Diakonian viran päivänä 2.9. pidetään esillä diakonian virkaa. Päiväksi on valittu Suomen kirkon ensimmäiseksi diakonissaksi vihityn Matilda Hoffmanin vihkimyspäivän 1.9.1872 mukaisesti syyskuun 1. päivää lähinnä oleva arkipäivä. Juhlapäivän kunniaksi kehotetaan kaikkia diakonian virkaan vihittyjä ja kirkon tehtävissä palvelevia käyttämään vihreää virkapaitaa tai diakonissan pukua. Muualla kuin kirkollisissa tehtävissä palvelevat voivat laittaa rintapieleensä diakonissan tai diakonin merkin tai kaulaan diakonian riipuksen. Päivän nimessä oleva ”D-day” tarkoittaa englanninkielisessä sotilastermistössä tiettyä merkittävää päivää tai tärkeän tapahtuman aloituspäivää. Diakoniatyöntekijöille D tarkoittaa tietysti myös diakoniaa. Sisar Matilda ja hänen jälkeensä vihityt diakonissat olivat kehittämässä mm. sairaanhoitoa sekä edistämässä naisten mahdollisuutta kirkon työhön. Vihkimys diakonian virkaan ”palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla” on kantanut menneiden sukupolvien diakoniatyöntekijöitä ja kantaa myös virkaan vihittyjä. Vihkimyspäivä on todella D-day, merkittävä päivä. Lähde: Diakonian virka (dtl.fi) 7 LAURA YLILUOMA, DIAKONIATYÖNTEKIJÄ Kotikäyntityö on olennainen osa seurakunnan diakoniatyötä. Tärkeimmät syyt diakoniatyöntekijän kotikäynneille ovat yksinäisyys, sairaus, suru ja kriisit, ihmissuhdeongelmat, päihde- ja mielenterveysongelmat, hengelliset kysymykset sekä taloudelliseen avuntarpeeseen liittyvät asiat. Tavoitteena kotikäyntityössä on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, kuuntelu ja sitä kautta avun tarpeen kartoitus. Tärkeää on rakentaa luottamuksellinen suhde ja luoda kiireetön, kuunteleva sekä hyväksyvä ilmapiiri, jossa voi rauhassa keskustella vaikeistakin asioista. Kohtaamisesta riippuen tavoitteena voi olla myös seurakuntayhteyden ylläpitäminen ja hengellisyyden vaaliminen. Toivon ja ilon välittäminen, tukeminen ja rinnalla olo kuuluvat jokaiseen kotikäyntiin. Kotikäynnille pyydettäessä Diakoniatyöntekijän kotikäyntiä voi itse pyytää tai henkilön läheinen voi ottaa yhteyttä. Naapurit tai ystävätkin saattavat kertoa kotikäynnin tarpeesta. Enenevässä määrin myös kotihoito – asiakkaan kanssa keskusteltuaan – ottaa yhteyttä diakoniatyöhön. Yhteydenoton jälkeen diakoniatyöntekijä sopii henkilön kanssa kotikäynnistä. Kotikäynnillä voidaan käydä yhtä lailla myös hoivakodissa. Esimerkiksi kuulon tai muistin heikennyttyä voi olla, ettei kommunikaatio muiden vastaavassa tilanteessa olevien hoivakodin asukkaiden välillä onnistu. Henkilöllä voi olla myös tarve keskustella hengellisistä asioista tai laulaa lapsuudesta tuttuja virsiä. Tällöin henkilökohtainen, kiireetön kohtaaminen diakoniatyöntekijän kanssa on odotettu. Kohtaamisessa kotikäynnillä henkilö on parhaiten omana itsenään. Asetelma on tällöin luontaisesti asiakaslähtöinen, kun henkilö emännöi/isännöi diakoniatyöntekijän vierailua. Tämä tekee kohtaamisesta luonnollisen ja muita ympäristöjä hienovaraisemman eikä tule niin asiakas-työntekijä-tunnetta, vaikka diakoniatyöntekijä onkin tilanteessa ammattilainen. Kokemus kotikäynneistä Haastattelin noin 70-vuotiasta, kohta jo 20 vuotta yksin asunutta naista, joka tarvitsee päivittäin kotihoidon apua. Hänellä on joitain avuliaita naapureita ja ystäviä sekä sukulaisiakin, joiden kanssa voi puhua puhelimessa silloin tällöin. Henkilö ei koe yksinäisyyttä, vaan toteaa: ”Onni, kun on Jeesus. Uskon ja luotan Häneen.” Hänelle kiireettömän ajan antaminen, kuulumisten kertominen, hartauskirjoituksen lukeminen, rukoileminen ja virsien laulaminen yhdessä ovat tärkeitä. Henkilölle itsenäinen liikkuminen kodin ulkopuolella on mahdotonta, joten diakoniatyöntekijän kotikäynti on tervetullut. Keskustellessamme kohtaamisesta kysyin, miten hän kokee tulleensa kohdatuksi diakoniatyössä. Hän totesi, että ihan hyvin. Hän muisteli, miten diakonissat ovat kulkeneet hänen kotikylällään jo lapsuudesta asti ja kohtaaminen on ollut luontevaa. Merkityksellistä on, että saa olla oma itsensä ja on kiireetön ilmapiiri. Kysymykseeni, mikä on onnistunut hyvin, hän kertoi saavansa hengellisiä tarpeita täytettyä, kun saa puhua ja laulaa Jeesuksesta. Hänelle on myös tärkeää, että sovimme joka kotikäynnillä valmiiksi seuraavan tapaamiskertamme. Mitä olisi voinut parantaa -kysymyksen kohdalla hän mietti, että mahdollisuuksien mukaan voisin käydä useamminkin. Jokainen kotikäynti on omannäköisensä. Kotikäynnin sisällölle ei tarvitsekaan olla mitään valmista tavoitetta tai kaavaa. Usein pelkkä läsnäolo ja kuunteleminen – kohdatuksi tuleminen – ovat tärkeintä ja sinällään riittävää. Saamme yhdessä kokea näissä kohtaamisissa lähimmäisenrakkautta tasavertaisina, arvokkaina Taivaan Isän lapsina. Läsnäoleva kohtaaminen Diakoninen kotikäyntityö MARJA ROIKO KOHTAAMISIA DIAKONIATYÖSSÄ – Kohtaamisia eri-ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien lähimmäisten kanssa tehdään ympäri vuoden mm. seurakunnan tiloissa, kodeissa ja hoivakodeissa. – Kohtaaminen on diakoniatyön perustehtävä. Diakoniatyö – Auttaa siellä, missä yhteiskunnan turvaverkot pettävät. – Etsii, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä. – Perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen. – Maksutonta, vaitiolovelvollista, ei edellytä kirkon jäsenyyttä. – Työtä tekevät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Pe 18.10. klo 18–21 Salon seurakuntatalossa. Liput 10 €, sukkapiirin tekemät töppöset 5 €. Tanssittamassa Salon Seuratanssiklubin väkeä, musiikista vastaa Timo Rautala. Buffetti kahvila Mannassa. Lippujen, töppösten ja buffetin tuotto Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Yhteisvastuukeräys auttaa tänä vuonna nuoria, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla. Bongaa diakoniatyöntekijä D-dayna! UNSPLASH TÖPPÖSTANSSIT YHTEISVASTUUN HYVÄKSI Bongaa Salon seurakunnan diakoniatyöntekijöitä D-dayna!
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=