksen salissa. Se on hyvä ja keskeinen paikka. Mikä vapaaehtoistyössä kantaa? – Saan olla oma itseni ja niin pienellä vai- valla voin olla niin suureksi avuksi. ”TAAS JUMPALLA POJAT ON LAULU RAIKAS SIIS SOIKOHON MEILLÄ HAUSKA ON TYÖ JALKA TAHTIA LYÖ MIELI HUOLETON SALILLE TUO” Liikkeet jokainen tekee omissa rajoissaan. Nivelistä pidetään huolta, mutta venytyk- siä äärirajoille tai muuta riskialtista ei teh- dä. Uutta otetaan vain varovasti. Jos jotain tehdään liian eri lailla tai väärässä järjes- tyksessä, ryhmä huolehtii vetäjänsä oikeal- le polulle, Risto Tamminen on huomannut. Ryhmään on tultu virkistymään eikä stressaantumaan!