2/2024 6 RIITTA KOIVISTO Halikon siioninvirsiseuroissa olivat Mirja ja Antero Keinänen Marttilasta. Pitkän linjan seurakävijöitä ja aika tuoreita marttilalaisia. Mirja on körttiläinen vähintään kolmannessa polvessa, ja Anteron hengellinen kotitausta oli ns. ”viidesläinen” liike, jossa tunnusomaista on selvä kääntyminen pois jostakin Jumalan puoleen. Sellainen voi Anteron mielestä joskus olla hiukan vaativaa ja painostavaa, mutta kodin kristillisyys antoi paljon myönteisiä kokemuksia, ja kosketus virsiin tuli sieltä. Toisensa Keinäset kohtasivat nuorisotyönohjaajan opinnoissa Järvenpäässä. – Minut on rakastettu sisään körttiläisyyteen, Antero selittää, ja tarkoittaa sillä muutakin kuin hänen ja Mirjan välistä rakkautta. ”Rakastaa joukkoon” nimittäin löytyy netin Körttisanakirjastakin ja tarkoittaa ”kulkea ihmisen rinnalla, kuunnella ilman ehtoja”. Millainen on Siionin virsien anti hänelle nyt? Veisuu elää seuroissa ja mielessä Siionin virsien veisuu on kokoontumisten tärkeä osa, puheiden lisäksi. Kuka tahansa saa ehdottaa laulettavaa, joka on yhteistä rukousta. Säestystä ei ole, ja teksti tauotetaan aivan kuin mietiskelypätkiin. – Ajatus kerkiää mukaan. Anteroa pitkän linjan poika- ja nuorisokuorolaisena ovat aina viehättäneet yksinkertaiset kansankoraalit, ja Siionin virsissä niiden pohjoissavolaiset toisinnot hieman enemmän kuin pohjalaiset. Ja nimenomaan yhdessä veisaaminen on tärkeää. Se on tutkitusti terveellistäkin. – Joskus kirkossa kuuntelen vain toisten laulua. Siitäkin tulee tunne, että kuulun yhteisöön. Välillä jotain korvamatoa tulee vihellettyä, hän kertoo, vaikka omat vanhemmat olivat olleet tiukasti virsien viheltämistä vastaan. – Visertäväthän linnutkin Jumalan kunniaksi! –Tai virsi soi vain mielessä, sanat siinä mukana, ja käyn kuin sisäistä dialogia vaikka autoa ajaessa. Keinästen kodissa virsiä varsinkin kuunnellaan. Vuosien mittaan on karttunut mittava kokoelma erilaisia sovituksia klassisesta kansanmusiikkiin. Lempivirret löytyvät helposti Ensimmäiseksi Antero löytää virren, joka tuo rauhaa ja hyviä muistoja leiri-isäntänä olosta: Maat, metsät hiljenneinä. Virsi antoi aikanaan varmuutta lähteä nuorisotyötä opiskelemaan. Yhtä helposti löytyy oman isän lempivirsi Kiitos olkoon Jumalalle. Isä oli ollut sodassa iskujoukoissa ihan etulinjassa, selvinnyt ja kokenut hengellisen kääntymisen. Äiti lauloi kotona paljon, varsinkin ”Sinistä kirjaa”, ja hänen virtensä oli Mua siipeis suojaan kätke. Näistä virsistä jokainen on myös kirkon virsikirjassa, pienin muutoksin. Kun vanhoja virsiä otetaan uusiin ja uudistuviin kokoelmiin, samalla usein muuttuvat sanat. – Toisaalta ymmärrettävää, mutta eikö vaikutus ole vähän vieraannuttava, Antero pohtii. Vaikkei asiasisältö muutukaan. – Siionin virsien niekut ja muut taas kuvastavat minulle sitä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa laulaa. Tehtävä maailmassa Löytyn sanoin Yksi merkityksellinen Siionin virsi on vielä hakusessa. Vähän kuin iltavirsi sekin, mutta ei kuitenkaan… numero 179! Siinä rukoillaan niiden puolesta, jotka käyvät nukkumaan ilman turvaa tai ruokaa ja joita ”huomispäivän kauhut pitävät valveilla”. Muun muassa tällaisia ihmisiä on tullut Keinäsiä vastaan monikymmenvuotisessa lastensuojelutyössä, jota he tekivät avioparina. Virsi pyytää ”näytä meille tehtävämme” ja auttaa ymmärtämään myös, että kirkon nuorisonohjaajan koulutuksella voi oikein hyvin hakeutua töihin lastenkotiin tai yleensä sosiaalipuolelle. – Kaikki tarvitsevat lähimmäisen, Antero tähdentää. – Lastensuojelu on ajoittain kuormittavaa työtä. Virret ovat olleet minulle merkittävä kantava ja hoitava tekijä työssä jaksamisen kannalta. Kannattaa vaihtaa näkökulmaa! – Minulle Siionin virsien koko idea on ”sinä kelpaat, sinä riität, sinä et ole yksin”. Se oli vuonna 2023 Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön juhlavuoden teema. On olemassa myös sellaista hengellistä musiikkia, joka on ahdistavaa tai kuin mustilla väreillä maalattua. Sellaistakaan ei kannata ohittaa: – Voi kuunnella, mitä toisilla on sanottavaa. Minut on hyväksytty tällaisena, puutteellisena, ja jokaisella on oikeus tulkita omaa kokemustaan. – Kuulumme yhteen, vaikka meillä on erilaisia ajatuksia ja erilainen kasvupolku. ”Matkalaista taluta” Herännäisyys on juuriltaan maallikkoliike. Siionin virsien sanoittajista Anteroa kiehtoo erityisesti Efraim Jaakola (1791–1857), merimies ja puutarhuri, joka on myös ”syntien leikkaaja”. Hänen tekstejään on enemmän muissa kokoelmissa, mutta hänen ainoa Siionin virtensä (124) sattuu olemaan Salon kesän 2025 herättäjäjuhlien tunnusvirsi. Siitä on juhlien motto ”Matkalaista taluta”. Maallikot saisivat Anteron mielestä näkyä enemmän myös seurapuhujina. Talkootöissä heitä on aina tarvittu, tietää ”kirjaimellisesti keittiön kautta” mukaan hommiin tullut mies. Nyt hän on jo tiiviisti mukana ensi kesän juhlia valmistelemassa. – Ajattelen, että kun en voi kolehtia kauheasti antaa, niin voin antaa työpanoksen. Se on yhtä arvokasta ja tärkeää. – Kannattaa kokea seurat ainakin kerran, Antero Keinänen viestittää! Niitä alkaa nyt olla Salonkin seudulla enemmän. Siionin virsistä oman elämän virsiä Marttilalaiset Mirja ja Antero Keinänen käyvät mielellään körtti- eli herännäisseuroissa ja kuuntelevat Siionin virsien erilaisia sovituksia kokoelmastaan, josta on vuosien aikana tullut varsin mittava. Anteron t-paidan teksti löytyy Siionin virren 220 kolmannesta säkeistöstä: ”Nyt ihmettelen tässä, / näin Herra elämässä / lastasi talutat… – Sävelmä polveilee niekutellen tyypilliseen Siionin virsien tapaan toisin kuin kirkkovirsikirjan versio.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=