www.salonseurakunta.fi 9 ttää! ”olen kauhean näkyvillä ja kaikki katsovat minua”. Hengitys, rentoutuminen ja keskittyminen ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Keskittynyt osaa suuntautua olennaiseen. Kaarina kertoo tutkimuksesta, jossa tutkittiin esiintyviä taiteilijoita. Pulssin ja verenpaineen nousu ja muut fyysiset tuntemukset ovat samanlaisia niin niillä, jotka kokevat jännityksen voimaannuttavana, kuin niillä, jotka kokevat suurta esiintymispelkoa. Toiset vain keskittyvät esitettävään asiaan, ja toiset keskittyvät niihin oireisiin. Seurakunnan kuorot ovat hyviä harjoittelupaikkoja, kun niissä aspekti on ennen kaikkea hengellinen! ♥HYVÄ HARJOITUS ALKAA HYMYLLÄ Asioita voi oppia. Tarvitsemme realistista ja kannustavaa palautetta. Pelko epäonnistumisesta on luovuuden ja oppimisen este. Huippuviulisti Isaac Stern sanoi: ”Jos ei uskalla epäonnistua, niin ei voi onnistua. Virhe on oppimismahdollisuus.” Olemme Jumalan luomina arvokkaita. Meidän ei tarvitse lunastaa olemistamme esityksellämme. Siinä on vastalääkettä kulttuurissamme vallitsevaan vertailuun ja täydellisyyden tavoitteluun. Raamatussa törmää Kaarinan mielestä tämän tästä positiiviseen ajatteluun. Toivo ja luottamus Jumalaan ovat kristillisen uskon ydintä. Ja jo erämaaisät tunnistivat samoja asioita, joita nykyajan psykoterapia pitää olennaisina. Englannin ”Let’s play” tarkoittaa sekä ’soitetaan’ että ’leikitään’. Se kuvaa hyvin musisoinnin iloa ja mielihyvää. Musiikki on tunneasia. Se vaikuttaa suoraan sydämeen ei-verbaalisella tasolla. Vilpittömyys ja aitous puhuttelee aina! Marika Huhtasalo on Muurlan ja Kiskon aluekappalainen. Hänen kanssaan mietitään jumalanpalvelusta ja sitä, miksi kirkkoon on joidenkin vaikea tulla. Hän on tehnyt papin työtä pitkään ja ollut jo pienestä innokas laulaja ja esiintyjä, mutta sanoo silti, että jännitys on aina läsnä, kun täytyy julkisesti olla esillä, puhua ja laulaa. Siihen täytyy valmistautua ja keskittyä. – Varsinkin silloin jännittää, jos on jotain tavallista juhlavampaa, kuten joulu, itsenäisyyspäivä tai konfirmaatiomessu. Pappina hän haluaa luoda hyvää ilmapiiriä, mutta samalla pitää muistaa, että jumalanpalvelus on livetilanne, jossa pappi on yhteistyössä niin kanttorin ja suntion kuin koko läsnä olevan seurakunnan kanssa. – Siinä on kysymys luottamuksesta. – Joskus mikrofonit vinkuvat ja on kesken liturgian kysyttävä, että kuuletteko te! – Toisaalta, se on työtä, ja kaikkeen oppii, kun sitä tekee. Mitä seurakuntalaiset jännittävät eniten? – Sitä, milloin pitää nousta seisomaan. Papit usein näyttävät sen. Jotkut jännittävät eri syistä ehtoolliselle tulemista tai polvistumista alttarilla, mutta ehtoollisen saa nauttia seistenkin tai penkissä: – Joskus ehtoolliselle kutsuessani sanon, että nostakaa käsi ylös, niin tulen luoksenne. Toisaalta tuntuu hyvältä välttää liikaa neuvomista. Jokainen uusi ympäristö jännittää aluksi, mutta kirkossa oppii käymään käymällä kirkossa. Opimme käymään kaupassakin tai konsertissa tai tanssipaikalla… Vähitellen voi huomata erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä – mutta ollaanko niistä kaikista aina samaa mieltä, esimerkiksi siitä, miten minnekin pitää pukeutua? – Istua siis saa vaikka koko jumalanpalveluksen ajan. Jos tekee eri lailla kuin muut, se ei ole vaarallista. Kirkkokulttuuri on vapautunut Kirkko on muuttunut paljon ”vanhoista ajoista”. – Tilojen esteettömyyteen on kiinnitetty paljon huomiota. Ja lapset saavat näkyä ja kuulua, heille on omia leikkinurkkauksia. – Alttari ei ole niin koskematon kuin ennen; tämä näkyy vaikka Uskelan kirkon isoissa konserteissa, joissa kuorolaiset voivat olla alttarikaiteen sisällä. Joskus sinne eivät saaneet mennä maallikot, vain pappi, ja tietysti suntio töitään varten. – Nykyään ajatellaan, että kirkossa saa viihtyä. Ennen sinne tultiin istumaan kapeilla, kylmillä puupenkeillä, ja jos nukutti, niin lukkari tuli herättämään. Nyt jopa nukutaan kirkossa! Ainakin yksi Yö kirkossa -tapahtuma on taas tulossa. Jumalanpalvelus ei ole esitys Kirkko on kuitenkin juhlava tila – mitä jos siellä mokaa? Papin mokista Marika on huomannut, että ne usein rentouttavat seurakuntaa. Marika miettii, ettei jumalanpalveluksen tarvitse olla yhtä tarkka kuin lapsen iltarituaali. Että ensin katsotaan Pipsa-possu, sitten on puuro, pesut, satu ja iltarukous. Vasta sitten mieli voi rauhoittua ja uni tulla. Jumalanpalveluksen kaavan toistuminen luo turvallisuutta aikuisillekin, mutta jos Isä meidän jää lukematta, kirkossa on kuitenkin rukoiltu, ja jos Herran siunaus jäisi lausumatta, seurakunta on jo siunattu monessa muussakin kohdassa: ”Herra olkoon teidän kanssanne.” – Tapakulttuuri on paljon vapautunut ja rentoutunut, niin, että minusta kirkkoon voi tulla pelkäämättä. – Kirkko on Jumalan huone ja seurakunnan koti. Jännittävä jumalanpalvelus HENNA SEPPÄLÄ RIITTA KOIVISTO
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=