14 3/2024 salonseurakunta@evl.fi www.salonseurakunta.fi SEURAKUNTATOIMISTO Kirkkokatu 6, 3. krs puh. 02 774 5206 avoinna ma–to klo 9–13, pe suljettu salonseurakunta@evl.fi Kirkollisten toimitusten (kaste, vihkiminen, hautaus) ja tilojen varaaminen VIRKATODISTUKSET JA SUKUSELVITYKSET Porin aluekeskusrekisteri arkisin klo 9–15 puh. 044 730 9605 porinaluekeskusrekisteri@evl.fi Salon toimipiste: Vaskiontie 31, Halikko HAUTA-ASIAT JA TALOUSTOIMISTO Kirkkokatu 6, 3. krs ma–to klo 9–13 puh. 02 774 5200 hauta-asiat 02 774 5209 (hautapaikat, hautojen hoito) DIAKONIA Yhteydenotot diakoniatyöhön: ma–to klo 10–12 puh. 044 774 5216 diakoniatoimisto.salo@evl.fi Yhteydenottopyynnön voi jättää myös teksti- tai WhatsApp-viestillä, vastaajaan tai sähköpostiin. PERHEASIAIN NEUVOTTELUKESKUS Salon seurakuntatalo, 2. krs käynti Torikatu 6 (sisäpiha) Ajanvaraus ti ja to klo 12–13 puh. 044 774 5217 perheneuvonta.salo@evl.fi VAPAAEHTOISTYÖ Koordinaattorina diakoni Sanna Saramo puh. 044 774 5296 vapaaehtoistyo.fi/salo SEURAKUNTA ¤ SALON TARJA LAURILA Vuonna 1812 Turussa perustettu Suomen Pipliaseura on maamme vanhin kristillinen yhdistys ja yhtäjaksoisesti toiminut kirjankustantaja. Aloite yhdistyksen perustamiseen tuli Britannian ja Ulkomaiden Raamattuseuran taholta. Suomi oli äskettäin joutunut Venäjän vallan alle, mutta tsaari Aleksanteri I:n suosiollisella luvalla uusi yhdistys syntyi edistämään Raamattujen levittämistä Suomeen. Toisen maailmansodan jälkeen kansalliset raamattuseurat perustivat kansainvälisen ekumeenisen järjestön Yhtyneet raamattuseurat. Sen periaatteiden mukaan kansalliset seurat toimivat omilla alueillaan, mutta osallistuvat raamattulähetystyöhön (kääntämiseen ja jakeluun) myös omien rajojen ulkopuolella. Tämä periaate merkitsi Suomen Pipliaseuralle avausta kohti ulkolähetystyötä. Käytännössä sodanjälkeinen Suomi oli vielä pitkään saavana ja pyytävänä osapuolena. Vasta vuoden 1967 sääntöuudistuksessa lähetystyö mainitaan seuran perustehtävien joukossa. Samalla Suomen Pipliaseura muuttui eri puolille maata perustettujen alueseurojen liitoksi. Turussa kotipaikkaa pitänyt pääseura oli aikaisemmin laskenut itsensä myös yhdeksi alueseuraksi. Tilanteen muututtua kesti vielä muutaman vuoden, ennen kuin Varsinais-Suomen Pipliaseura (aluksi Raamattuseuran nimellä) virallisesti perustettiin v. 1974. 50-vuotisjuhlavuotta viettävän seuran puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Liedon seurakuntapastori Daniel Räsänen. Omaksi ulkomaan kohteekseen uusi seura sai Kenian turkanankielisen raamatunkäännöstyön. Ja heti ensimmäisenä keväänä järjestettiin kurssi, joka innosti raamattupiirien perustamiseen. Pipliaseuran vauhdikasta historiaa vuosina 1812–1947 ja 1947–1993 on tutkinut Teemu Kakkuri teoksissa Raamattuja Suomen kansalle ja Raamattuja kaikille kansoille. Oma kieli välittää sanoman Suomen Pipliaseura on osa raamattuseurojen verkostoa, joka toimii yli 200 maassa tai