www.salonseurakunta.fi 5 LAHJA LAAKSONEN RIITTA KOIVISTO Seurakunnassa on uusi työntekijä, musiikkikasvattaja, jonka virka on tiettävästi ainoa laatuaan koko hiippakunnassa. Minttu Mäkinen aloitti vasta toukokuun puolivälissä, mutta on ehtinyt jo kulkea seurakuntaa ristiin rastiin. Onneksi hän on ”täältä kotoisin”. Keväällä ehti olla koulukirkkoja, ja kesällä hän miltei asui leirikeskuksissa eri-ikäisten tyttö- ja poikaleireillä, rippikouluissa ja musaleirillä. Nyt syyspuolella on mennyt jo vaikkapa ”Salon lukion lukuvuoden avauksen bänditreenit” ja Nuotiomessu. – Oli kiva huomata, kuinka kesän leireillä kohdatut lapset tunsivat jo naaman ja tulivat juttelemaan. Syksy on suunnittelun aikaa – Mulla on aika vähän jokaviikkoista vakiotoimintaa, Minttu arvioi. Siihen kuuluvat nuorten Diskantti-kuoro ja keskiviikkoiset musailuiltapäivät. Alakouluikäisten musakerhoissa hänen panoksensa on enemmän kerhonvetäjien ohjaamisessa kuin siinä, että olisi itse useinkaan läsnä. Kalenteri näyttää, että pian ollaan suunnittelemassa toimintaa K18-väelle, on tulossa draamamessua ja Kirkonrotta-vierailuita… – Iso palikka tulee olemaan myös joulumusikaali! – Aika monipuolista. Tykkään hirveästi! Muusikoille järkevät tontit Musiikkikasvattajan panosta kaivattiin Salossa nimenomaan nuorten musiikkitoimintaan. Musiikkityössä ovat tietysti mukana omilla vahvuuksillaan myös koko kanttorikunta sekä vuosi sitten aloittanut hoivamuusikko. Avoimessa bänditoiminnassa mukana olevilta nuorilta on jo nyt tullut palautetta, että on hienoa, kun jollain on heille aikaa. – Mä voin olla mukana soittamassa, niin ei tarvitse aina olla niin, että saadaanko me nyt mukaan joku, joka osaa vähän soittaa. Nyt on työntekijä täällä, joka vaikka säestää, laittaa tapahtumien yhteydessä viestit ja hoitaa tilat, vastaa soittimista ja laitteista. – Ai että sä voit niinku hoitaa näitä asioita? – Joo, mä oon täällä sitä varten. On myös tärkeää, että on joku, joka tekee työtä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. – Ja että se on se sama naama. Nuorethan ikään kuin imaisevat aikuisen elämäänsä. Työn painotukset ja sisällöt voivat vielä elää. – Esihenkilön kanssa on katsottu, että on aika kivasti tullut pyyntöjä tulla mukaan. – Nuorilta odotetaan myös toivomuksia. Mitä he kokevat tarvitsevansa? Niin omalla alallaan! Muusikkoperheen lapsi on käynyt läpi melkein kaiken sen, mitä Salossa voi lapsena ja koululaisena musiikissa tehdä: pianoa, viulua, kuoroa, teoriaa, bänditunteja, musiikkiteatteria. Seurakunnassa sen lisäksi nuorten musailua ja isostehtäviä. Opiskeluaikana oman alan hommia kausityöntekijänä eri paikoissa. Opettajan otteita näkyi pienessä Mintussa äidin mukaan jo päiväkodissa. ”Se menee näin”, hän kuulemma opasti toista. Mintun opinahjo, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, kouluttaa sekä kanttoreita että musiikkikasvattajia. Kanttorit saavat kirkkomusiikissa monipuolisen koulutuksen, mutta siinä on enemmän solistisuutta kuin musiikkikasvattajilla, Minttu kuvaa. – Meillä oli miljoona pikkupalasta eikä niin selkeää yksittäistä painotusta. Paitsi se opettaminen. – Fiilistelen edelleen samantyyppisiä tilanteita kuin nuorempanakin. Että on jossain isossa porukassa, ja se mitä me tehdään, kuulostaa kivalta. – Kohta toivottavasti on iso kasa nuoria, että saa fiilistellä heidän kanssaan. – Jos onnistun työssäni, niin nuoret pääsevät loistamaan. Mitä ajassa liikkuu? Musiikista sanotaan, että se heijastaa aikaansa ja yhteiskuntaa, jossa se on syntynyt, ja että se on myös sidoksissa ihmisen tunnemaailmaan. Mitä ajatuksia tämä herättää? Minttu miettii biisejä, joita nuoret toivovat Veisukirjasta. Niistä nousevat vahvasti teemat ”sinä olet arvokas, olet tärkeä, olet rakastettu, sinä riität”. Sellaista sanomaa nuoret janoavat kuulla. – Se on ylipäätään kärkiviesti koko nuorisotyöllä. – Musiikki on siinä kyljessä mukana. Nuorten musiikkiin uutta energiaa Musiikkikasvattaja Minttu Mäkinen osallistui Taiteiden Yän musisointiin. Tästä se lähtee. Musanurkassa vasemmalta Neria, Salla, Otto, Frans, Minttu ja Elli.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=