5/2023 6 RIITTA KOIVISTO Jouluja on niin monenlaisia kuin on sen viettäjiä. Kaksi joulunviettäjien joukkoa kohtaa Palvelevassa puhelimessa. He, jotka kaipaavat keskustelukumppania ajatusten ja tunteiden jakamiseen, ja he, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen asettua kuuntelijan osaan. Kirkon keskusteluavun toiminnanjohtaja Riitta Räsänen Turusta miettii kysymystä siitä, mikä ihmiset saa soittamaan: – Yhteydenotoissa näkyy tällä hetkellä ahdistus maailman tilanteesta, ja varsinkin siitä kaikesta, mitä nyt on nähty tapahtuvan Suomen itärajalla. Aihe on ohittanut Ukrainan ja Lähi-idän. – Mutta toisinaan ihmisen oma elämä on niin vaikeassa vaiheessa, että ympäröivän maailman poliittinen tilanne ei häneen vaikuta. – Lisäksi suurin osa soittajista asuu yksin, ja kun joulu on meillä vahvasti perheiden ja sukujen juhla, niin joulun aika voi tuntua tavallista arkea yksinäisemmältä. Tärkeintä, mitä voi toiselle antaa, on hetken rinnalla kulkemista ja toivoa, Räsänen kokee. Itse hän ei ole päivystänyt jouluna, mutta heitäkin on, jotka merkkaavat itselleen päivystysvuoron melkein joka jouluksi. Yksi heistä kertoo meille omasta joulustaan, luonnollisestikin nimettömänä. Joulupäivän puhelinpalvelija – Haluan päivystää jouluna. Voin antaa jotain heille, joilla ei välttämättä ole juuri mitään joulua, on niin eri tavalla se elämä… – Varaan yleensä päivystysvuoron joulupäivän alkuiltaan. Jouluaattona minulla on ympärillä ihmisiä, on ruuan- laittoa ja meluakin. Vaikka aatto on ihana ja tärkeä, joulupäivä on minulle joulun paras päivä. Olen yksin, lepään, ruokailen ja kuuntelen joulumusiikkia. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Olen varannut sen päivän itselleni ja päivystykselle. Annan silloin päivystykseen valmistautumiseen enemmän aikaa kuin yleensä. Puhelin soi koko ajan – Päivystän kolme tuntia. Jos tarvitsen taukoa, se pitää itse ottaa, muuten sellaista ei tule. Mutta päivystäminen on valtakunnanlaajuista toimintaa, joten jos minä en vastaa, puhelu menee automaattisesti jollekin toiselle. En myöskään tiedä, mistä päin Suomea soittaja soittaa. – Puheluja tulee aina laidasta laitaan. Alussa sitä ajatteli, että auttaa kaikkia ja kaikki pitäisi saada soittajille paremmaksi. Nyt voin joskus sanoa, että ”ei ole sanoja, mutta olen sinun kanssasi”. – On sellaisiakin aiheita, jotka ovat todella vakavia, jolloin voin antaa ajan mennä yli. Toisaalta jos joku soittaa enemmän rupatellakseen, voin joskus kysyä, annetaanko nyt aika jollekin toiselle. Jos ilta on raskas, voin lopettaa vähän aikaisemmin. – Joulun puheluissa korostuvat yksinäisyys ja mielenterveysasiat, koska kaikki toiminnat ovat pyhien vuoksi kiinni monta päivää. Muutaman vuoden sisällä olen huomannut myös, että melkein jokaisella päivystyskerralla palvelukodeista ja vastaavista soitetaan – varmaan taloissa on jaettu numeroa. Joulu vahvistaa tunteita – Jos jouluna omat tunteet ovat vahvemmat kuin yleensä, niin näin on myös soittajilla. – Jos on pettymyksiä, jokin luvattu asia ei toteutunutkaan vaan menee ihan eri tavalla, tai on surua ja ikävää, tunteiden voima on suuri. Sävy on tummempi kuin yleensä. – Vastaavasti, jos soittajalla on mielessä jotain kaunista ja ihanaa, kiitollisuutta ja hyviä muistoja menneestä, sävyt ovat kirkkaammat kuin yleensä. – Sama koskee vihan tunteita. – Yhden erikoisen joulun muistan. Puheluissa ei ollut joulua yhtään, ei edes joulu-sanaa. Ilta niin surullinen, ihan käsittämätön. Puhelut olivat pitkiä eikä niitä mahtunut monta. Niille soittajille joulu ei tullut ollenkaan. Jälkeenpäin oli tyhjä ja sanaton olo. Siitä olin kiitollinen, että joku oli helpottunut saatuaan purkaa vihaa, mutta en tuntenut sellaista kiitollisuutta kuin yleensä. Huolia ei voi kantaa yksin – Vaikean illan jälkeen jää pidempi suru, mutta siitä pääsee kyllä eteenpäin, se kestää vain vähän kauemmin. Rukous auttaa minua. Aina kun olen päivystänyt, rukoilen soittajien puolesta. Keskustelen itsestäni ja soittajista. Annan siinä asiat ylöspäin. – Meillä on myös työnohjaukset, jos jotain jää mieleen. – Joulupäivänä tulee rukoiltua aika paljon ihmisten kanssa. Onko ihan maailman tilanteen syytä, mutta minusta rukous ja uskonasiat ovat lisääntyneet puheluissa vuoden sisällä. – Jos ollaan juttelemassa uskonasioista, voin kysyä rukoillaanko, mutta muuten kaikki menee soittajan aloitteesta. Olen pelkästään kuuntelija, vaikka siinä koko ajan keskustellaankin. – Aina tulee hyvä mieli siitä, että saa edes pienen helpotuksen toiselle, vaikka se olisi raskastakin. Saa jakaa iloja ja suruja – siitä saa niin paljon. – Soittaja on tärkein! Toivon ja yhteyden jakajat KIRKON KESKUSTELUAPU¤ Luottamuksella, sinua kuunnellen evl.fi/kirkonkeskusteluapu Palveleva puhelin joka päivä klo 18–24 Palveleva chat Palveleva netti Kirjoita viesti nimettömästi Palveleva kirje PL 210, 00131 Helsinki Puhu, se auttaa ma–pe klo 16–20 0400 22 11 80 Kirkon keskusteluavun päivystäjiksi otetaan vapaaehtoisia aikuisia, joilla on kyky ja halu kuuntelemalla ja keskustelemalla auttaa toisia ihmisiä. Edellytämme sitoutumista vaitiolovelvollisuuteen sekä tasapainoista elämäntilannetta. Koulutukseen pääsee valintaprosessin kautta. Peruskurssi alkaa tammikuussa Turussa. Koulutus- ja ammattitaustat voivat vapaaehtoisilla olla erilaisia. Yhteistä päivystäjille on kuuluminen kirkkoon ja avoin suhtautuminen kaikenlaisiin ihmisiin ja keskustelunaiheisiin. Kiinnostuitko? Tiedustelut: Toiminnanjohtaja Riitta Räsänen p. 040 341 7245, riitta.rasanen@evl.fi HALUAISITKO VAPAAEHTOISEKSI PÄIVYSTÄJÄKSI?
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=