2 3/2023 Salossa vietetään valtakunnallista Lähetysjuhlaa käsillä olevana viikonloppuna. Lähetysjuhlia on vietetty vuosittain yli sadan vuoden ajan. Juhlien järjestelyistä vastaa Suomen Lähetysseura yhdessä kulloisenkin paikallisseurakunnan kanssa. Tämän vuoden juhlat järjestetään poikkeuksellisesti kaksiosaisina. Alkuperäisen suunnitelman mukaan juhlia piti viettää Nokia Arenalla Tampereella, mutta jääkiekon MM-kisojen loppuottelut osuivat samalle viikonlopulle. Suomen Lähetysseura päätti tässä tilanteessa siirtää Tampereen juhlia vuodella ja jakaa juhlat kahteen osaan. Viime viikonloppuna on oltu koolla Pieksämäellä, ja nyt siis Salossa. Salo valikoitui pitopaikaksi mm. hyvien liikenneyhteyksien perusteella. Lähetysjuhlilla on esillä kirkon keskeisin tehtävä eli missio. Kirkko on liikkeellä julistamassa evankeliumia sen kaikissa muodoissaan, on sitten kyse sanan julistamisesta, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvoisen elämän edellytysten edistämisestä, tai aineellisesta ja koulutukseen tai terveyden- hoitoon liittyvästä toiminnasta. Vaikka Lähetysjuhlilla on kyse ennen kaikkea ulkomaille suuntautuvasta toiminnasta, avaa se paljon mahdollisuuksia tämän työn tekemiseen myös seurakunnassa. Organisaatiolla tulee olla näky ja tehtävä, jotta se pysyy elinvoimaisena ja toimivana. Elämme kuitenkin sekularisaation aikaa. Yhä enenevässä määrin myös seurakunnan toiminta on ojentautumista, pyrkimystä tulla seurakuntalaisten keskuuteen. Seurakunnan yhteydessä pysyminen ei ole itsestäänselvyys. On pohdittava toimintojen ajanmukaistamista, resurssien kohdentamista ja toiminnan tavoittavuutta. Kun seurakunnassa ollaan jälleen pohtimassa seuraavien kolmen vuoden strategiaa, on keskiössä toiminnan turvaaminen, tai mielellään vahvistaminen. Tämä edellyttää tulevaisuuden tarpeiden arvioimista, talouden tasapainottamista, luovuutta jne. Jotta toiminta voidaan turvata, ei vain alueellisesti kattavasti, vaan myös ajallisesti pitkälle tuleville sukupolville, ovat keskiössä myös sellaiset asiat kuin kiinteistöstrategia, mittavat ja rohkeat rakenneuudistukset sekä henkilöstösuunnitelmat. Siis monet sellaiset päätökset, jotka eivät näyttäisi olevan seurakunnan keskeisintä toimintaa, mutta ovat välttämättömiä juuri seurakunnan mission mahdollistamiseksi. Alkaneet kesäpäivät muistuttavat joka vuosi siitä, kuinka talven jälkeen koittaa valo ja elämä jatkuu. Rohkein toimin ja selkein päätöksin vaikutamme siihen, että sama on totta myös kirkossa. Länsimurteella ”Suven suloisuutta” tai itäisellä ”Kesän kirkkautta” toivottaen Timo Hukka, kirkkoherra Pääkirjoitus ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” Matteus 28:18 TIMO VIITANEN Kysymys pulpahtaa tasaisin väliajoin pintaan milloin missäkin. Uskooko X tai Y ”niin kuin kirkko opettaa”? Uskotko sinä? Uskonko minä? Pitäisikö? Onko tuomittavaa vai erityisen hienoa uskoa ”toisin”? Näitä kysymyksiä puntaroitaessa ei kuitenkaan yleensä tarkastelun kohteena ole se, ”miten” kirkko opettaa, vaan ”mitä”: merkityssisältöjä, väitelauseita. Mutta miten, millä tavalla, mitä välineitä käyttäen, kirkko itse asiassa opettaa? Mistä niitä merkityssisältöjä tulee? Tänään, hyvä lukija, saat kysymykseen erikoisvarustellun luksusvastauksen vauhtiraidoin, ja ihan tavallisen vastauksen hinnalla. Kas näin: Kirkko opettaa evankeliumikirjan kokoonpanon avulla. Vastaus herättää heti kysymyksiä. Ensinnäkin: mikä on evankeliumikirja? Ja miksi sen ”kokoonpanon” avulla? Käydäänpä selvitystyöhön, asia kerrallaan. Evankeliumikirja on se teos, joka sisältää jokaiselle vuoden pyhäpäivälle, joulusta ja pääsiäisestä ihan tavalliseen heinäkuun laitimmaiseen sunnuntaihin saakka, omat raamatunkatkelmat. Niitä on yleensä n. kolme per päivä: yksi evankeliumeista, yksi muualta Uudesta testamentista ja yksi Vanhasta testamentista. Ne on valittu (jos valitsijat ovat tehneet työnsä kunnolla) siten, että ne tukevat toisiaan. Tämmöisiä kolmen settejä on yleensä kolme kappaletta, ja näitä yhdistelmiä käytetään vuorovuosittain, kolmena eri ”vuosikertana”. Evankeliumikirja on osa kirkkomme kirkkokäsikirjaa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että muutokset siihen täytyy hyväksyttää kirkolliskokouksella. Se edustaa siis sellaisenaan kirkkomme erittäin virallista kantaa. Nykyisellä evankeliumikirjalla on myös pitkät, syvälle ulottuvat juuret perinteessä, joten se edustaa kaksinkertaisesti Kirkkoa oikein isolla koolla. Evankeliumikirjan kokoonpano on sitä, ”miten kirkko opettaa”. Siis mitä? No sitä, että kullekin päivälle tarjottavia raamatuntekstejä on tarkoitus lukea toinen toisensa valossa: ne tulkitsevat toinen toistaan. Joskus tämä on lukijalle itsestään selvää, joskus taas yhteyden löytäminen kahden tekstin välille vaatii vähän työtä. Se on ehkä se paras osa: sinua, hyvä lukija, ei kutsuta vain lukemaan ja lukemaan. Sinua kutsutaan oivaltamaan. Aina nimittäin hauki ei ehkä olekaan kala (vaikka joskus kyllä onkin). Kirkko siis opettaa yhdistelemällä tekstejä, joskus yllättävästikin. Monia näistä yhdistelmistä on testattu jo vuosisatoja, mutta silti niistä löytyy aina jotain uutta ja tuoretta. Kirkko ohjaa niiden avulla raamatuntulkintoja lempeällä, mutta varmalla kädellä. Näitä löytöjä ei kuitenkaan tarjoilla raakapakasteina, vaan lukijaa pyydetään mukaan pohtimaan ja ihmettelemään, löytämään ja omaksumaan. Löytöjen arvo todetaan sitten aikanaan siinä, miten ne meihin vaikuttavat. Kokeilisitko jo tänään? QR-koodi ohjaa kirkkovuosikalenteriin. Niin kuin kirkko opettaa? UNSPLASH
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=