4 3/2023 RIITTA KOIVISTO Nuori Lea törmäsi Virtain lavatansseissa mukavan tuntuiseen mieheen. Hauska yhteensattuma oli, että he olivat kumpikin kaksosia: Lealla oli kaksosveli ja Markulla kaksossisko. Lea oli kotoisin Ähtäristä ja Markku Ruovedeltä, mutta kumpikin oli palaamassa syksyllä Helsinkiin. Siellä nähtäisiin, suunnitteli Lea ja antoi osoitteensa ja sai yhdeltä tuttavaltaan moitteet sinisilmäisyydestään. Moitteet osoittautuivat täysin aiheettomiksi. Virtasten häistä on jo 50 vuotta. ”Aha, mikäpäs siinä!” Markun kosinta joulukuussa 1972 yllätti Lean, joka oli palannut Suomeen oltuaan puolitoista vuotta tekemässä ruokaa Ranskan Suomen lähetystössä. – Markku sanoi, että mennään hakemaan kihlat. Lea muistaa ajatelleensa, että aha, mikäpäs siinä! Ja saman tien haettiin myös kuulutukset. Vauhdikkaaseen toimintaan kiritti myös pieni taloudellinen seikka: – Siihen aikaan oli niin, että minä vuonna meni avioon, niin sai verohelpotuksen sille vuodelle, kertoo Markku. – Oli niin tarkkaan laskenut sen – minä en ollut siitä tietoinen, minulla oli toisenlaiset verotussysteemit, selittää Lea. Vihkiminen oli 30.12.1972 klo 17 Alppilan kirkossa. Häitä juhlittiin parinkymmenen vieraan kanssa Markun työsuhdeasunnossa ”ravintola Sillankorvassa”. Asunnosta tuli yhteinen koti. Yhdessä asumista ennen avioliittoa ei siihen aikaan olisi katsottukaan kovin hyvällä. Markku jatkoi työtään Yhtyneitten ravintoloitten logistiikkapuolella, ja Lea sai pääkeittäjän paikan Havis Amandaa vastapäätä yrittäjäliitosta. Muutaman vuoden kuluttua työkuviot muuttuivat Kirkkonummelle ja hoituivat viimein oman yrityksen kautta. Uudenlaista vapautta Työuran jälkeen voitiin miettiä uutta asuinpaikkaa ja sujuvampaa matkaa kesämökille. Salo oli tullut tutuksi kesätoreista, ja Halikko täytti monta toivetta: mökkimatka lyheni puoleen, ja taajama oli sopivan pieni. Iso positiivinen merkitys viihtymiselle tuntuu olleen tuoreeltaan muuton jälkeen käyty seurakunnan Alfa-kurssi. Vaikka kirkossa oli käyty myös Kirkkonummella, kurssi antoi uutta virtaa uskonelämään ja vei mukaan vapaaehtoistyöhön ja monenlaisiin kokoontumisiin. Lisäksi samanhenkisiä ystäviä löytyi ihan naapurustosta. Vihkiyön juhla Halikossa Kun ensimmäinen ”tahdon” Alppilassa oli saanut vauhtia vuoden vaihteen lähestymisestä, niin nyt Vihkiyön juhlaan Halikon kirkkoon herätteli sama joulukuinen päivämäärä, 30.12. Päivän ohjelmaan oli sovittu lounas ystäväpariskunnan kanssa kaupungilla – kumpikin pari oli saanut ruokailun seurakunnalta kiitokseksi vapaaehtoistyöstä – ja siinä heitettiin ilmaan kutsu: – Tämä päivä ei tähän jää, tässä tulee jatkoja, niin että tuletteko meidän kanssamme kirkkoon, kun me mennään tähän kiitos- ja rukoustilaisuuteen. No, ilman muuta! Ja näin saatiin tilaisuudesta myös kuvia ja video. Pappina olleen Villen ja kanttori Kirsin kanssa sovittiin tilaisuuden kulusta. Musiikiksi ainakin Prinsessa Ruusunen ja Raamatusta Kolossalaiskirjeen kohta. Alttarilla oltiin klo 17, samaan kellonaikaan kuin 50 vuotta aiemmin. Tuli kiitollinen olo Tilaisuus oli juhlavampi kuin oli osattu odottaa. Lopussa oli samppanjatarjoilukin. Alttarilla pappi tietysti piti puheen ja kysyi kummaltakin: – Tahdotko avioliitossasi, jonka olet solminut, osoittaa uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä? Oli hienoa saada vastata siihen. Tästä yhteisestä tahtomisesta tulee keskustelussa esiin pari käytännön vinkkiä. – Kun olimme yrittäjiä, Lea kertoo, niin kumpikin teki tietysti joissain asioissa virheitä, mutta me ei syytetty eikä soimattu toisiamme. Muistuttelusta jää itselle takaraivoon, että tulipa sanottua noin, ja toinen loukkaantuu, kun vanhoista asioista muistutetaan. – Kannustaminen on niin tärkeää, jatkaa Markku, ja Lea täydentää: – Se on ehkä meillä semmosta, että monta kertaa ihmeteltiin, että miten sä teit tuon työn tai asian, että kuinka hienosti hoidit. Monta kertaa avioliitossa menee tasapaksuksi elämä, jos ei välillä muista ja kiitä, että sä teit tuon asian noin hyvin. Olkoon se vaikka ihan pieni arkinen asia. Ja se toinen vinkki? – Ei meillä varmaan sellaisia ole koskaan, että ovet paukkuisi… ei ainakaan toistaiseksi mitään…, alkaa Lea miettiä. – Niin, tai kyllä se pitää aina välillä rävähtääkin, mutta se jää siihen, Markku ehdottaa, ja asia on nopeasti selvä kuin pläkki: – Että osaa purkaa… – Just näin. – Ettei se nyt ole koko ajan, että hyvin tässä mennään… – Näin on. – Riidat pitää osata sovitella sitten. – Kyllä. Matkaa kannatti juhlia. – Ja Ville sanoi, että 50 vuoden jälkeen se vain paranee! Tahdon ja tahdon! Uskelan kirkossa järjestetään la 26.8. klo 17–22 vihkiyö, jossa voi solmia avioliiton tai pyytää siunausta maistraatissa solmitulle. Siellä voi myös juhlistaa kiitos- ja rukoushetkellä vihkimisen vuosipäivää tai liiton täysiä kymmeniä. Kirkkoon voi tulla kahdestaan tai ottaa mukaan sukua ja ystäviä. Tarvittaessa kaksi todistajaa järjestetään henkilökunnasta. Vihkiyössä ovat mukana papit Anna Knuutila ja Suvi Laaksonen sekä kanttori Kaisa Suutela-Kuisma. Pappi käy parin kanssa lyhyen keskustelun ennen vihkimistä. Kanttori soittaa urkuparvelta häämarsseja, virsiä ja lauluja toiveiden mukaan. Avioliiton esteiden tutkinta tulee hoitaa vähintään seitsemän päivää ennen vihkimistä. Kirkollinen vihkiminen edellyttää myös, että rippikoulu on käytynä. Vihkiyöhön ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, mutta jos vihkimisen haluaa tiettyyn kellonaikaan, vapaita aikoja voi tiedustella puhelimitse 02 774 5206 tai sähköpostitse salonseurakunta@evl.fi. Lea ja Markku Virtanen Alppilan ja Halikon kirkossa. H-hetkien välillä oli minuutilleen 50 vuotta. Halikon kirkossa uudistettiin ”Tahdon” ja saatiin ottaa vastaan rukoukset ja siunaus. Vihkiyö elokuussa Uskelan kirkossa
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=