6/2022 6 RIITTA KOIVISTO Hannele Tuomaisen tuntee näöltä moni, joka käy Perniössä seurakunnan Yhteisessä pöydässä -tapahtumissa tai kesäkeskiviikkojen saunailloissa tai markkinoitten tai myyjäisten kahvituksissa. Hän on vapaaehtoisena keittiössä, kattamassa, kassatöissä… vähän kaikkialla, mutta mieluummin taustalla kuin esillä. Esimerkiksi Yhteisessä pöydässä -lounaat ovat kohtalainen ponnistus. Ruokaa laitetaan kymmenille ihmisille, ja ihan täysiä työpäiviä tulee niin emännälle kuin vapaaehtoisillekin. Miksi lähteä mukaan? Kuin töihin tulisi? Hannele kehuu vapaaehtoistyöpäiviään vilpittömästi: – Kuin olisi oikeasti töihin mennyt! Ja selittää mukaan menoaan: – Kun on ollut työelämästä pois, niin kaipasi työyhteisöä. – Seurakunta on ollut tavallaan työyhteisö. Vaikka on vain vapaaehtoisena siinä, silloin tällöin, eikä se ole jokaviikkoistakaan. Lounaan laitto seurakuntatalolla alkaa yhteisellä aamukahvihetkellä – sen verran kuin siinä nyt ehtii kahvitella. – Mutta monta kertaa on ollut ihan hyviä keskusteluja. – Minusta on hauskaa olla siellä ihmisten parissa ja tehdä jotain järkevää. Sopivasti tekemistä ja vapautta Seurakuntatalojen keittiöissä on ammattilaisten laitteet, näin Perniössäkin, ja ruoanlaitosta on vastuussa emäntä, usein Emma. – Ensin kysyn häneltä, mitä ruokaa tehdään ja onko vaikka joitain erityisryhmiä tulossa, Hannele kertoo päivän aloituksesta. Siitä tietää jo, millaisia tarjoilu- astioita laitetaan, miten katetaan ja mistä aineista lähteä salaatteja valmistelemaan. – Aina sanon ruoasta ihmisille, että kyllä tämä Emman tuotoksia on, että minä vaan avustan. – Ja tiskaamista on koko ajan, aivan käsittämätön määrä tiskaamista. Myyjäisleipomisissa on sama työnjako. Emäntä vastaa leipomuksista. – En varsinaisesti leivo mitään, mutta paistan vaikka munkkeja, Hannele sanoo esimerkkinä ja miettii hetken: – Teen kaikkea, missä ei voi pahasti mokata. Ei muuten tarvitse olla mikään ennustaja, kun voi olla varma siitä, että kutsuja joulunajan tapahtumien järjestelyihin on vielä tulossa. Perinteinen seurakuntaväen joulu katetaan ja myyjäisruuat laitetaan tänäkin vuonna. Mutta työmäärää voi myös itse rajata. – Tällä hetkellä riittää tämä työ – tai kyllä nyt enemmänkin jaksaisi, mutta mielestäni tässä on ihan tarpeeksi, kun on muitakin harrastuksia. Joka päivä pitää jotenkin liikkua, ja kesällä piha vie aikaa, ja luen hirveän paljon. Joulun vilskettä Vaikka Hannelen lapsuudenkodissa opetettiin, että joutenolo on pahasta, hänen varhaisimmassa joulumuistossaan jokainen perheenjäsen sai lahjaksi kirjan. Sen jälkeen, kun oli syöty, oli täysi hiljaisuus. – Aina väillä vähän syötiin jotakin ja sitten taas kaikilla kirja eteen! Omassa perheessä perinteet ovat siitä muuttuneet: – Haluaisin, että joulu on semmoinen kuin täällä on aina ollut, että täällä on lapset ja lapsenlapset ja saa olla aika paljon hässäkkää. – Enää en käy kaikkia kaappeja läpi ennen joulua. Enkä leivo itseäni väsyksiin. Ja ruokapöydässä on jonkin verran perinteitä, mutta tärkeämpää on se, minkä tietää varmasti maistuvan. Jouluihmisenä Hannele koristaa kotinsa ”ihan överiksi” ja laittaa esille kaiken, mitä on vuosien aikana kertynyt. – Kaikki mahdolliset kynttilät ja lasten tekemät koristeet ja kaikki. – Jouluvaloja en laita ennen kuin adventista. Musiikki valmistaa juhlaan Joulu voi olla täynnä hälinää, ja tänä vuonna se on vielä aika lyhyt. Mutta joulua edeltävä aika on myös tärkeä. – Jouluun valmistautuessa, silloin kun olen tässä yksin, joulumusiikki on ihan ehdoton, ja Hoosianna. Kuuntelen musiikkia paljon ja käyn kaikissa joulukonserteissa mitä on. – Nämä yhteislaulut, Kauneimmat joululaulut, oikeastaan aloittavat joulun. Niistä tulee se joulun tunnelma. Mukavaa maustetta elämään Vapaaehtoistöissä viihtyvä Hannele Tuomainen oli ”Marttojen vuorossa” keittämässä kahvia Kaffemukissa Salo-Uskelan seurakuntatalossa. Moni harrastus vie hänet ihmisten joukkoon. – ”Suurella sydämellä” on ollut aiemmin vapaaehtoistyön kampanjatunnus.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=