2 1/2026 Kasvatuksen papin kynästä Joskus mainoslauseet osuvat hauskasti kohdalleen. Pienellä sanaleikillä saadaan aikaan tuttuuden tunne ja samalla ehkä pieni hymyn häivekin kasvoille. On nimittäin jälleen Yhteisvastuukeräyksen aika. Tämän vuoden keräyskohteet ovat hyvin valikoituneet sekä tarpeellisuuden että ajankohtaisuuden kannalta. Keräyksen teemana on ”Jokainen ihminen on avun arvoinen”. Pitänee paikkansa. Kotimaan kohteena keräyksessä ovat viime aikoina paljon julkisuutta saaneet puutteet vanhusten hoivassa ja ylipäätään vanhusten kohtaamisessa. Yksinäisyys, epävakaat ajat, huoli hoivasta ja eläkkeiden riittävyydestä ruokaan ja lääkkeisiin ovat monien vanhusten mielissä. Yhteisvastuukeräyskin voi olla jollekin toivon pilkahdus. Tähän epäkohtaan puututaan vuoden kotimaan kohteessa. Perinteisesti, ja niin kuin oikein onkin, ovat avun tarpeessa myös kaukaisemmat lähimmäiset. Näistä kohteista tarkemmin tässä lehdessä. Keräyksen teema tuonee hauskasti mieleen Veikko Lavin tutun laulun sanat ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen.” Hyvin inhimillisellä tavalla laulu tuo esille sen, että jokainen elämä on ainutkertainen ja arvokas itsessään. Veikko Lavi on tässä sanoittanut osuvasti kristillisen lähimmäisenrakkauden ytimen. Lauluista puheen ollen, kohta lauletaan ja veisataan taas pääsiäisajan lauluja ja virsiä. Alkava hiljainen viikko ja sitä seuraava pääsiäisviikko kertovat jotakuinkin kaiken inhimillisen elämän kirjosta; kärsimyksestä, uskosta, toivosta, rakkaudesta, kuolemasta ja uuden elämän heräämisestä. Hiljainen viikko vie itsetutkisteluun, mutta sitäkin enemmän Jeesuksen uhritien seuraamiseen, jumalallisen rakkauden raskaimpaan uhrautumiseen, kuoleman varjon laaksoihin ja ihmismielen pimeimpiin syövereihin. Toisaalta kuitenkin vuodenajankin mukaiseen uuden elämän syntymiseen ja kuolemattomaan toivoon, pääsiäisen ylösnousemuksen iloon ja riemuun. Pääsiäinen on muistutus siitä, että toivokaan ei ole turha. Tulevaisuuteen katsotaan aivan käytännössäkin, kun tämä vuosi on jälleen vaalivuosi. Seurakuntavaalit järjestetään marraskuussa, mutta nyt on jo aika muistuttaa vaalien lähestymisestä. Aika rientää, ja vaikka nyt katsotaankin vasta alkanutta kevättä ja odotellaan kesää, ovat vaalivalmistelut jo aluillaan. Seurakunta on ollut kiitettävästi esillä eri medioissa, mikä osoittaa, että seurakunnassa tapahtuu ja eletään monella tapaa muutosten keskellä. Ainakin toimintaympäristö muuttuu, mikä tuo mukanaan omat muutospaineensa myös seurakuntaan. Siksikin seurakunnan luottamuselimillä on monenlaista päätettävää, jotta seurakunta voi olla muutoksessa mukana. Ei vain sivusta katsojana ja ajopuuna, vaan muutoksessa rohkeasti mukana ollen ja sitä muokaten. Siunattua pääsiäisen aikaa toivotellen Timo Hukka kirkkoherra Pääkirjoitus Tulevaisuus ja toivo ”Alussa syntyi lapsi.” Ulkona on pimeä joulukuun ilta, mutta Salon seurakuntatalon kappelissa palaa lämmin valo. Naisten Mariat-kerhon kanssa aloitamme matkaa kohti