15 www.salonseurakunta.fi tia. Suomesta kaipaamme eniten luonnon antimia ja karkkeja! Kieli teettää työtä On kahdenlaiset foneettiset aakkoset, vanhat kuviin perustuvat kirjoitusmerkit ja niiden erilaiset lausumistavat… Ja käsitteitä on joskus vaikea kääntää. Esimerkiksi ”synti” käsitetään täällä rikollisuudeksi ja ”armo” sääliksi. Kielenopettajamme on onneksi kristitty, ja hänen kanssaan keskustelemme tulkinnoista. Lastemme japani kuulostaa hyvältä ja sujuvalta. Me aikuiset puhumme kömpelömmin, mutta meillä on suurempi sanavarasto. Koulu on hyvällä tavalla järjestelmällinen, ja Noomi on viihtynyt, mutta lasten yksilöllisiä tarpeita ei paljon oteta huomioon. Seuraavan luokan hän aloittaakin kansainvälisessä koulussa, englanniksi, sillä japanilainen koulu alkaisi jo erota suomalaisesta liian paljon. Tie kristityksi on pitkä Kirkkomme tavoittaa paljon ihmisiä – on konsertteja, englannin ja suomen opiskelua, joulupipareiden leivontaa – mutta hyvin harva ottaa kasteen ja liittyy seurakuntaan. Se, että Jeesus on ainoa tie, tuottaa ongelmia varsinkin silloin, kun henkilö harkitsee kristityksi tulemista. Se tarkoittaisi esimerkiksi kotialttareista luopumista; niiden ääreen kokoonnutaan muun muassa uuden vuoden aikoihin sukulaisten kanssa toimittamaan rukouksia esiisien hengille. – Uusi vuosi on täällä se vuoden vaihteen suuri juhla, joulun merkitystä ei tunneta. Haluamme ymmärtää kulttuuria Täällä ei kuulu sanoa asioita suoraan, ei ainakaan ”ei”, joten väärinymmärryksien ja riitojenkin aiheita riittää. Ulkomaalaiset tosin saavat paljon anteeksi. Ihmisen ”kasvot ulospäin” ja ”sisäinen minä” ovat eri asioita, ja fasadin taakse näkeminen on vaikeaa. Edes joskus ulkomailla asuneet ovat tottuneet näyttämään enemmän sisimmästään. Mutta japanilaiset, jos ketkä, osaavat palvella ja ottaa toiset huomioon. Ei-kristitytkin kirkossa kävijät ottavat sujuvasti isännän asenteen ensikertalaisia kohtaan. Vapaa-aikaa pitää järjestää Olen pappi koko ajan, ja raja työn ja vapaa-ajan tai työn ja kodin välillä on häilyvä. Lauantaiksi koetamme järjestää vapaapäivän. Parhaiten se onnistuu, kun lähdemme retkelle. Silloin olemme todella erilaisten laitteiden tavoittamattomissa. SEURAKUNTATOIMISTO Kirkkokatu 6, 3. krs puh. 02 774 5206 avoinna ma–to klo 9–13, pe suljettu salonseurakunta@evl.fi Kirkollisten toimitusten (kaste, vihkiminen, hautaus) ja tilojen varaaminen VIRKATODISTUKSET JA SUKUSELVITYKSET Porin aluekeskusrekisteri arkisin klo 9–15 puh. 044 730 9605 porinaluekeskusrekisteri@evl.fi Salon toimipiste: Vaskiontie 31, Halikko HAUTA-ASIAT JA TALOUSTOIMISTO Kirkkokatu 6, 3. krs ma–to klo 9–13 puh. 02 774 5200 hauta-asiat 02 774 5209 (hautapaikat, hautojen hoito) DIAKONIA Yhteydenotot diakoniatyöhön: ma–to klo 10–12 puh. 044 774 5216 diakoniatoimisto.salo@evl.fi Yhteydenottopyynnön voi jättää myös teksti- tai WhatsApp-viestillä, vastaajaan tai sähköpostiin. PERHEASIAIN NEUVOTTELUKESKUS Salon seurakuntatalo, 2. krs käynti Torikatu 6 (sisäpiha) Ajanvaraus ti ja to klo 12–13 puh. 044 774 5217 perheneuvonta.salo@evl.fi VAPAAEHTOISTYÖ Koordinaattorina diakoni