4 3/2024 PROJEKTIKUORO VIRREN VIEMÄT Avoin, kokeneita kuorolaulajia kokoava projekti, jonka tarkoituksena on tutustuttaa laulajia Siionin virsiin, tehdä veisuuperinnettä tutuksi seurakunnissa ja samalla valmistaa virsiin pohjautuvia sovituksia sisältävä konsertti valtakunnalliseen Talviveisuut-tapahtumaan maaliskuussa Linnasmäen opistolla Turussa. Uusista sovituksista vastaa Timo Lehtovaara. Projekti on myös tapa valmistautua kesän 2025 herättäjäjuhliin Salossa, ja laulajat ovat tervetulleita mukaan esiveisuutehtäviin juhlilla. Ensimmäinen tapaaminen su 6.10. klo 13–16 Muurlan srk-kodissa. Harjoitukset noin kerran kuukaudessa sunnuntaisin, muut harjoitusajat ja -paikat sovitaan 6.10. jälkeen. Osallistuminen edellyttää kykyä itsenäiseen harjoitteluun. Johtajana Terhi Lehtovaara, p. 040 3548 419, terhi.lehtovaara@evl.fi, jolle ilmoittautumiset syyskuun aikana. LAULETAAN YHDESSÄ Kivet Kiikalassa ja Sulat Suomusjärvellä Kaikille avoimet yhteislauluryhmät Suomusjärven srk-keskuksessa parittomilla viikoilla ke klo 14 ja Kiikalan srk-talossa ke 4.9., 2.10. ja 13.11. klo 13. Kanttori Maria Sirén laulattaa ääniharjoituksia sekä ajankohtaisia lauluja ja virsiä. Laulunarvoiset Ryhmä kuntouttavasta ja hoitavasta musiikkitoiminnasta kiinnostuneille. Laulunarvoiset voivat halutessaan osallistua hoivamusiikkituokioiden toteuttamiseen hoivakodeissa yhdessä hoivamuusikko Terhi Lehtovaaran kanssa. Syksyn ensimmäinen kokoontuminen ma 9.9. klo 10 Salon srk-talossa. Lisätietoa netissä www.salonseurakunta.fi/musiikki/hoivamusiikki. Laulutarinoita Riitta Heleniuksen tarinallinen yhteislaulutuokio ja kahvihetki su 22.9. klo 12 Kuusjoen kirkossa. Laulutupa Kolmevarttinen yhteislaulua kanttori Aija Haapalaisen johdolla keskiviikkoisin parittomilla viikoilla (11.9. alkaen) klo 13 Marttilan srk-talossa. Kansanlauluiltapäivä Ti 12.11. klo 13 Halikon seurakuntatalossa. RIITTA KOIVISTO Elina Hyvönen aloitti työt Salon seurakunnassa toukokuun alussa. Uutena työntekijänä ja ilman kesälomaa hän on saanut reissata seurakuntaa laajasti. - Kesä on hurahtanut nopeasti! Elina tuli tänne Kouvolasta, mutta töitä on ollut ympäri Suomea Helsingistä Ouluun, pitkään myös Kiuruvedellä, syntymäpaikkakunta Pielaveden vieressä. Varsinais-Suomi on uusi tuttavuus. - Tosi nätin näköistä seutua. On merta, järviä ja jokia, luonnossa liikkumisesta pitävä Elina on jo pannut merkille. - Täältä löytyy runsaasti mielenkiintoisia matkailukohteita eikä Pielavedellekään ole liian pitkä matka. Muuten, jos yhdistelmä Pielavesi ja kanttori kuulostaa tutulta, olisiko selitys siinä, että Salossa on toinenkin syntyään pielaveteläinen kanttori? Nimittäin Elinan isosisko Hanna-Leena Suominen, joka hänkin työskenteli ensin Muurla–Kisko-alueella niin kuin Elina nyt. – Ei olisi ikinä voinut aavistaa silloin, kun noin kymmenen vuotta sitten aloitin opiskelut! Pianistista urkuriksi Kouluaikaa Savossa täyttivät musiikkiharrastukset. Kirjastosta lainattu Mozartin Requiem tuli tuiki tutuksi. Soittimista piano oli se oma juttu, ensin ihan ilman ajatuksia ammattimuusikkoudesta. Pianonsoiton opettajaksi Elina kuitenkin ensiksi valmistui. Urut tulivat mukaan vasta kirkkomusiikkiopintojen myötä, ja niistä tuli hänen diplomitutkintonsa soitin. Helsingin mahtavat Kallion kirkon urut olivat täydelliset Elinan rakastamalle ranskalaisromanttiselle musiikille, johon tutkinto keskittyi. – Soitin koko Widorin viidennen sinfonian, jonka lopussa on se häämarssi- Toccata. Salon suurimmat urut ovat Halikossa ja Uskelassa, ja niitä saa tietysti käydä soittamassa. Muissa kirkoissa urut ovat paljon pienempiä, mutta ne toimivat Elinasta mainiosti päätehtävässään virsien säestyksessä ja saa niistä sävyjä muihinkin soittoihin. – On tärkeää, että jokainen soitin on sopivan kokoinen juuri omaan kirkkoonsa. Monipuolisesti ja seurakuntalaisia kuunnellen Salo ei ole minkään herätysliikkeen valta- aluetta. Elina onkin onneksi inspiroitunut kaikkien liikkeiden laulukirjojen selaamisesta. Yksi viime aikojen löytö oli Siionin kantelen vaihtoehtoinen duurimelodia lauluun ”Oi, katsohan lintua oksalla puun”. Se on Elinasta kaunis, soljuva ja iloinen. Laulukirjojen kokoelma omassa hyllyssä karttuu. Yhteislaulutilaisuuksissa on tykätty muun muassa Toivon veisukirjasta, jossa on hengellisten laulujen lisäksi kansanlauluja, huumoria ja iskelmääkin: ”Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen, päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen... Myrskyn jälkeen on poutasää...” Laulussa on mukana hengellinen ulottuvuus: ”Ei voi yksikään päättää päivistään, ne määrätään.” Tilaisuuksien laulut päättää joskus kanttori, joskus seurakuntalaiset saavat toivoa: – Siinä näkee, mitä he osaavat ja mistä pitävät. Elinan omalla musiikkimaulla ei ole rajoja: – Tykkään tosi monesta musiikkityylistä. Rockista, popista, jatsista, rapistakin ja elektronisesta musiikista. Klassisesta lauluohjelmistosta tietysti myös. – Parasta työssä on monipuolisuus. Ihmisten erilaiset juhlat ja kuoro, joka on hyvin tärkeä muun muassa eläkeläisille. Jumalanpalvelukset ovat pääosin omalla alueella, ja niin pitää ollakin, mutta käyminen eri alueilla on mukavaa vaihtelua. Hyvä, Salon seurakunta! Kauempaa näkee paremmin? Lauluilloissa Elina on huomannut, että täällä pienessäkin porukassa uskalletaan laulaa rohkeasti eikä varota oman äänen kuulumista. Ihan sama, vaikka olisi jokin vähän outokin laulu menossa. Näin ei siis ilmeisesti olekaan kaikkialla?! – Ja on hienoa, että seurakunnassa tehdään musiikkia värikkäästi ja isolla skaalalla. Kesämaanantaisin Elina Hyvönen oli usein laulattamassa Salon kirkon pihamaan lauluilloissa. Kuvanottopäivänä oltaisiin varmastikin sisällä. Tervetuloa, uusi kanttori! Kuvassa laulunarvoisista Vappu Kemppinen Kukonkallion jouluvierailulla. TERHI LEHTOVAARA
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=