alueella. Samalla se on yksi Suomen ev.lut. kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Raamattua käännetään eri kielille osana kirkkojen lähetystehtävää, koska ihminen tavoitetaan parhaiten hänen omalla kielellään. Ensimmäisen käännöksen yhteydessä luodaan usein myös kirjakieli, joka tuo yksittäisille ihmisille mahdollisuuden oppia lukemaan. Lukeminen omalla kielellä on perustava ihmisoikeus, ja se vaikuttaa monella tasolla. Koulutustason nousu muuttaa asenteita, edistää demoRaamattuja suomalaisille ja kaikille kansoille Varsinais-Suomen Pipliaseuran puheenjohtaja Daniel Räsänen on hyödyntänyt Pipliaseuran julkaisemia digi- ja ääniraamattuja Liedon seurakunnan rippikoulutyössä. Raamatun tuntemus on nuorilla ohentunut, älylaite sen sijaan on luontevasti valmiina kädessä. – Raamatun koetaan helposti olevan paksu kirja, jossa on vaikeita sanoja. Digikäännösten kieli on nuorille omaksuttavaa ja lauserakenteet ovat lyhyitä. Tekstin muotoilu ja asettelu on älylaitteeseen sopiva. Aika usein rippikoulussa etsimme raamatunkohdan kännykästä. Nuoret tykkäävät myös kuunnella äänikirjaa. Markuksen evankeliumia Daniel on kuunnellut rippikouluryhmän kanssa päivittäin parinkymmenen minuutin pätkissä. Kuultuun Raamatun sanaan on esimerkiksi lukihäiriöisten helpompi keskittyä. Kiinnostavinta Pipliaseuran retkellä oli kuitenkin niityllä laiduntava Juudit-aasi. Sana voi koskettaa älypuhelimestakin Tytär Elsu (3) oli Daniel Räsäsen mukana eläytymässä Vivamon Raamattukylän Rohkea Tuomas -musiikkinäytelmän tapahtumiin. TARJA LAURILA Tellervo Pakkanen Koskelta ja Sirkka-Liisa Peltola-Laine Yläneeltä ovat jo vuosia laatineet Raamattuvisan. Tänä syksynä se pidetään Turussa Henrikin kirkolla 13.10. klo 11 alkavan messun jälkeen alueseuran 50-vuotisjuhlan yhteydessä. Aiheena on Johanneksen evankeliumi, johon voi tutustua jo etukäteen. Tellervo Pakkanen on ollut Varsinais-Suomen Pipliaseuran jäsen vuodesta 1988 asti ja toimi 1990-luvulla seuran puheenjohtajana. Raamattu tuli hänelle läheiseksi aikoinaan seurakuntanuorissa Nurmijärvellä. Siinä määrin, että opiskelualaksi valikoitui teologia. Koskelle Tellervo Pakkanen muutti edesmenneen miehensä Sepon kanssa ja toimi ennen eläkkeelle jäämistään uskonnonopettajana sekä rehtorina. Raamattuun liittyy myös kirja, jonka Tellervo viimeksi laski kädestään. Akateemista tekstikritiikkiä esittelevä Paavo Huotarin ja Ville Mäkipellon Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia. Teos herätti monia kysymyksiä ja hieman ikävän jälkimaun keskittyessään nimenomaan kriittisiin kohtiin. – Omaa uskonnäkemystäni se ei horjuttanut, mutta pelkään, että se voi aiheuttaa ihmisissä kielteistä asennetta Raamattua kohtaan. – Minulle Raamattu antaa voimaa ja turvallisuutta. Elämäntilanteesta riippuen luen sitä – en ihan päivittäin – mutta välillä pitempäänkin, Tellervo Pakkanen toteaa. Raamatun asioita on hyvä kerrata
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=