2/2025 6 RIITTA KOIVISTO Hiljattain oli kaksi syytä ajaa Salon sairaalan mäelle. Sairaalapappi Petri Vuorisen eläkkeellelähtöhaastattelu ja se, että nyt on sairaalasielunhoidon 100-vuotisjuhlavuosi. Vuodet lasketaan siitä kun ”Suomen ensimmäinen päätoiminen seurakuntien palkkaama sairaalasaarnaaja” Kullervo Robert Ilmonen aloitti työnsä Helsingissä Lapinlahden sairaalassa. Sairaalasielunhoito on yksi kirkon erityistyömuodoista. Muitakin on. Kirkossa kannetaan huolta vaikkapa vankilassa ja armeijassa olevista, merillä työskentelevistä, viittomakielisistä ja kehitysvammaisista. Samoin monista muista vähäosaisista ja vaikeissa tilanteissa olevista. – Diakoniatyö on ”kirkon kasvot”, Petri luonnehtii. Ja diakoniatyöhän täytti pari vuotta sitten peräti 150 vuotta. Mainosalalta kirkon työn kirjoon Salossa sairaalasielunhoitoa on ollut vuodesta 1981. Vuorinen on Salon sairaalapappien ketjussa viides ja pitkäaikaisin, työuraa täällä on takana jo 17 vuotta. Teologian opiskelijaksi hän lähti mainosalalta, ja aika varhaisessa vaiheessa kiinnostus suuntautui muuhun kuin tavalliseen seurakuntatyöhön. Sairaalatyön lisäksi kokemusta on ehtinyt tulla myös laivoilta sotilas- ja merimiespappina ja avovankilasta. Petristä on joskus vaikuttanut siltä, että seurakuntalaisten kuva sairaalapapin työstä on ohut tai sirpaleinen. Se täytyy tietysti korjata heti! ”Sairaala on seurakuntani” Sairaalapappi työskentelee sairaalassa seurakunnan palkkaamana. Esimies on kirkkoherra. – Sairaala on minun seurakuntani, Vuorinen kuvaa. Siihen kuuluvat niin potilaat, omaiset kuin työntekijätkin. Pappi käy keskusteluja potilaiden kanssa. Pyyntöjä tulee potilailta itseltään, ja joskus niitä välittävät terveydenhoitohenkilökunta tai omaiset. – Erittäin tärkeää on aina varmistua siitä, että keskustelu on potilaan oma toive. Tämä on ihan perusperiaate, Petri painottaa. Keskusteluista ei tehdä minkäänlaisia muistiinpanoja eikä niistä raportoida millään tavoin kenellekään, edes hoitohenkilökunnalle. Hoitohenkilökunnan kanssa tehtävä työ on ollut keskustelujen lisäksi esimerkiksi työnohjausta ja koulutustilanteita. Kirkollisia toimituksia sairaalapappi tekee harvoin. Esimerkiksi hautajaiset rajautuvat sairaalassa kohdattujen potilaitten siunauksiin. Palvelua yli monenlaisten rajojen Monelle voi olla yllätys, että sairaalapappi on myös muita uskontokuntia varten. Hän on yhdysside ja potilaiden toiveiden välittäjä myös ortodoksiseen kirkkoon tai juutalaiseen tai islamilaiseen yhteisöön päin. – Uskonto ei rajaa mitään, Petri selventää. Keskustelukumppani ei aina osaa suomea, ruotsia tai englantiakaan tai ei ehkä saa tuotetuksi puhetta ollenkaan. – Silloin käytetään elekieltä, ja joskus on kommunikoitu kirjoittamalla. Ja aina voi olla vierellä hiljaa, mutta korvat auki. Arkista työtä Jumalan asialla Sairaalapapin työnä on antaa henkistä tukea. Keskustelut eivät rajaudu vain hengellisiin asioihin, kuten joskus luullaan. Sairaalasielunhoidon eettisissä ohjeissakin lukee, että papin kanssa voi keskustella mistä tahansa mielessään olevasta asiasta. – Vaikka kuinka arkisesta. Vaikka sitten ruuanlaitosta tai lemmikkien hoidosta, Petri kuvaa. – Työssä kantaa se, että siinä ollaan Jumalan asialla. Elämä voi yllättää Varsinaisten haastattelukysymysten jälkeen tulee mieleen kysyä vielä, onko työ sairaalapappina opettanut jotain? On aika paljonkin: – Ihmisten kanssa jutellessa näkee, että elämä voi olla aika arvaamatonta. Sen edessä oppii nöyryyttä elämän mysteeriä kohtaan. Mitä kaikkea elämä on kristillisen uskon näkökulmasta? – Niin kauan kuin tässä hengitetään ja ollaan, pitäisi yrittää nauttia pienistä, itsestään selvistäkin asioista. Niiden näkeminen on aikamoinen lahja. Jos ne näkee ja löytää, niin elämä on yllättävänkin mielekästä. – Elämä on tärkeä ja kallis asia. Sairaalasielunhoito tulee Petrin mielestä säilyttämään paikkansa sairaalamaailman murroksissakin. – Perustyö ei muutu miksikään, vaikka tekniikka ja kaikki muuttuisi. – Ihmisten kohtaamista tarvitaan. Tukemista ja kannustamista. Myös työntekijöiden. Nyt sairaalapapin työ jää taakse, ja elämään mahtuu uutta tekemistä: – Voisin innostua opiskelemaan jotain uutta, vaikka puutöitä tai uutta kieltä, Petri suunnittelee. Seurakunta sairaalassa – ja sairaala seurakuntana Ari Oinas on monelle seurakuntalaiselle kappalaisena ja työyhteisökehittäjänä tuttu. Vuodesta 2022 hän on ollut myös sairaalapapin tehtävissä keskittyen henkilöstötukeen, yhteyksiin sairaalaorganisaatioon päin ja vuodesta 2023 myös työalavastaavan tehtäviin. Petri Vuorisen eläkkeelle lähdön myötä hän siirtyy kokonaan sairaalapapin erityisvirkaan. Sairaalapappi Petri Vuorinen näyttää enemmän hoitohenkilökuntaan kuuluvalta kuin papilta, saati sitten minkäänlaiselta ”saarnaajalta”, jollainen alan kaukainen pioneeri oli. Hän on silti seurakunnan työntekijä. Sairaalan työvaatteen käyttäminen on korona-ajalta käytänteeksi jäänyt huoleton ratkaisu. RIITTA KOIVISTO ARI OINAS
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=