2 3/2025 Diakonin Hajatelmia Pääkirjoitus ”Punertaa marjat pihlajan…” Nuo tunnetun vanhan iskelmän sanat tulevat etsimättä mieleen, kun katselen työhuoneeni ikkunasta ulos. Parkkialuetta koristaa pihlajapuiden rivistö. Marjojen painosta nuokkuvat, punaisina hehkuvat lehvästöt kertovat selvää kieltään: syksy on käsillä. Mennyt kesä jäänee mieliin helteistään, vaikka kesäkelit antoivatkin odottaa itseään. Kesän huomaa menneen paljosta muustakin kuin sadonkorjuusta ja luonnon lisääntyvästä värikkyydestä. Kesän leirit ovat takanapäin. Lomilta on palattu. Monenlainen tohina on käynnistynyt, ja tulevan kauden tapahtumia ja säännöllisiä toimintoja suunnitellaan viimeistään nyt. Tämänkin lehden tapahtumakalenteri tarjoaa runsaasti toimintaa sitä kaipaaville. Myös jokavuotiset suunnitelmat ovat hyvässä vauhdissa hiljaisemman kesätauon jälkeen. Toimintasuunnitelmat, talousarviot jne. ovat loppusuoralla. Suuremmat suunnitelmat ovat liikahtaneet kesällä vain vähän eteenpäin. Näistä ehkä eniten huomiota on saanut osakseen Rova 2030 -hanke, jossa etsitään seurakuntamallia tulevaisuudelle. Tarkoituksena on luonnollisesti varmistaa seurakunnallinen toiminta ja jäsenten yhdenvertaisuus tulevaisuudessakin. Keväällä järjestettiin Salossakin infotilaisuus suunnitelmien nykyvaiheesta. Sen verran prosessi on kuitenkin edennyt, että lakisääteinen seurakuntalaisten kuuleminen järjestetään Salossa keskiviikkona 24. syyskuuta. Näissä suunnitelmissa on Salon seurakunnan erityisenä tarpeena huolehtia siitä, että Salon hyvin erityinen rakenne tulee otetuksi riittävässä määrin huomioon, koostuuhan seurakuntamme kahdestatoista kirkkoalueesta. Näiden alueiden toimintaedellytysten ylläpito ei ole tulevaisuudessa mahdollista ilman koko rovastikunnan alueen uudelleen organisointia. Miten se tulee tapahtumaan, juuri siitä nyt täytyy keskustella. Käsillä oleva lehti osoittaa jälleen, sekä kirjoituksissa että tapahtumissa, kuinka monella sektorilla seurakunta toimii. Tähän Salossa on mahdollisuuksia seurakunnan koon takia. Juuri tämänkaltaisesta monipuolisuudesta ja erikoistumisesta on kyse myös uudelleen organisoitumisessa, etteivät tulevaisuuden resurssit pienentyessään estä laaja-alaista seurakuntalaisten kohtaamista. Syksyn ollessa käsillä toivotan kaikille siunattua alkavaa toimikautta. Timo Hukka kirkkoherra Metsä kuin sadusta! Tekisi mieli käydä sammalmättäälle pitkälleen ja katsella sinisen taivaan pumpulipilviä, sulkea silmänsä lempeän tuulen humistessa keinuttaen. Siniset mustikkalapset leikkivät hippaa kainosti punastuvien puolukkalasten kanssa: ”Hippa, Sä oot!!” Karvainen tuhatjalkainen myhäilee mustikanvarvulla marjalasten kirmailua katsellessaan ja pieni sisilisko livahtaa turvaan kivenkolokotiinsa. Saniaisten lehdet käpertyvät hassusti kiharalle ja koivunlehdet ilakoivat uudesta keltaisesta väristään. Aurinko kutittaa säteillään kuusenoksalla kipittävän oravan hännänpäätä ja naapurimännyssä tikka nakuttaa nokallaan fanfaarin syksylle. Pieni kauris seisoo pää kallellaan pellon laidalla katsellen kurkiparin hassua tanssia. Ja minä… Minä kuuntelen onnellisena tuulen huminaa ja metsän satumaisia ääniä ympärilläni! Runo ja kuva: Kaija Virtanen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=