2 2/2023 Ihmeiden aika ei koskaan ole ohi TIMO VIITANEN Tapahtuuko ihmeitä? Voiko niitä tapahtua? Asiasta voi olla noin kahta mieltä. Chesterton tuumaili aikanaan, että jokaisen ihmeisiin uskovan täytyy epäillä kaikkea ihmeeksi väitettyä. Mutta eikö tuolla tavoin asetetuissa kysymyksissä ole itsessään jotain vähän ihmeellistä? Käytäpä nimittäin hetkinen aikaa sen miettimiseen, mikä se semmoinen “ihme” oikein on. Ei riitä, että jotain todella epätavallista tapahtuu: albiinohirvi voi olla harvinainen, mutta ihme se ei ole. Onko ihme siis jotakin, minkä ei luonnonlakien mukaan pitäisi olla mahdollista? Oletetaanpa, että on. Mutta, mutta – luonnonlait ovat ihmisten tekoa, yleistyksiä. Jos jokin ei mene niiden mukaan, vika on säännössä, ei poikkeuksessa. Sääntö pitää kirjoittaa uusiksi. Vai onko ihme jotain semmoista, mitä ei voi selittää? Oletetaan, että on. Nyt meillä on joukko asioita, jotka sata vuotta sitten olivat ihmeitä, mutta eivät ole enää. Ei kuulosta fiksulta ajatukselta. Tai meillä on asioita, kuten vaikkapa pääomaverotus, jotka ovat käsittämättömiä ja siis oletetun määritelmämme mukaan “ihmeitä” jollekulle, vaikkapa minulle – ehkä sinullekin, hyvä lukija, mutta eivät jollekulle muulle, vaikkapa verojuristille. Edelleenkään ei oikein fiksu määritelmä. Jotkin asiat saattavat toki, sikäli kuin me tiedämme, jäädä arvoituksiksi maailmanloppuun saakka. “Spontaani paraneminen” on ihan yhtä hämärästi sanottu kuin “ihmeparaneminen”. Mutta mistä me tiedämme – ehkä sadan vuoden päästä tämäkin asia osataan selittää? Tai sitten ei. Ehkä “ihme” onkin jotain yliluonnollista? Selvä: kerro minulle, mitä tarkoittaa “yliluonnollinen”. Jotain selittämätöntä? Mutta siitä meillä taisi juuri äsken olla puhetta. Vai palaisimmeko kirkon alkuaikojen ajatusmalliin ja puhuisimme “yliluonnollisesta” rakkaudesta silloin, kun tarkoitamme, että jonkun osoittama lähimmäisenrakkaus on niin suurta, että se ei enää vaikuta ihan luonnolliselta? Mikäs siinä. Minusta kuulostaa hyvältä. Agentti Mulderista ehkä ei. Vaihtoehtoisia selityksiä on, mutta onko riittävän hyviä? Ei siltä näytä. Siksi ehdotan mitä nöyrimmin, että harkitsemme vanhaa hyvää raamatullista vaihtoehtoa ja puhumme ihmeiden sijaan “merkeistä”. Raamatussa “merkki” on – niin, juuri merkki siitä, että Jumala on läsnä; siitä, että hän kuulee rukouksia ja antaa avun juuri silloin, kun sitä tarvitsemme. Apu saattaa olla hyvin inhimillistä ja arkista; se saattaa olla jotain hyvin epätavallista, yllättävää ja dramaattista. Välikö sillä: tärkeintä, että tarvitseva sai avun ja sai sen oikeaan aikaan. Uskonko siis ihmeisiin? Mielihyvin. Niiden aika ei koskaan ole ohi: niiden aika on aina juuri nyt. Kohti kevättä Tätä kirjoittaessani ympärillä hyörivät niin muuttomiehet kuin henkilökuntakin. Tavaroiden siirtäminen uuteen seurakuntataloon on täydessä käynnissä. Useimmilla on kokemusta siitä, millaista on yrittää tehdä töitä, kun tavarat ovat aina siellä, missä niitä ei vielä tarvita, ja laatikoissa ovat ne tarvikkeet, joita nyt juuri tarvittaisiin. Joka tapauksessa on hienoa, että parin vuoden uurastus on tulossa päätökseen. Uusi seurakuntatalo on tarkastettu ja otettu vastaan. Pieniä puutoksia vielä korjataan. Merkittävin hidaste on, että puhelimet eivät tahdo vielä toimia uudisrakennuksessa. Tähänkin tulee parannus, mutta toistaiseksi puhelimiin pitää vielä vastata vanhoissa tiloissa. Muuten rakennus vaikuttaa hyvin toimivalta. Rakennus tuo modernismia salolaiseen katukuvaan, ja sisältä se on kaunis ja valoisa. Tutustumaan pääsevät seurakuntalaiset sitä mukaa, kun taloa otetaan käyttöön. Avoimien ovien päiviä on luvassa jo keväälle, mutta varsinaisia avajaisia päästään viettämään vasta syksyllä, kun kesän aikana on saatu myös kasvatuksen siiven sisätilat vastaamaan käyttötarkoitustaan. Seurakunnan kiinteistöissä on arkkitehtonista kerroksisuutta lähes kuudensadan vuoden ajalta, aina keskiaikaisista harmaakivikirkoista nyt valmistuneeseen seurakuntataloon. Kirkoistamme Kuusjoen kirkon kaksisataavuotista historiaa juhlitaan toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Kirkkoa ehostetaan ja uutuutena se saa omat, juuri tähän tilaan suunnitellut kirkkotekstiilit. Tuona helluntaiviikonloppuna on seurakunnassa vilkasta, kun samana viikonloppuna vietetään Lähetysjuhlia. Helluntaina on ensin Kuusjoen kirkossa juhlamessu ja uusien tekstiilien käyttöönotto. Iltapäivällä vietetään helatorstaista siirrettyä torimessua, jossa myös siunataan tehtäviinsä uusia lähetystyöntekijöitä. Vaikka takatalvi iskikin yllättävän rajusti, olemme joka tapauksessa menossa kohti kevättä, ja sitä myöden olemme jo aloittamassa hiljaisen viikon viettoa ja kulkemassa kohti pääsiäistä. Sopii hyvin aiheeseen, että helluntaina vietetään Lähetysjuhlia. Onhan tuossa työssä kyse ennen kaikkea sanomasta ylösnousseesta Kristuksesta. Näin sanoma ylösnousemuksesta on liikkeellä Pyhän Hengen johdatuksessa. Maailman tilanteessa ei ole näköpiirissä nopeaa helpotusta, eikä rauha ole näillä näkymin ajankohtainen lähitulevaisuudessa. Ajat ovat epävakaat ja tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja monien kohdalla ahdistavanakin. Siksi pääsiäisen sanoma toivosta ja tulevaisuudesta on edelleen ajankohtainen, niin kuin se oli jo ensimmäisenä pääsiäisenä, tuon ajan myrskyjen ja melskeiden keskellä. Ollapa vielä tänäkin aikana samaa innostusta kuin ensimmäisillä tyhjän haudan luona vierailleilla: ”Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.” (Matt. 28:8) Siunattua pääsiäistä ja kaunista kevättä toivottaen Timo Hukka, kirkkoherra Pääkirjoitus PIXABAY
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=