12 2/2024 TEKSTI JA KUVAT: SANNA-MARI HONKANIEMI ”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.” Lapsuuden kesät! Kun suljen silmäni, näen ja kuulen, haistan ja maistan kaiken. Muistan aamut siinä mökin yhdessä huoneessa. Tila ei ollut iso, mutta siitä huolimatta se ei koskaan ollut riittämätön. Joku vanhemmista yritti hipi hiljaa sytyttää puuhellaa. Puiden ritinä ja tuoksu, lämpö, kahvin tuoksu. Lokkien ja muiden vesilintujen äänet järveltä. Aamuauringon sisään tulviva valo verhojen välistä. Vanhemmat joivat ensimmäiset aamukahvit, ja me lapset kuuntelimme korvat tarkkoina heidän juttujaan ja leikimme nukkuvaa. Tuolla mökkirannassa, Längelmäveden rannalla, oli aina paljon rakkaita ihmisiä ympärillä ja oli turvallinen olla. Vanhemmat vahtivat lapsia ja siinä opittiin samalla katsomaan toinen toistemme perään. Kuunneltiin tarinoita isoisoäidiltä hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ja ihmeteltiin, kuinka hänen käsiensä selkäpuolen iho liikkui niin metkasti, kun sitä hiukan sormella silitteli. Opeteltiin vaarin kanssa, miten tehdään saunavihtaan oikea sidos ja kuinka tuohesta saa aikaan kivoja juttuja, vaikka tuokkosia ja sormuksia. Isä paisteli lättyjä ja äiti huolehti munkeista tädin kanssa. Me lapset huolehdimme siitä, että munkkikasat ja lättyläjät pysyivät pieninä, saunan ja järven välissä oli jokaisella munkki kädessä, kun ohi juostiin. Ja järvessä oltiin niin kauan, että alaleuka löi tuhatta ja sataa, eikä siltikään ollut kylmä, mukamas. ”Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään. Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen, ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen.” Onko mentävä nukkumaan? Päivä on ollut vauhtia täynnä. Valmistellaan sängyt kaikille. Kerrossängyn alta vedetään heteka ja tehdään siskonpetit valmiiksi. Lapset sängyssä ja totuttuun tapaan iltarukoukset ääneen, vuorolukuna. Ensin serkkujen vuoro: Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Vuoteelta jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Sitten minä ja sisareni: Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siipeis suojaan meidät peitä, älä meitä koskaan heitä. Aamen. Olimme valmiina kuuntelemaan, kun seinän takana joku laittoi yöksi hiljaa radion soimaan, ja sen pehmeä ääni vaivutti meidät kaikki uneen. Se radio oli muuten Saloran radio ja palvelee vieläkin lapsuuteni kodissa, isäni hellässä huomassa. ”Mik’ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen! Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen! Jos murhe tai riemu nostaa tääll’ lauluhun säveleet, niiss’ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan sinervän veet.” Nämä lapsuuden ihanat muistot ovat juurevasti tallella. Mökki rantoineen on saanut uudenlaisen roolin aikuisen elämässä. Siellä on vietetty aikaa puolisoiden kanssa ja tehty näin uusia muistoja. Tulevana kesänä, ehkä jopa juhannuksena, tässä rannassa uittelee varpaitaan jo kuudennen sukupolven edustaja. Me, aikamme ikäpolvi, saimme viettää huoletonta ja turvallista lapsuutta ja nuoruutta, kiitos teille vanhemmat ja isovanhemmat! Toivomme ja rukoilemme, että myös tulevat polvet saavat kokea turvaa ja lämpöä, huolenpitoa ja rakkautta. ”Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lehtohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen:” ”Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias! Ah kuink’ on sun maasi kaunis, kuink’ ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan. Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.” Tämän Zacharias Topeliuksen runoileman ja Gabriel Linsenin säveltämän laulun ”Kesäpäivä Kangasalla” ensiesityksestä tulee tänä vuonna 160 vuotta. Laulu esitettiin ensimmäisen kerran Floran päivänä 13.5.1864. Sen esitti vain pari kuukautta aiemmin perustettu naiskuoro Vår förening - Kevätyhdistys. Topelius kirjoitti kolme runoa, jotka sisältyivät kokoelmaan Sylvian laulut: Kesäpäivä Kangasalla, Sylvian joululaulu ja Ken raikas sävel sä lienetkin. Sylvia on lintu, toiset pitävät sitä lehtokerttuna ja toiset mustapääkerttuna. Tässäkin laulussa katsellaan kauneutta linnun näkökulmasta käsin. Kesäpäivä Kangasalla on valittu myös oman kotiseutuni Pirkanmaan maakuntalauluksi vuonna 1995. Kirjoittaja on ex-kanttori Pirkanmaalta. Hän oli harjoittelijana seurakunnan viestinnässä tänä keväänä. KESÄKAHVILOITA LÄHETYKSEN KESÄKAHVIO Salon seurakuntatalossa, Kirkkokatu 6. Ohjelmaa ja kahvit lähetystyön hyväksi. • Ke 5.6. klo 10. Nimikkolähetit Päivi ja Peter Griffin kertovat kuvin lähetyslentotyöstä Tansaniassa. • Ke 14.8. klo 14. Tervetuloa tutustumaan Salon uusiin nimikkolähetteihin Tiina ja Karri Koistiseen! ANGELNIEMEN KESÄKAHVILA 5.6.–31.7. parittomilla viikoilla keskiviikkoisin klo 14–16 Angelniemen seurojentalolla, Kokkilantie 775. Mukana diakoniatyöntekijä. PIKKUPAPPILAN KESÄKAHVILA 6.6.–1.8. torstaisin klo 9–11 Halikon pikkupappilassa, Kalliokuja 2. Mukana diakoniatyöntekijä. VASKION KESÄKAHVILA 4.6.–30.7. parittomilla viikoilla tiistaisin klo 9–11 Vaskion seurakuntakodissa. Mukana diakoniatyöntekijä. SAIJA TIILIKAINEN Uudet nimikkolähetit Tiina ja Karri Koistinen vierailevat 14.8. lähetyksen kesäkahviossa Salon seurakuntatalossa. Lapsuuden muistoja Längelmäveden rannalta
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=