SEURAKUNTASANOMAT

2 5/2021 Pääkirjoitus TIMO VIITANEN R aamatun tekstien syntymisen aikoihin ihminen ei lentänyt: ei lentokoneella, ei ilmalaivalla ei- kä edes kuumailmapallolla. Vain vapaa pudotus onnistui, ja silloinkin äkki- pysäys ilmalennon päätteeksi oli ongelma, kuten se voi yhä olla. Silti Pyhässä kirjassa muutkin kuin linnut lentävät. Kuka tai mi- kä? Miten ja miksi? Ihmisen ajattelussa ”ylhäällä” tai ”kor- kealla” on kai aina yhdistynyt positiivisiin asioihin: hieno, voimakas, mahtava, ava- ra… Ylhäällä ilma on raikas; pilvien päällä paistaa aina aurinko. Tunnetko, hyvä lu- kija, yhtäkään kulttuuripiiriä, jossa näin ei olisi? Kaiketi siksi myös Jumalan koti- paikaksi on ajateltu ”taivas” – siis se, mi- kä on kaikkein ylinnä. Ja sinne, Jumalan luokse, myös Raamatun ilmailijat ovat matkalla. Vanhassa testamentissa tätä joukkoa edustaa Israelin suuri profeetta Elia, jon- ka kerrotaan matkanneen yläilmoihin lie- kehtivillä vaunuilla. Tulinen kyyti tuli ja vei Elian aivan hänen seuraajansa ja luot- to-oppilaansa silmien edestä. * Uudessa testamentissa Jeesus itse siirtyy helators- taina opetuslastensa luota taivaaseen. En- kelit vakuuttavat opetuslapsille, että niin kuin Jeesus meni, niin hän myös aikanaan tulee takaisin. Sitä odotellessa: älkää anta- ko periksi! Myös näkyjen näkijät ovat lentäneet – ainakin näyissään. Profeetta Hesekiel, merkillinen šamaani Vanhan testamentin profeettojen joukossa, kertoo, kuinka hä- neen ”tartuttiin hiuksista” ja lennätettiin kaukaa vierailta mailta Jerusalemin temp- peliin, omin silmin katsomaan sitä asia- tonta menoa, joka sen oli vallannut. He- sekiel on myös tunnettu niistä näkyjen kuvauksista, joissa hän pyrkii selittämään selittämätöntä, ”Jumalan kirkkautta”, joka ”kohoaa” ja ”laskeutuu”. Ei kenties varsi- naista lentämistä, mutta on jo kauan kel- vannut mm. antamaan virikkeitä ufous- kovaisten ajattelulle. Kukin toki taaplaa tyylillään. Ihmiset siis lentävät Raamatussa, samoin linnut. Enkelit sitä vastoin eivät. Yllättävää? Ehkä – eikä ihan täysin tottakaan. Hesekie- lin kirjassa mainitut ”serafit”, jotka kyllä jonkinlaisiksi enkeleiksi ymmärretään, näyt- täisivät lentävän. Ainakin niillä, toisin kuin enkeleillä yleensä, on siivet (tai paremmin- kin siipiä–niitä on useampi pari per serafi). Muut enkelit, ne siivettömät, sitä vastoin vain ilmestyvät paikalle, kun niitä tarvitaan, ja häviävät yhtä vähäeleisesti kuin saapui- vatkin, kun työt on tehty. Muistathan: ”… kun enkelit olivat menneet paimenten luo- ta taivaaseen …” Näiden viimeksi mainittujen enkelien toi- meksiantonahan muuten oli siis kertoa, et- tä ”teille on tänään syntynyt Vapahtaja”. Uutinen on edelleen ajankohtainen. Hyvää joulua! Kirjoittaja on Salon seurakunnan pappi, jolla ei myöskään ole siipiä *) Tästä tarinasta on peräisin ilmaus ”mant- telinperijä”. Vilkaisepa: 2. Kun. 2:9–15. Hei, me lennetään! Yliluonnollinen ilmailu Raamatussa UNSPLASH Joulun läheisyys ”Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: Joo- sef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen syn- neistä. Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Imma- nuel – semerkitsee: Jumala onmeidän kans- samme.” (Matteus 1:20-23) Joulun läheisyys alkaa olla jälleen aistitta- vissa. Vaikka aikaa jouluun on vielä kuukau- si, saa marraskuun pimeys jo kaipaamaan valoa ja mielen piristystä. Ehkäpä edelleen jatkuvat epävarmuudet alkavat ahdistaa, väsyttää tai vähintäänkin kyllästyttää. Eräässä joulunajan kuunnelmassaan teatte- riohjaaja Jouko Turkka totesi, kuinka talven pimeyden tullessa selätetyksi eräänlainen toiveikkuus syttyy mieleen, vaikka kesään on vielä matkaa. Pitenevät päivät siintävät kuitenkin mielen pohjalla. Toisaalta juhannukseen liittyy jonkinlaista apeutta, vaikka eletään keskellä kauneinta kesää. Mielen valtaa jo ajatus siitä, että päi- vät ovat lyhenemässä ja edessä uhkaa li- sääntyvä pimeys. Adventin aika on lisääntyvän valon aikaa. Monissa kirkoissa liturgisena värinä käyte- tään sinistä, toivon väriä. On siis alkamassa lisääntyvän valon ja toivon aika. Voi olla, että tätä on nykyisessä maailmantilantees- sa melko vaikea kokea todeksi. Paitsi epävarmuuksista johtuvaa kollektii- vista uupumusta, voi olla, että yksittäisen- kin ihmisen sielunmaisema on paremmin- kin synkistynyt kuin valaistunut. Mutta siitä huolimatta, vuodesta toiseen, joulun sanoma muistuttaa siitä, että valo ja toivo ovat jotakin enemmän kuin inhi- milliset ajatukset ja tunteet. Alussa lainattu Matteuksen evankeliumin kohta muistuttaa jälleen juuri tästä. Joulun lapsen yksi nimi on Immanuel – Jumala on meidän kans- samme. Tunnistimmepa hänen läsnäolon- sa tai emme, joulu tapahtuu. Jumala tulee meidän keskellemme, juuri sellaiseen maa- ilmaan, jossa elämme ja juuri sellaiseen elä- män tilanteeseen ja kokemukseen kuin itse kullakin on. Kohta joulun valot jo välkkyvät ostoskes- kuksissa ja kauppojen ikkunoissa, piha- mailla ja kotien ikkunalaudoilla. Joulu nä- kyy ympärillämme. Jouluna kokoonnutaan myös kirkkoihin, tunnelmoidaan ja ainakin lauletaan. Mika Waltari kuvaa romaanissaan ”Fe- liks onnellinen” miestä, joka olisi halunnut mennä kirkkoon, mutta ei voinut. Hän ei kokenut olevansa onnellinen kala, joka ui Jumalan katiskaan, vaan jäi aina ulkopuo- lelle, katsomaan kun ihmiset menivät kirk- koon – ja tulivat ulos saatuaan rauhan ja lohdun jokapäiväisiin huoliinsa, jopa siu- nauksenkin. Ainakin näin Feliks ajatteli. Jouluna on helppo tulla kirkkoon. Siellä on muitakin. Voidaan kokea jotakin yhdessä, tai piiloutua joukkoon. Ilmestyi joulu meil- le sitten kirkossa veisatessa, evankeliumia kuunnellessa tai kirkon ulkopuolella kau- pan ikkunan joulukoristeissa, kaikki se ker- too samaa: Hänen nimensä on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Rauhaisaa joulunaikaa, Timo Hukka kirkkoherra

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=