Sanna Saramo puh. 044 774 5296 vapaaehtoistyo.fi/salo TIEDOTUS JA VIESTINTÄ tiedotus.salo@evl.fi Seurakunnan toiminnasta ilmoitetaan: • Viikkoilmoituksissa Salon Seudun Sanomissa, Auranmaan Viikkolehdessä, Salonjokilaaksossa ja Perniönseudun Lehdessä • www.salonseurakunta.fi 4/2025 Julkaisija Salon seurakunta www.salon- seurakunta.fi Toimitus Päätoimittaja Kirkkoherra Timo Hukka p. 0400 784 322 timo.hukka@evl.fi Toimitussihteeri Marja Roiko p. 044 774 5305 marja.roiko@evl.fi Sivunvalmistus Salon Seudun Sanomat Oy Ari Hakulinen Jakelu Varsinais-Suomen Tietojakelu Oy ja Posti Oyj Paino Salon Lehtitehdas, Salo 2025 Painos 26 552 kpl SEURAKUNTA ¤ SALON SEURAKUNTA SOMESSA salonseurakunta@evl.fi www.salonseurakunta.fi WWW.LITURGICALARTSJOURNAL.COM Viime kevään pääsiäistapahtumassa pidettiin pyhäkoulua ulkona. RUKOUSAIHEITA: • Länsi-Japanin evankelisluterilaiselle kirkolle lisää työntekijöitä. Japani luokitellaan tavoittamattomaksi maaksi, koska kristittyjä on alle yhden prosentin. • Mahdollisimman moni japanilainen saisi suhteen Jumalaan. • Tulevien joulutapahtumien onnistuminen. hierarkiaeroja, mikä tuskin oli ylempien yhteiskuntaluokkien mieleen. Vaan mikä ratkaisuksi? Ratkaisuksi keksittiin niin kutsuttu pax (tai oskulatorio tai pasifikaali. Nimitys on vaihdellut maasta ja kielestä toiseen). Perusmalli on yksinkertainen: pieni lauta, johon on veistetty esim. ristiinnaulitun kuva tai jokin muu pyhä kuva-aihe. Tätä lautaa kuljetetaan sitten pitkin kirkkosalia siten, että kaikilla on tilaisuus suudella sitä, eikä siis toisiaan. Jonkinlainen keskinäinen yhteisöllisyys säilyy, mutta ihmiskontakti katoaa. Tai ehkä ei katoa. Kiistat siitä, kuka pääsee ensin ja kuka vasta sitten, ovat tunnettuja keskiajan käräjiltä. Nokkimisjärjestyksestään tarkat ihmiset ovat universaali aikakaudesta toiseen, vain tavat vaihtelevat. Aina pax ei kuitenkaan ollut mikä tahansa pieni, yksinkertainen esine. Mitä korkea-arvoisempi aatelissuku, sitä hienompaa piti kaiken muunkin olla: miksi ei siis myös palatsin kappelin pasifikaalin? Esineet suurenevat, kuva-aiheet monimutkaistuvat. Lopulta tällaiset taideteokset muistuttavat veistoksia. Jotkin niistä toimivat samalla pyhäinjäännöslippaina. On vaikea kuvitella, että näitä barokkikummajaisia kuljetettaisiin pitkin kirkkosalia kaiken kansan suudeltavina, eikä niin tehdäkään. Ne, kuten koko ilmiökin, jäävät vähitellen ylimystön jutuksi. Protestantit, jotka tässä vaiheessa tarinaa ilmestyvät mukaan, eivät, kuten arvata saattaa, koskaan ihmeemmin innostu koko jutusta. Kuten niin usein, lapsi poistuu paikalta pesuveden mukana: protestanttinen maailma hylkää ajatuksenkin rauhantervehdyksestä, eikä se oikein palaa ennen kuin viime vuosisadan liturgisen uudistusliikkeen tuloksena. Meillä sentään säilyy kirkollinen tapa, jossa pappi ja seurakunta toivottavat toisilleen rauhaa. Pietistiset maallikkoliikkeet ottavat sitäkin innokkaammin vaarin rauhan toivottamisesta, ainakin sanallisesti. Pitäisikö seuraavan kerran toivottaa oikein ajatuksen kanssa? Rauha sinulle, lukija.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=