2 5/2023 Tätä kirjoittaessani on lähes arktinen talvi vallannut koko maan. Talven pakkaset osaavat aina jotenkin yllättää. Pitää jälleen totutella kylmään. Onneksi näin pimeimpään vuodenaikaan liittyvät joulun valot. Valkean lumipeitteen avustamina ne tuovat, jos ei suoranaisesti lämpöä, niin ainakin lämmittävät mieltä. Omaa kieltään ne kertovat siitä, kuinka joulun lapsi tuo tullessaan valoa, lämpöä, toivoa ja uudistumisen mahdollisuuden alati pimenevään maailmaan. Kirkkovuoden loppuminen ja uuden alku ovat taas merkki siitä, että adventin aika on odotuksen ja toivon aikaa. Ensimmäisenä adventtina kaikuvat jälleen Hoosianna- huudot tai, meidän tapauksessamme, paremminkin -laulut. Tällä tahdomme olla jälleen toivottamassa Jeesus-lapsen tervetulleeksi keskellemme. Mennyt syksy on varmasti ollut monelle hyvinkin kiireistä aikaa. Näin ainakin seurakunnassa, kun luottamuselimissä ollaan jälleen vuoden loppua kohti tultaessa hyväksymässä niin talous- kuin toimintasuunnitelmakin. Samaan aikaan on ollut käynnissä myös koko seurakunnan hallintoa koskeva lakiuudistus ja sen mukainen uusi hallinto- ja taloussääntö. Samaan aikaan on osunut myös seuraavan kolmivuotiskauden strategian luominen. On ollut jatkuvasti sellainen tunne, että kun yhdessä asiassa on päästy eteenpäin, on toinen asia valmisteltavana. Kiinteistöjen myyntikin aiheuttaa oman vaivansa, vaikka sekin on välttämätöntä. Ehkäpä siksi tuntuu erityisen mukavalta ajatella, että jouluun mennessä nämä työt on saatettu päätökseen, ja joulun jälkeinen aika loppiaiseen saakka on ainakin jossain määrin hiljaista ja rauhallista aikaa. Maailma on aina muutoksessa. Vanhat tavat ja perinteet tahtovat unohtua, eikä uusia tapoja aina osata muodostaa. Siksikin on tärkeää, että joulun kaltaiset ajat vakiintuneine tapoineen toistuvat. Kunpa mahdollisimman monella olisi, oli sitten kyse yksinäisistä joulun viettäjistä tai perheistä, mahdollisuus kokea joulun valot mielenrauhan ja yhteisen juhlan merkkeinä. Kauneimmat joululaulut alkavat taas kaikua kirkoissa. Tilaisuuksissa kannetaan aina kolehti joululahjana maailman vähäosaisten auttamiseksi. Jollakin lailla kauneimpia joululauluja veisatessa voi kokea yhteyttä maailmanlaajuisestikin. Koskeehan joulun ilosanoma koko ihmiskuntaa. Rauhallista ja iloistakin adventin ja joulun aikaa toivottaen Timo Hukka kirkkoherra Pääkirjoitus Joulun valot Oikeasti Jumala, oikeasti ihminen: jumalallista humanismia TIMO VIITANEN Jouluna Jumala tuli ihmiseksi. Tämän me tiedämme. Jouluna ihmiseksi tullut Jumala ei lakannut olemasta Jumala. Tätä harvemmin tulee ajatelleeksi. Jeesus ei ole puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen. Tätä varsinkaan ei tule ajatelleeksi. Jumaluus ja ihmisyys eivät vie tilaa toisiltaan. Jumaluus on “jotain ihan muuta”. Samaa sanoo kirkkoisä Augustinus julistaessaan, että “armo ei kumoa luontoa, vaan täydellistää sen”. Voisi ajatella, että jos ihmisyys ja jumalallisuus ovat täysin erilaisia, mitään kohtaamista ei voisi tapahtua. Totuus on toisenlainen: juuri erilaisuutensa takia ihmisyys ja jumalallisuus eivät ole toistensa tiellä eivätkä kilpaile samasta tilasta. Mutta vieläkin jännittävämpää on luvassa. Jeesuksen jumaluus on sitä, että hänessä ruumiillistuu “Logos”, maailman “piirustukset”: se, jonka mukaisesti asiat maailmankaikkeudessa ja ihmisen elämässä ovat oikealla ja hyvällä tolalla. Tämä järjestys voi saada hahmon meidänkin elämässämme, minun ja sinun. Ei “luonnostaan”, kuten Jeesuksen elämässä, eikä heti tai täydellisesti, vaan siten, että me tavikset pääsemme osille Jeesuksen elämästä. Tätä tarkoittaa kaikki kirkollinen puhe “vanhurskaudesta” ja “pyhyydestä”: sitä, että minusta ja sinusta tulee–jos Jumala suo–tänäänkin vähän enemmän jumalankaltaisia. Rakastavia ja armahtavia; valmiita auttamaan; oikeudenmukaisia ja totuuden ystäviä. Ja ties mitä vielä–Jumalan lahjoilla ei ole määrää, ei rajaa. Inhimillinen rajoittuneisuus väistyy siellä, missä rajattomien mahdollisuuksien Jumala pääsee luomaan uutta. Se ei vähennä mitään ihmisestä, vaan päinvastoin restauroi ennalleen sen Jumalan kuvan, jollainen ihminen on, kun hänestä riisutaan itsekkyys, rakkaudettomuus ja kaikki elämää kaventava. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=