pääsiäistä, sillä pääsiäistä ei olisi ilman joulua eikä ilman joulua olisi pääsiäistä. Pääsiäisen kasvojen ensimmäisessä kuvassa on Jeesus-vauva äitinsä Marian ja isänsä Joosefin sylissä. Seuraavassa kuvassa lapsi on kasvanut nuoreksi pojaksi, joka katosi vanhemmiltaan ja löytyi Jerusalemin temppelistä rabbien seurasta. Kuvien viereen tuomme meille tärkeitä joulukoristeita. Muistelemme lapsuuden lempeitä jouluja, mutta myös nuoruuden kasvukipuja: Millaista oli, kun joulut eivät tuntuneet enää samalta sadunhohtoiselta juhlalta ja elämään hiipi aina vain enemmän vastuuta ja aikuisuutta. Toisaalta jaamme iloa siitä, että omien lasten ja kummilasten kanssa on voinut kokea lapsuuden taikaa uudelleen. ”Kasteensa jälkeen Jeesus meni erämaahan oppiakseen lisää siitä, kuka hän oli ja mikä hänen tehtävänsä oli oleva.” Tammikuun kylmänä päivänä kasteen sunnuntai on takana, kynttilänpäivä siintää edessä, paastonaikakin odottaa jossakin kevättalven tulevaisuudessa. Illan kuvassa näkyy aikuisen Jeesuksen kasvot, joiden yläpuolelle piirtyy valkoisen kyyhkysen hahmo. Toisessa kuvassa kiusattu Jeesus on nostanut kätensä torjuvaksi eleeksi kasvojensa eteen. Kuvien kertomuksen jälkeen annan kappeliin kokoontuneille nuorille ja kasvatuksen työtovereille luvan tutkia avattuja Godly Play -kaappeja ja tuoda sieltä jotakin täydentämään tarinaa. ”Jee!” hihkaisee yksi nuori ja tuo kaappeja tutkittuaan kuvien viereen kultaisen kruunun. ”Koska vaikka kertomuksessa Jeesus sanoi, että hänestä ei tule sellaista kuningasta, hän kuitenkin on kuningas.” ”Kun Jeesus tuli ihmisten lähelle, nämä muuttuivat.” Helmikuun loppupuolella paastonaika on juuri alkanut. Pääsiäisen kasvojen viidennessä kuvassa Jeesus on tullut niin lähelle sokeaa miestä, että hän pystyy koskettamaan tämän kasvoja. Illan kertomus ja kuva johdattavat Mariat-naisten ajatukset auttamisen vaikeuteen ja tärkeyteen. Yksi naisista kertoo pohtineensa, mitä hän tekisi, jos kodin rappukäytävään ilmestyisi joku koditon ihminen majaa pitämään. Soittaisiko hän poliisit häätämään tunkeilijan? Vai voisiko hän olla niin rohkea, että hakisikin kotoaan leipäpussin, tyynyn ja peiton kodittomalle? ”Jeesus oli kuollut ristillä, mutta jollakin tavalla hän oli yhä ystäviensä kanssa, niin kuin hän on meidän kanssamme.” Maaliskuu on tuonut kevään, ja kappelin ikkunoista kajastaa vielä illallakin päivänvaloa. Pääsiäinen lähestyy. Kuvalaattoja on jäljellä kaksi, mutta kuvia kolme. Viimeisessä tummasävyisessä kuvassa Jeesuksen kasvot painuvat piikkikruunun painosta alaspäin. Näyttää siltä, että tässä on kertomuksen loppu – mutta, kun kuva kääntyy, sen toisella puolella Jeesus on jälleen läsnä leipää ja viiniä tarjoten, keskellä pääsiäisen valoisaa valkeutta. Loppu on myös alku. Teksti ja kuva: Annukka Saarinen Lainaukset kirjasta Suuri Leikki – Ohjaajan opas. Uuden testamentin kertomuksia pääsiäisestä alkaen. Kuvat Godly Play -kertomuksesta Pääsiäisen kasvot. Pääsiäisen kasvot
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=