4 6/2022 MAIJA-LIISA RISTOLA-NISKALA, VIRVA HAIKONEN, SANNA SARAMO Lapsuuden varhaisten ihmissuhteiden vaikutuksesta ihminen voi jäädä sisäisen yksinäisyyden kokemuksen kantajaksi. Symbioottisessa kehitysvaiheessa äitiin jotakin on jäänyt kesken, ja tällöin ihmisen on vaikeaa ottaa vastaan toisilta tai ilmaista itse tarvitsevansa jotain. On ikään kuin maksettava kaikki saamansa takaisin, myös rakkauden ja kiitollisuuden velka. Lapsen normaali kehitys kulkee riippuvuudesta äitiin vähitellen kohti itsenäistymistä. Yksinäisyys on jossain määrin aina osa ihmisyyttä. Yksinäisyys on eri asia kuin yksin eläminen, ihminen voi elää yksin olematta yksinäinen. Yksinäisyys ja yhteys toisiin ihmisiin, kuuluminen johonkin, mikä on itseä enemmän, on osa ihmisenä olemisen kokonaisuutta. Yksinäisyyden kokeminen voi olla tuskallista, kokemus voi olla ollut hetkittäin, toisilla kroonistuneena koko elämän ajan. Ihminen voi kokea yksinäisyyttä lapsuudessaan, koulussa, omassa perheessään tai työelämässä. Eläkkeelle jääminen, puolison tai ystävän kuolema, asuinpaikan vaihtaminen, koulu- tai työpaikkakiusaaminen voivat johtaa yksinäisyyteen. Kotikäyntivanhusten yksinäisyys Yksinäisyys näkyy riipaisevasti diakonian kotikäyntityössä kaikenikäisillä. Erityisesti ikääntyneet toivovat, että vanhuus olisi tyyntä ja turvallista aikaa. Mutta vanhuus on käytännössä myös luopumista, sairastumista ja yksinäisyyttä. Iäkkäät kertovat melko avoimesti kokemastaan yksinäisyydestä tutulle diakoniatyöntekijälle. Yksinäisyyteen johtavat syyt ovat moninaiset, mm. korkea ikä, puolison tai ystävien menetykset, toiminta- ja liikkumiskyvyn heikkeneminen sekä lasten vähäinen yhteydenpito. Yksinäisyys vaikuttaa vanhusten koko olemukseen; itsensä voi tuntea arvottomaksi ja poikkeavaksi. Kotikäyntien tavoitteena on torjua ja lievittää yksinäisyyttä. Vanhuksille kerrotaan myös diakonian muista toiminnoista, kuten pienryhmistä ja lähimmäispalvelun vapaaehtoistyöstä. Yksinäisen suurin kaipuu kohdistuukin toiseen ihmiseen, joka kuuntelee, on läsnä, tarjoaa tukeaan ja hyväksyy hänet omana itsenään. Yksikin myönteinen ihmissuhde voi katkaista yksinäisyyden kierteen ja vahvistaa vanhuksen omanarvontuntoa. Vapaaehtoistyö yksinäisyyden lievittäjänä Seurakunnan vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuksia yksinäisyyden lievittämiseen. Vapaaehtoisten ohjaamat ryhmät tuovat mahdollisuuden toisten ihmisten kohtaamiseen viikoittain, ja lähimmäispalvelun vapaaehtoisten käynnit yksinäisten luona ilahduttavat ja tuovat helpotusta yksinäisyyteen. Vapaaehtoiset ovat seurakunnan diakoniatyölle tärkeä voimavara. He vierailevat yksinäisten seurakuntalaisten luona kuuntelijoina, juttuseurana ja ulkoiluystävinä. Vapaaehtoiset ovat merkittävässä roolissa osana diakonian kotikäyntityötä ja kokoavaa toimintaa ryhmien ohjaajina. Vapaaehtoiset moninkertaistavat yksinäisten kohtaamisten määrän toimiessaan työntekijöiden rinnalla lievittämässä yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyyden kokemus Jouluaattona 24.12. vietetään yksinäisten joulujuhlaa Halikon seurakuntatalossa, Vaskiontie 31. Tilaisuus alkaa joulurauhan julistuksen seuraamisella klo 12. Sitä ennen on glögitarjoilu klo 11.30 alkaen. Joulujuhlan ohjelmassa joululounas, yhteislaulua, jouluevankeliumi ja hartaus. Ruokailun takia ilmoittautumiset ja erityisruokavaliot viimeistään 16.12. seurakunnan nettisivujen kautta tai seurakuntatoimistoon ma–to klo 9–13 p. 02 774 5206. Yksinäisten joulujuhla PIXABAY Diakoniatyö lähelläsi - mukana muutoksessa PIXABAY ”Olen vältellyt osallistumasta torille, markkinoille, festareille, koska yksinäisyyden tunne siellä on rasittavaa. Luonto ja metsässä kävely, kuulokkeilla musiikin kuuntelu tai moottoripyöräily lieventävät yksinäisyyden tunnetta.” Mies 63 v ” Minulla on ystäviä. Jos olisin terveempi, voisimme käydä toistemme luona. Nyt ystävyys rajoittuu puheluihin.” Nainen 92 v ”Vapaaehtoisena toimiessani saan itsekin mukavaa tekemistä. On kiva viettää yhteistä aikaa toisen kanssa ja lähteä vaikka tilaisuuksiin, joihin ei yksin tulisi osallistuttua. Yhdessä koetuista hetkistä on iloa sekä vapaaehtoiselle, että asiakkaalle.” Nainen 63 v “Tuntuu hyvältä olla odotettu vieras yksinäiseen kotiin. On tärkeää saada olla mukana merkityksellisessä toiminnassa ja tuoda iloa toisille. Ja joskus tulevaisuudessa voin itsekin tarvita vapaaehtoisen apua ja seuraa.” Nainen 71 v ” Ei ole ketään, kenen kanssa jutella. Vain omat ongelmat pyörivät mielessä.” Nainen 78 v ”Olen työpaikkakiusattuna vetäytynyt ihmissuhteista, koska tunnen olevani huonompi kuin muut, enkä halua vaivata asioillani muita ihmisiä. Harrastukset ja vapaaehtoistyö ovat antaneet tarpeellisuuden tunnetta. Positiivinen palaute on antanut sisältöä elämääni.” Nainen 73 v
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=