14 3/2025 LÄHETYSTYÖN KENTÄLTÄ EPÄTAVALLISTA ESINEISTÖÄ TIMO VIITANEN LAUTASELLINEN RUKOUSTA Ei, tällä kertaa ei ole puhe rovastin kahvitassista. Ihan oikeista lautasista kyllä, nimittäin sellaisista musikaalisista. Symbaaleiksikin niitä sanotaan. Mutta mitä tekemistä semmoisilla on kirkonmenojen kanssa? Vastaus, kuten monesti, riippuu siitä, keneltä kysytään. Tällä kertaa kysytään kopteilta. Koptit ovat Egyptin perinteisiä kristittyjä ja siinä mielessä ”faaraoiden perillisiä”, että Egypti oli kristitty maa ennen arabivalloittajien tuloa, joten koptien voi sanoa edustavan kaikkein vanhinta perinteen jatkumoa maassaan. Koptien hengellinen kulttuuri on yhdistelmä kristinuskon varhaisvuosien kosmopoliittista kreikankielistä kulttuuria ja omia, paikallisia perinteitä. Jumalanpalveluskielenä toimii kopti, muinaisen egyptinkielen perillinen; sitä ei tosin kirjoiteta enää hieroglyfein. Soittimien käyttö jumalanpalveluksessa ei suoranaisesti kuulu kumpaankaan perinteeseen. Miksikö ei? Siksi, että kirkko oli aluksi hyvin varovainen kaiken sellaisen kanssa, jonka arveltiin voivan houkuttaa äskenkääntyneitä takaisin pakanuuteen: pakanallinen temppelimusiikki – Egyptissä esimerkiksi sistrumin soitto – oli tällaisten asioiden listan kärkipäässä. Tiettävästi vasta keskiajalla koptit ottivat käyttöön symbaalit ja triangelit kirkollisina soittimina. Kerran käyttöön otettuina ne ovatkin sitten säilyttäneet paikkansa meidän aikaamme asti. Onpa koptilaiseen perinteeseen jopa vakiintunut nimitys ”symbaalivärssy” tietyille, liturgiassa kirkkovuoden mukaan vaihtuville teksteille, joita nimenomaisesti lauletaan symbaalien säestyksellä. Näiden soitinten rooli jumalanpalveluksessa on ennen kaikkea yhteisen rytmin ylläpitäminen vapaahkosti soljuvassa liturgisessa resitaatiossa. Diakonit, joiden tehtävänä on toimia kuorona, laulavat ja soittavat samalla symbaaleja. Länsimainen ihminen, joka on tottunut yhdistämään hitaan tempon ”arvokkuuteen” ja ”juhlallisuuteen” saattaa ensi alkuun hämmentyä: musiikin armoton pulssi kuulostaa joltain muulta kuin miltä pyhä ja jumalallinen liturgia näyttää. Hetken mietittyään voi ehkä kuitenkin kyseenalaistaa ennakkoluulojaan: en nimittäin muista, että missään päin Raamattua pidettäisiin hitaasti rukoilemista jotenkin suurempiarvoisena kuin nopeastikaan. Jos rukoilijan mieli on seuraavan päivän ostoslistassa, ei rukouksen tempolla ole juurikaan väliä. Ehkä nopea rukous suorastaan pakottaa keskittymään? En tiedä, miten on; riippuu ehkä yksilöstä. Mutta jos haluat tutustua asiaan, internet on täynnä ohjevideoita ihmiselle, joka haluaa oppia soittamaan symbaaleja koptilaisittain oikein. TEKSTI JA KUVAT: ANNA PELTONEN, SUOMEN LÄHETYSSEURA Phannapha ”Amp” Khamprates on Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon diakoniaosaston talousvastaava ja Lähetysseuran entinen kummilapsi. Hän kertoo olevansa kiitollinen kaikista seurakuntalaisista ja työtovereistaan. – Olen saanut varttua seurakunnan yhteydessä ja koen meidän olevan yhtä suurta kristittyä perhettä. Perhe on minulle turvapaikka. – Työtovereiden kanssa tuemme ja ymmärrämme toisiamme. Työ tällä porukalla ei tunnu taakalta, vaan voimme yhdessä palvella Jumalaa ilolla. Kirkon työ ihmisten hyväksi on tärkeää Phannaphalle. – Vaikka teen pääasiassa toimistotyötä, pääsen myös kohtaamaan ihmisiä, kuulemaan haasteista ja miettimään ratkaisuja. Iloitsen, että työni kautta minun on mahdollista auttaa muita parantamaan omaa elämäänsä. – Diakoniaosastolla perustehtävämme on auttaa avun tarpeessa olevia lähimmäisiä. Auttaminen on yksi tapa viedä ilosanomaa, sillä samalla meillä on mahdollisuus kertoa olevamme kristittyjä ja toimivamme lähetyskäskyn pohjalta. Thaimaan kirkon haasteet ja tulevaisuus Phannapha kertoo kirkolla olevan haasteena työntekijäpula. Heillä ei ole tarpeeksi pastoreita tai evankelistoja. – Vierailin kirkkojen nuorten johtamisseminaarissa Singaporessa, jossa puhuttiin paljon siitä, miten kasvattaa uuden sukupolven johtajia. Tajusin, miten iso haaste tämä on myös meidän kirkollemme. Meidän tulisi paneutua tähän ongelmaan ja kasvattaa ymmärrystämme sen ratkaisemiseksi, hän kertoo. Phannaphan mukaan toinen haaste on, miten työntekijöiden vahvuuksia voisi hyödyntää paremmin. – Jos emme voi käyttää lahjojamme parhaalla mahdollisella tavalla, se hidastaa koko kirkon kasvua. Kolmas haaste Phannaphan mukaan on uusien ihmisten tavoittaminen. Monissa thaikirkoissa on iloinen ja kutsuva tunnelma. Thaimaan kirkko tarvitsee nuoria johtajia X.COM/COPTICULTURE Phannapha (Amp) Khamprates työskentelee kirkon diakoniaosastolla Thaimaassa. Lapsia Immanuelin seurakunnassa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=