3/2025 6 RIITTA KOIVISTO Salon seurakunnan iso tapahtuma, kesän herättäjäjuhlat, olivat pastori Päivi Pulkkinen-Watsonin viimeinen työtehtävä. Samalla kun hän toissa vuonna suostui juhlien kaksivuotiseen pääsihteerin pestiin, hän päätti eläköitymisestään juhlien jälkeen. Nyt juhlat ovat enää loppuraportointia ja kiitosjuhlaa vaille valmiit. – Juhlaan ovat kaikki tervetulleita, Päivi kutsuu. Mitä elämässä oli ennen herättäjäjuhlia ja mitä on niiden jälkeen? Teologista papiksi Ryhtyminen teologian opiskelijaksi tapahtui vähän yllättäen. Naapurin poika oli menossa tiedekunnan infotilaisuuteen ja Päivi kiinnostui lähtemään mukaan, ja hän tiedekuntaan heistä kahdesta sitten pääsikin. Opiskelussa oli monipuolista, sai lukea myös historiaa, psykologiaa ja kieliä. Helsingin aikaan kuului myös laulaminen Katedraalikuorossa. Pari ensimmäistä työvuotta kului Kirkon ulkomaanavussa ja peräti kaksitoista Skotlannissa: eräässä tietokonefirmassa tarvittiin eri kielten osaajia, muun muassa suomen ja ruotsin. Kun ajatus papin töistä ajankohtaistui, oli muutettava Suomeen, jotta voi hakea virkaa. Sellainen löytyi silloisesta Salo-Uskelasta vuonna 2004. Ei niin pehmeä lasku! – Kun tulin tänne töihin, tunsin että olen ihan eri planeetalla kuin missä olin ollut. Kirkko oli muuttunut paljon sinä aikana, kun olin ollut poissa Suomesta. Työt alkoivat isolla tehtävällä heti ensimmäisenä sunnuntaina: kirkkoherra Pukari oli laittanut Päivin saarnavuoroon. – Seurakuntatyötä olin aiemmin tehnyt vain harjoittelussa opiskelujen päätteeksi – ja se käsitti vuonna 1982 yhden kesän työt viidellä eri rippikoululeirillä. Mahdollisimman pian oli otettava haltuun myös Salon kartta ja työhön liittyvät tilat ja käytännöt, muun muassa ajanvarauskirjan täyttäminen – sähköistä kalenteria ei vielä ollut. – Minua kysyttiin kansainvälisyys- ja lähetyspapiksi, ja kiinnostuin siitä. Seurakuntaliitoksen jälkeen vaihdoin lapsityöhön. – Lapset ovat ihania. Kun heiltä kirkossa kysyi jotain, he vastasivat! Perheasiain neuvottelukeskuskin tuli tutuksi. Herättäjäjuhlat olivat koko seurakunnalta iso ponnistus. Vastuu ja pieni stressinpoikanen painoivat varsinkin ennen kuin toimikunnat saatiin perustettua. Niiden toimintaa Päivi kiittää. Ja Herättäjä-Yhdistyksestä sai paljon tukea. Vapaus tehdä ja suunnitella Parin kuukauden päästä on enemmän aikaa ihmisille, puutarhalle ja talolle. Kaappien siivous on jo alkanut. Vintiltä on lähdössä palapelejä lähetykselle myytäväksi. – Tein palapelin vuodessa, sellaisen 1500 palan. Noin kaksikymmentä niitä siis on kertynyt. Ahkera elokuvissa ja konserteissa kävijä on suunnitellut jo seuraavat konsertit. Museokorttiin on ladattu aikaa vuoteen 2028 asti. Liikunnasta pitävää houkuttaa luonto ja vaeltaminen. – On ihana saada vain kävellä. Skotlannissa työporukka kävi kiipeämässä Munro-vuorilla, eikä niitä siellä ollutkaan vähän, vaan kokonaista 282. – Yksin niillä ei pidä kulkea, sillä sääolot siellä vaihtuvat nopeasti. – Viisi niistä tuli kiivettyä. Kauhean korkeita ne eivät ole, korkein on vähän yli kilometrin. Vaellus Italiassa oli myös hyvä kokemus, ja nyt kiinnostaisi Espanjan Santiago, mutta yhtä hyvin myös Lappi, Repovesi ja monet majakkasaaret. – Suomessa on hienoja paikkoja! Elämä on avoin Elämässä on mentävä eteenpäin ja otettava sen tarjoamia mahdollisuuksia vastaan. – Jumittua ei kannata, kokee Päivi. Esimerkiksi retriittien ohjaus voisi joskus kiinnostaa pätevää ohjaajaa. Tai papin sijaisuus joskus? Pappeushan ei lakkaa. Jokin Merimieskirkkokin olisi mielenkiintoinen paikka nähdä. – Yksinäisyyttä en kaipaa. – Ystäviä on eri puolilla ja käyn seurakuntatalossakin varmasti joskus kahvilla tai keskiviikkokeitolla. Papin työstä vapaalle MERJA LAAKSONEN HERÄTTÄJÄJUHLIEN KIITOSMESSU Su 12.10. klo 10 Uskelan kirkossa. Messussa saarnaa Ylivieskan seurakunnan kirkkoherra ja juhlatoimikunnan puheenjohtaja Eija Nivala. Messu kuultavissa Järviradion taajuudella 102.9 MHz. Messun jälkeen klo 12 kiitosjuhla, ruokailu ja siioninvirsiseurat Salon srk-talossa. Tervetuloa! Päivi puhui kesällä Salon herättäjäjuhlien talkooinfossa juhlien pääsihteerin ominaisuudessa. Päivi Pulkkinen-Watsonilla tulee papin työssä 21 vuotta täyteen lokakuussa. – Työ on ollut monipuolista. Kaikesta olen oppinut jotain, mistä on aina seuraa- vassa tehtävässä ollut hyötyä. Hienointa on ollut ihmisten kohtaaminen. RIITTA KOIVISTO
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=