2 1/2025 Pääkirjoitus Ajan kulussa perinteitä vaalien Ajan kulumisen huomaa erityisen hyvin, kun vuodesta toiseen toistuvat tapahtumat tuntuvat seuraavan toisiaan aina vain kiihtyvällä tahdilla. Kun huomaa, että jälleen ollaan pääsiäisen äärellä, orientoituminen kristikunnan keskeisimpään juhlaan pysäyttää. Kaiken arjessa tapahtuvan keskellä on hienoa, että tulee jälleen hetki, jolloin arjen touhu katkeaa. Toivottavasti perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja kulttuuriin sitoutuneet tavat pitävät kristillisen sanoman keskeiset viestit näkyvissä. Näin vakiintuneet tavat johdattavat ikään kuin huomaamatta pyhän äärelle. Moni muistaa lapsuudesta ehkä kodissa tai koulussa vietettyjä juhla-aikoja, ja niihin liittyy, toivottavasti, lämpimiä muistoja. Olisi toivottavaa, että näitä erityisiä juhla-aikoja edelleen vietettäisiin, jotta elämä ei muutu täysin yksiulotteiseksi, vaan siihen sisältyy myös vaihtelua ja syvyysulottuvuutta. Moni saattaa muistaa myös joulun tai pääsiäisen viettoa seurakunnan päiväkerhossa. Seurakunnan päiväkerhotoiminta viettää nimittäin tänä vuonna 80-vuotisjuhlaa. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat herättivät kirkossa paljon lasten ja nuorten toimintaa kesäleireineen, harrastuskerhoineen ja päiväkerhoineen. Paljon ovat ajat muuttuneet tuossa ajanjaksossa. Nyt päiväkerhot lakkaavat yksi toisensa jälkeen syntyvyyden hälyttävästi alentuessa. Toki nykyisin organisoidulla päiväkotien toiminnallakin on ollut tähän suuri merkitys. Joka tapauksessa, vanhan, perinteikkään ja vuosikymmeniä hyvin tärkeänä pidetyn toiminnan aika alkaa olla monin paikoin ohi. Sääli. Ikärakenteen muutoksella on niin paljon vaikutuksia koko yhteiskunnan toimivuuteen, että monien on vaikea edes kuvitella, miten suuri sen merkitys on tulevaisuudellemme. Perinteitä voi pitää yllä monella tavalla. Perinteet ovat osa niin yksilön kuin yhteisönkin identiteettiä. Identiteetti on yksi aikamme muotisanoja, ja siihen voi olla syynsä. Pirstoutuminen, aikojen epävarmuus, yksilöllisyyden korostuminen ja monet muut tekijät luovat tarpeen yhteisöllisyyden korostamiseen juuri identiteettiä vahvistamalla. Toki tällä on negatiivisetkin vaikutuksensa, jos se johtaa ns. identiteettipolitiikan korostumiseen ja sitä kautta vastakkainasettelujen jyrkentymiseen. Mutta selkeästi on tarvetta oman taustan ja identiteetin etsintään. Salossa on poikkeuksellisen vahvaa harrastuneisuutta sukututkimukseen. Tämäkin lienee merkki omien juurien etsinnästä ja kaipuusta. Lauantaina 12.4. vietetään Salon seurakuntatalossa Salon Seudun Sukututkijat ry:n 40-vuotisjuhlaa (katso. s. 3). Tilaisuus on kaikille asiasta kiinnostuneille avoin. Sukututkimus nojaa ns. kirkonkirjoihin. Kirkonkirjojen ylläpito on elämän ja kuoleman kysymys. Ei nimittäin ole juurikaan muita maita maailmassa, joilla olisi samankaltainen kansallisaarre käytettävissään, jossa vuosisatojen ajan on kansalaisten elämän merkittävimmät tapahtumat kirjattuina syntymästä kuolemaan. Salossa kesällä järjestettävät herättäjäjuhlat ovat yksi tapa ylläpitää perinteitä, näin jo 1800-luvun lopulta. Herättäjäjuhlat on yksi hieno esimerkki siitä, että perinteitä voidaan pitää yllä kuitenkin muuttuvassa ajassa eläen, perinteitä kunnioittaen, silti menneeseen takertumatta. Tässä lehdessä on tietoa juhlien talkootehtävistä. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan juhlille, mutta erityisesti myös talkoolaiseksi. Toivotan kaikille hyvää kevään odotusta ja Siunattua pääsiäisen aikaa. Timo Hukka kirkkoherra Diakonin Hajatelmia Elämänkevät Alla kinosten ja jään kerää voimia elämä. Herätäkseen hitaasti, kiskotellen ja venytellen, eloon kevätauringon tanssin myötä. Tanssin, joka ylistää riemukkaasti uusia alkuja, uuden elämänkevään ihmeitä ja Jumalan luomakunnan uudestisyntymistä. Runo ja kuva: Kaija Virtanen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=