RIITTA KOIVISTO Oli yksien siskosten melontaretki Tammelaan aika kauan sitten. Pysähdyttiin kauniiseen saareen, ja lähtiessä kerättiin pois kaikki, mitä oli tuotu ja lisäksi kolme ekstrapussillista roskia. ”Eihän me voida jättää näitä tänne!”, sanoi Annin isosisko. Anni Haapanen on yksi niistä luonnon ystävistä, joita näkee joskus puhdistamassa tienvarsia roskista vapaaehtoisesti ja vapaa-ajallaan. Kaikki alkoi Yle:n viime vuonna aloittamasta Miljoonan roskapussin kampanjasta, joka tänä keväänä päättyy muutaman päivän päästä (5.6.), ja joka on saanut kumppanikseen mm. Opetushallituksen. Roskien keräämistä saa tietysti muuten jatkaa. – Olin iloinen, kun kampanja alkoi. Se ikään kuin antoi luvan sille, että joku nyt on näin ”hullu”, että menee keräämään tienvarsiroskia. Kampanja hälvensi toimintaan liittyvää häpeän tunnetta. – Se teki keräämisestä hyväksyttävää ja antoi olon, että tätä kannattaa tehdä. Asiaan ruvettiin kiinnittämään myönteistä huomiota. Turhista miettimisistä pääsee niinkin, että alkaa vain kerätä, Anni on huomannut. Kiva homma siinä! Annin lapsuudenkodissa maatilalla ei roskaa tainnut edes tulla. Tai paperi paloi ja kaikki maatuva maatui. Jonkin piharakennuksen alle saattoi kertyä vanhoja metalliesineitä. Anni muistaa kuinka hämmentävää oli sukulaisten luona Helsingissä, jossa roskat kerättiin pusseihin ja vietiin sellaisinaan kaatopaikalle… Nykyään roska levittäytyy metsäpoluille, rannoille ja tien varsille, varsinkin risteyksiin. Niinpä keruupussi ja pihdit lähtevät Annin mukaan melkein lenkille kuin lenkille, ja autossa hänellä kulkee sopivia keruuhetkiä varten myös hanskat ja tukevat kengät. Harva työ voisi olla rennompaa: – Kukaan ei arvostele sua, ei tule sanomaan, että olisit liian hidas tai jotakin. Kiva homma siinä! Saa tehdä rauhassa sen minkä tekee. Voi valita ajan, paikan ja keston. Voi kerätä tarkkaan tai vain isoimmat. Lopussa saa aina kiitoksen. Tunnin huki Tupurissa Tie Tupurin kaupan ohi kuuluu Annin vakioreitteihin, ja hän on putsannut muutaman pätkän tätä ojanvartta jo aiemmin. Ihmetellä täytyy näkyvän roskan paljoutta, kun aivan vieressä kaupan pihalla olisivat valtavat kierrätysroskikset. Roskaa löytyy ojasta, heinikosta ja sen alta: välillä jalan alla rasahtaa jätesäkki tai rikkoutuva lasi. Roskapihdit ovat hyvä apuväline. Tupakan tumpit hidastavat keruuta. Ne ovat myrkyllisiä eivätkä ne edes maadu, vaan hajoavat pieniksi hiukkasiksi, mikromuoviksi, ja päätyvät –? – On laskettu, että ihminen syö muovia pankkikortillisen verran viikossa, Anni on lukenut. Toinen lähde kertoo, että ihminen syö elämänsä aikana 20 kiloa muovia. Metallin Anni vie kierrätykseen. Joskus juomatölkit kelpaavat panteiksikin. Iso läjä piikkisiä ruusupensaan oksia saa nyt jäädä paikoilleen. Elektroniikkaromu, kuten kerran löytynyt suuri taulu-tv, kelpaa jäteasemalle ilmaiseksi. Sekajätteestä siellä joutuu maksamaan. Samassa hengessä mukana Yleensä Anni on liikkeellä yksin, joskus mukana on lapsenlapsia, joiden hän on huomannut tykkäävän keräämisestä. Pienimpien kanssa auttaa, kun aikuinen pitelee pussia. Ja toki pitää varautua yllätyksiin. Kerran hänen työmatkareittinsä varrella kaksi nuorta tyttöä keltaisissa huomioliiveissä oli jatkamassa häneltä kesken jäänyttä tienpätkää. – Oli niin iloista katsoa, kuinka se tuli puhtaaksi. Toisen kerran autoilija pysähtyi juttelemaan ja kiittämään ja kertoi aina keräävänsä roskat oman lenkkipolkunsa varresta. Entä jos ei voi lähteä keräämään? – Vähin on se, että yrittää kasvattaa jälkipolven niin, ettei roskia heitetä, eikä tietenkään itse heitä, ja tupakan tumpit kannattaa tumpata muualle kuin maahan – ettei turhaan pilata tätä maapalloa, se on ihan tarpeeksi pilalla muutenkin. Valmista on Auton takakonttiin heitetään yksi roskapussi lisää, ja puhelimen sovellukseen kirjataan ”Salo” ja ”1 pussi”. – Kauhean kivaa tää klikkaaminen. Sovellus antaa kukan kuvan, kiittää miljoonasti ja lupaa, että ”keräämäsi roskat näkyvät kohta laskurissa”. Saloon päin palatessa kevyen liikenteen väylää kulkee muutama reippailija ja koirantaluttaja. Voisiko siinä samalla olla roskispussi mukana? Ihan helppo olisi siinä vähän napsia niitä? Silmä poimii roskia vieläkin. Autosta näkyvät ikävimmin ne suurimmat. – Sitä ajattelee, että voi kun tuota tai tuota ei näkyisi... toisaalta onneksi kaikkia ei näekään. Ja kohta katse hakeutuu vähän ylemmäs: – Voi, miten kauniita noi puut on! 4 2/2024 Luonnollinen valinta Samasta ojasta nousee rentukkaa ja roskaa. – Anni Haapanen on siistimässä Inkereentien vartta. Kuivan muovipussin voi ottaa keruupussiksi. Maahan jäävä muovi ei maadu, vaan hiutuu erittäin ikävään muotoon luonnon kiertokulkuun. Yksi uusi keruupussi takakonttiin ja keruusaldoon. Miljoona roskapussia -sovellus näyttää, onko oma vai naapurikunta ollut ahkerampi.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=